Harmaahiuksinen mies pyyhkii hyväntuulisesti puisen ja laikukkaan baaritiskin pintaa. Ravintola on hämyinen, mutta askeettisuudessaan tunnelmainen. Katonrajassa olevasta televisiosta ei suinkaan tule jalkapalloa, vaan jokin paikallinen televisiosarja. Paikka on erittäin pieni, kenties jonkin isomman kioskin kokoinen. Istumapaikkoja on kutakuinkin kymmenelle hengelle.
Viheltelevä baarimikko on silmin nähden tyytyväinen siitä, että hänen paikkansa on tänään täynnä väkeä. Suomalaisten osuus asiakaskunnasta on likipitäen 90 prosenttia. Baaritiskiä vasten nojaava saksalaismies kummastelee tilannetta ja kysyy omistajalta saksaksi jotain. Vastauksesta en tiedä, mutta se kuitenkin kelpaa miehelle ja sai tämän hymyilemään.
Paikan omistaja ei ole tavallinen näky Saksassa. Mies ei seuraa lainkaan jalkapalloa, ja Eintracht Frankfurt ei kiinnosta häntä pätkääkään. Jakkaralla istuva paikallinen osoittautuu kuitenkin joukkueen vannoutuneeksi kannattajaksi. Hän ei osaa englantia, mutta baarimikon tulkkaamana sanoo käyvänsä jokaisessa pelissä. Luonnollinen aasinsilta Lukas Hradeckyyn saa miehen hymyilemään leveämmin, ja elekieli on joka maassa samankaltainen. Mies nostaa peukalonsa pystyyn ja sanoo saksaksi jotain.
– Hänen mielestään Hradecky on paras maalivahti koko seuran historiassa, kertoo baarimikko.
Vastavuoroisesti hymyilen nyt itse ja elehdin peilikuvana peukalo kohti kattoa. Hyvinhän tämä kommunikaatio toimii ilman yhteistä kieltäkin.
Kello ja vatsa ilmaisevat myöhäisen päivällisen tarpeesta. Ollessani jo poistumassa ovesta sateisen Frankfurtin kaduille, mies baarijakkaralla näyttää vielä kerran peukaloaan ylöspäin. Paikan omistaja pyytää, että tulisimme seuraavana päivänä käymään vielä uudestaan.
Matsipäivä
Rauhalliselta alkuun vaikuttanut kauppakatu vilisee ihmisiä heti aamusta asti. Lähimmän tasoristeyksen kulmassa parveilee ihmisiä polttamassa tupakkaa ja keskustelemassa kovaäänisesti. Heillä kaikilla on Eintrachtin huivit ja muuta teemaan sopivaa vaatetta yllään. Vieressä oleva ravintola suorastaan hohkaa katukuvasta, koska paikka on totaalisen täyteen ammuttu ja laulu kuuluu kujamaista katua pitkin pidemmälle kuin voisi olettaa.
Vastaavanlaisia kokoontumispaikkoja pystyy poimimaan samalta kadulta useampia. Bisneskaupunki on elossa matsipäivän aamusta alkaen. Toisaalta on myös lauantai, joten kaikilla on aikaa huville.
Eletään marraskuun loppua, mutta ilma on varsin lämmin. Nopealla silmäyksellä omaan seurueeseeni huomaan, että edes kymmenen asteen lämpöaalto ei saanut ketään pukeutumaan shortseihin.
Frankfurtin keskustan juna-asemalla ei koe itseään yksinäiseksi. Vaikuttaa siltä, kuin koko kaupunki olisi ahtautumassa samaan junaan kohti Commerzbank-Areenaa. Mukavuudenhaluinen suomalainen häkeltyy vähemmästäkin, kun viimeiset ihmiset suorastaan hyppäävät ihmismassaan mahtuakseen kyytiin. Osa ihmisistä horjuu, mutta ilmeet ja eleet kertovat ilmiön toistuvasta luonteesta.
