”No hay luz. Putin.”
Lounasravintolan tarjoilija kertoi, että koko Espanjasta on sähköt poikki ja tarjoili heti myös oman teoriansa syyllisestä. Oli koko maan laajuisen sähkökatkon takana Venäjän hybridioperaatio tai ei, oli selvää, että jatkuessaan pidempään se heittäisi kapuloita rattaisiin suunnitelmallemme mennä illalla katsomaan jalkapalloa. Autossa ei ollut tarpeeksi bensaa Almeríaan asti pääsemiseksi, eivätkä bensapumput toimineet ilman sähköä. Peliä ei tietenkään voitaisi edes pelata, jos myös stadionilla sähköt olisivat poikki.
Kun olimme syöneet lounaan ja maksaneet käteisellä, jota meillä onneksi sattui olemaan tarpeeksi mukana, ei ollut muuta tehtävissä kuin mennä takaisin hotellille odottelemaan sähköjen palautumista. Matkapuhelinverkko toimi silloin tällöin ja sen avulla luimme uutisia. Espanjan suurin urheiluaiheinen sanomalehti Marca tiesi kertoa, että ratkaisu pelin kohtalosta tehdään niin myöhään kuin mahdollista, ja jos peli joudutaan siirtämään, se pyritään pelaamaan seuraavana päivänä, koska maan vastakkaisesta kolkasta, Galician maakunnasta, saapunut vierasjoukkue Racing de Ferrol oli jo paikan päällä.
Kahdeksalta illalla, puoli tuntia ennen pelin suunniteltua alkamisaikaa, myös puhelinverkko alueellamme katosi täysin. Tässä vaiheessa ei edelleenkään ollut annettu mitään tiedotetta siitä pelataanko ottelu vai ei. Tämä saattoi tietysti johtua siitä, että Almerían toimistolla ei ollut enempää sähköjä kuin missään muuallakaan Espanjassa, joten seura ei välttämättä voinut antaa tiedotetta, vaikka olisi halunnut. Siinä vaiheessa oli toki ollut jo pitkään selvää, että me emme sinä iltana pääsisi Almeríaan.
Seuraavalle päivälle meillä oli suunniteltuna retki Granadassa sijaitsevaan Alhambran palatsiin, mutta pääseminen myös sinne näytti epävarmalta. Aamulla hotellimme johtaja tiesi kuitenkin kertoa, että parinkymmenen kilometrin päässä hotellilta on yksi auki oleva bensa-asema, jonne sähköt olivat jo palautuneet. Paikka oli meistä katsottuna lähes täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin Granada, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Laskeskelimme, että jos bensaa ei huhuista huolimatta saisikaan, meillä olisi tankissa juuri ja juuri tarpeeksi menovettä, että pääsemme takaisin hotellille.
Huoltoasema löytyi, se oli auki, eikä sana ollut ilmeisesti vielä kiirinyt kovin pitkälle, koska edes jonoja ei ollut kovin paljon. Saimme auton tankattua ja lähdimme ajamaan kohti Granadaa kovalla kiireellä, koska pääsylipuissamme listattu aika päästä sisään Nasrid-palatsiin, Alhambran tunnetuimpaan osaan, alkoi lähestyä. Toivon että Espanjan liikkuva poliisi (tai äitini) ei lue tätä, mutta Tabernasin autiomaan läpi ajaessa auton nopeusmittari kävi ajoittain 150 km/h:n paremmalla puolella.
Lapsia pelaamassa jalkapalloa Granadan vanhassa kaupungissa Alhambran palatsin lähellä.
Juuri niihin aikoihin, kun ehdimme Alhambraan, sähköt alkoivat palautua niihin viimeisiinkin osiin maata, joissa ne olivat olleet poikki jo lähes vuorokauden. Nasrid-palatsin nähtyämme kaivoimme kännykät esiin ja totesimme, että peliä ei tosiaan oltu pelattu edellisenä päivänä, ja se pelattaisiin illalla kello 20:30. Alhambran kierrettyämme suuntasimme siis suoraan kohti UD Almería Stadiumia.
Ajoimme läpi El Ejidon kuuluisan ”muovimeren”, jonka loputtomissa kasvihuoneissa myös moni Suomen supermarketeissa myytävä vihannes ja hedelmä on kasvatettu, ja lopulta saavuimmekin stadionin nurkille hyvissä ajoin. Stadionin yhteydessä olevan pienen fanituotekaupan valikoima oli harmillisen vajavainen ja muun muassa fanipaidat oli loppuunmyyty, joten fanituotteita ei tällä kertaa tarttunut mukaan.
Almerían stadion on seuran värien mukaan punainen sekä ulkoa että sisältä.
Almerían stadion, UD Almería Stadium, tunnettiin vielä pari vuotta sitten nimellä Estadio de los Juegos Mediterráneos siellä vuonna 2005 järjestettyjen Välimeren kilpailuiden mukaan. Näitä kisoja varten stadion myös rakennettiin, joten parikymmentä vuotta vanhana se on kohtuullisen uusi stadion ja siten myös varusteluiltaan varsin moderni. Myyntipisteitä on melko tiheässä ja jopa vessoissa on paperia, toisin kuin Cartagenassa.
Ennen peliä stadionin ulkopuolella oli tarjolla erilaisia aktiviteetteja.