Kannatuslaulut jatkuvat junassa, ja suljetun putkimaisen tilan äänimaisema nostaa desibelit komealle tasolle. Hoippuvat ”sardiinit purkissa” heiluttelevat oluttölkkejään rytmissä ja vastaavat lauluun. Juomaa läikkyy itse kunkin syliin ja niskaan, mutta se ei tunnu menoa haittaavan.
Kohti stadionia
Ihmismassa purkautuu ulos junasta yllättävän sukkelasti. Edessä viistosti vasemmalla näkyy ensimmäinen vihreä kannatuspaita, jonka selässä komeilee erään suomalaisen veräjänvartijan nimi.
Lopulta ihmismassa alkaa rakoilla ja noustessamme asematunnelista takaisin pinnalle, ihmiset hajaantuvat eri suuntiin. Näköpiirin laajetessa huomaa kymmenet myyntikojut. Lähes jokaisessa myydään erilaista fanitavaraa. Poistan itse tyhjimmältä näyttäneestä pisteestä kotijoukkueen huivin. Hintaa tuotteella oli vaivaiset kahdeksan euroa.
Suurin joukko jatkaa reippaasti kävelyään kohti määränpäätä. Hiekkainen junaradan vierustaa myötäilevä tienpätkä on erilaista ohjelmaa ja viihdykettä väärällään. Reunustalla on lukuisia erilaisia vaihtoehtoja lompakonkevennykseen niin nälkäiselle kuin janoisellekin jalkapalloihmiselle. Osa ihmisistä vaikuttaa saapuneen stadionin kupeeseen viettämään lauantaitaan jo tuntikaupalla ennen ottelun alkua.
Ottelun alkuun ei ole enää pitkälti. Kaivan tulostetun matsilipun farkkujeni taskusta ja alan tihrustamaan oikeaa katsomonosaa opastekylteistä. Suomalainen pessimisti kokee luonnollisen lopputuleman ja alitajuisen reaktion.
Se pisin jonohan se tietenkin on. Jostain syystä kyseisen katsomon reitti on edelleen suljettu. Paikalliset tuijottavat hölmistyneenä rannekellojaan siinä missä hukassa oleva turistikin. Lopulta järjestyksenvalvojat päästävät jonon liikkeelle.
Turvatarkastuspisteellä matka hidastuu jälleen huomattavasti. Jokainen tarkastetaan, kuten kuuluukin. Vanhempi huppupäinen mies huomioliivissään huikkaa minut luokseen. Hän vaihtaa puhekielen lennosta englantiin. Jälleen suomalainen kokee näyttävänsä turistilta turhan selvästi myös ulospäin.
Lopulta perillä. Commerzbank-Arena.
Eintracht Frankfurt – Bayer Leverkusen
Oikea katsomolohko löytyy onneksi nopeasti. Kipuamme mielestämme jo varsin korkealle, mutta päädymme silti tasoa liian alas. Rapputasannetta hetken vielä tarvottuamme löysimme paikoillemme. Ottelun alkuun on vielä reilu vartti, mutta tunnelma vastaa jo vähintään maalin jälkeistä euforiaa. Eintrachtin iso kannattajapääty on meistä vasemmalla ja toisessa päässä kenttää; lähempänä meitä ovat Leverkusenin vieraskannattajat. Saksalaiseen kulttuuriin tyypillisesti myös vieraskannattajia on paikalla erittäin kunnioitettava määrä.
Lukas Hradecky on odotetusti kotijoukkueen maalin suulla. Vierasjoukkue Leverkusenin suomalaishyökkääjä Joel Pohjanpalo on yhtä odotetusti penkillä. Se on suomalaisottelua seuraamaan saapuneelle pienoinen pettymys, mutta Pohjanpalon penkitys on ollut käynnissä jo pidemmän hetken, joten ei voida puhua yllätyksestä.
Suomalaiset menettävät pahimmat estonsa yllättävän nopeasti, kun oikeanlainen ympäristö, tunnetila ja mieliala kohtaavat. Seurueemme osoittaa ajoittain jopa seisaaltaan suosiota, kun Hradecky osallistuu peliin tai torjuu. Tämä aiheuttaa paikallisissa huvitusta, eikä kotimaatamme tiedustella, se ainoastaan varmistetaan. Ensimmäisen 45-minuuttisen loppuun mennessä myös paikalliset ympärillämme yhtyvät hivenen hölmöihin huutoihimme.
Edessämme istuva silmälasipäinen mies kehuu joukkueensa suomalaisvahtia vuolaasti. Hänen mielestään olisi hienoa, jos Hradecky jäisi seuraan pidemmäksi aikaa, mutta tätä hän ei pidä todennäköisenä.
– Hän on mahdollisesti jopa paras pelaajamme, mies kertoo.
Avauspuoliajan parhaat tilanteet saa vierasjoukkueen kesällä hankkima argentiinalaishyökkääjä Lucas Alario. Hän puskee ensin Julian Brandtin antamasta vapaapotkusta pallon vasempaan tolppaan. Toisen paikan mies saa, kun Dominik Kohr juoksee linjan puhkaisseen syötön jälkeen vapaasti rangaistusalueen sisälle ja syöttää Alariolle keskustaan. Tällä kertaa suora sisäsyrjälaukaus kolahtaa maalin oikeaan tolppaan.
Toisella puoliajalla Leverkusen lopulta onnistuu. Pallo pelataan vasempaan laitaan Admir Mehmedille, joka keskittää nopeasti takatolpalle. Kevin Volland on unohdettu taustalle, ja hän ottaa pallon rauhassa haltuunsa ja ampuu etualakulmaan. Lukas Hradeckylla ei ole pienintäkään mahdollisuutta torjuntaan.
Ottelun loppu on lähinnä pelailua. Kotijoukkue ei saa todellista painetta aikaiseksi, ja Leverkusen keskittyy vain turvaamaan johtoaan. Ottelu päättyy Vollandin maalilla 0-1.
Jälkitunnelmia
Nurmella käydyn taistelun tauottua laulu jatkuu edelleen; osa suomalaisista sielunveljistä on laulutuulella myös. Kotijoukkueen värejä kantavat ihmiset eivät vaikuta maansa myyneiltä. Eintracht pelaa hienoa kautta, ja yksittäiset takaiskut eivät kannattajien mieltä latista.
Kenelläkään ei vaikuta olevan kiire kotiin. Ihmiset pakkautuvat juomapisteiden ääreen aivan yhtä hilpeällä asenteella kuin ennen ottelua. Onhan nyt toki lauantai.
Radan vierustaa kulkevan hiekkatien päässä ei ole enää yhtä paljon myyntikojuja, mutta spottivalon alla on katusoittaja. Hän vaikuttaa olevan paikallisille ennestään tuttu ilmestys, koska häntä osoitetaan sormella. Pian soittajan ympärille kerääntyy suuri joukko ihmisiä. Artisti soittaa useita legendaarisia kappaleita ja ihmiset laulavat ja huojuvat melodiassa mukana.
Kesken ikivihreiden soittaja puhuu pienen välispiikin, josta suomalainen erottaa vain yhden sanan, Eintracht. Ihmiset huutavat hetken innoissaan, kunnes artisti aloittaa soittamaan. Hän laulaa tunteella joukkueen kannatuskappaleen, ja ihmiset kaukana soittajastakin yhtyvät sointuun mukaan. Tunnelma alueella on ainutlaatuisen maanläheinen, mutta silti jotain kovin suurta ja hienoa.
Ihmiset pakkautuvat lopulta keskustaa kohti meneviin juniin, mutta jokainen omia aikojaan. Keskustaan päästessämme peli ei enää erotu katukuvasta. Hilpeät ja uskolliset kannattajat ovat jalkautuneet kukin omille teilleen. Bisneskaupungin lauantai jatkuu hiljaisempana kuin monessa muussa suurkaupungissa, mutta vain seuraavaan pelipäivään asti.
Kuvat: Joakim Nordström