Valmistuessaan stadion oli ulkoa harmaa ja istuimet sinisiä. Vuoden 2022 kesällä sekä stadionin ulkoseinä, että penkit maalattiin Almerían värien mukaisesti punaiseksi, joka oli ainakin omasta mielestäni selkeä parannus. Stadion näyttää nyt paremmalta kuin vanhoissa kuvissa, ja penkit seuran väreissä on aina positiivinen asia. Itse pelin katsomista stadionilla hankaloittaa hieman kentän ympärillä oleva juoksurata, ja varsinkin päätyjen alemmilta riveiltä näkymä kentälle on varmasti varsin rajallinen. Pitkiltä sivuilta näkymä on kuitenkin kohtuullinen.
Itse pelissä oli paljon panosta kotijoukkueelle, joka taisteli edelleen paikasta Segunda Divisiónin nousukarsintoihin. Vierailija Racing de Ferrol sen sijaan oli jo varma putoaja, joten sillä ei ollut pelissä panoksena kunniaa enempää. Tämä ero oli nähtävissä myös joukkueiden markkina-arvoissa. Transfermarktin mukaan Almerían joukkue oli yli 5,5 kertaa arvokkaampi kuin Racing de Ferrol. Almerían arvokkain pelaaja Sergio Arribas oli sivuston mukaan kahdeksan miljoonan arvoinen, kun Ferrolin arvokkain Álvaro Sanz oli arvoltaan tasan kymmenesosan siitä, 800 000 euroa. Peliin lähdettäessä Almerían hyökkääjä Luis Suárez johti sarjan maalipörssiä 23:lla osumalla, kun taas Ferrolin paras maalintekijä Eneko Jauregi oli saanut kasaan kuusi kaappia.
Kenttää ympäröivät juoksuradat aiheuttavat sen, että katsojat ovat varsin kaukana kentästä.
Itse ottelu alkoi varsin hitaasti. Almería piti paljon palloa ja Racing de Ferrol puolusti kohtuullisen matalassa blokissa. Almería pyrki hyökkäämään laitojen kautta ja pelaamaan paljon keskityksiä. Kotijoukkue saikin ensimmäisellä jaksolla paljon kulmapotkuja, mutta ei pahemmin vaarallisia tilanteita. Myöskään yleisö ei eläytynyt peliin kovin voimakkaasti. 15 000 katsojaa vetävä stadion oli vähän yli puolitäysi, katsojia oli tiistai-illan pelissä hieman yli 8 000. Tähän saattoi vaikuttaa myös ottelun siirtäminen maanantailta tiistaille, koska ostaessani lippuja peliin meidän katsomonosassa oli huomattavasti vähemmän saatavilla olevia lippuja kuin ympärillämme oli pelin aikana tyhjiä paikkoja.
Kun Racing de Ferrol pääsi rakentamaan omia hyökkäyksiään, heillä vaikutti olevan tavoitteena liikuttaa keskikenttäpelaaja pois välikaistalta ja saada laitahyökkääjä liikkumaan näin syntyneeseen tyhjään tilaan. Tällä taktiikalla Ferrol pääsikin muutaman kerran pelaamaan pallon laiturille jalkaan varsin hyvässä paikassa, mutta näiden ratkaisut pallon kanssa olivat kerta toisensa jälkeen todella huonoja.
Tästä huolimatta Racing sai ottelun ensimmäinen kunnon maalipaikan, kun sivuvapari keskitettiin boksiin ja uransa aikana lähes kahtakymmentä eri joukkuetta edustanut brassitoppari Naldo pääsi puskemaan. Almerían maalivahti Fernando Martínez kuitenkin torjui varmasti. Viisi minuuttia ennen taukoa Ferrolin Josué Dorrio pääsi laukomaan boksin kulmalta, mutta Martínez venyi hyvään torjuntaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin Almería pelasi jälleen yhden keskityksen maalille ja Naldon kömpelö liukutaklaus osui pallon sijaan Luis Suárezin jalkoihin. Pallo pilkulle ja rankkarista Suárez itse viimeisteli varmasti, antaen kotijoukkueelle kaivatun avausmaalin juuri ennen puoliaikaa.
Luis Suárez viimeisteli ottelun avausmaalin rankkarista.
Toisella jaksolla peli avautui. Molempien puolustusmuoto oli edelleen melko matala ja passiivinen, mikä teki rakenteluvaiheesta hidasta, mutta maalipaikkoja alettiin sentään saada enemmän. Heti ensimmäinen kunnon paikka tuplasi kotijoukkueen johdon, kun Almería toimitti jälleen keskityksen maalille ja Suárez viimeisteli erittäin tyylikkäästi etuyläkulmaan.
Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Almería käänsi pelin nopeasti pallonriiston jälkeen ja Suárezilla oli hyvä paikka tehdä jopa hattutemppu, mutta heikko laukaus suuntautui suoraan päin maalivahtia. Pari minuuttia tästä ja Almeríalla oli jälleen hyvä paikka, mutta Nico Melamedin laukaus suuntautui maalin yli. Parikymmentä minuuttia ennen loppua jälleen yksi keskitys tuotti puskupaikan Léo Baptistãolle, mutta pukkaus kimposi maan kautta maalin katolle.
Tiistai-illan ottelu oli houkutellut paikalla hieman yli 8 000 katsojaa, eli stadion oli vähän yli puolitäysi.
Takaa-ajoasemasta ja vastustajan monista maalipaikoista huolimatta Racing de Ferrol teki ensimmäisen vaihtonsa vasta 77. minuutilla. Vasta 82. minuutilla tehty tuplavaihto toi kentälle joukkueen parhaan maalintekijän Eneko Jauregin. Lisäjalla kotijoukkueen fanit saivat vielä harmaita hiuksia, kun Ferrolin Álvaro Giménez karkasi vartijaltaan maalinedushässäkässä ja pisti maalivahdin torjunnasta kimmonneen pallon maaliin. Racing de Ferrolin maalinteon ongelmista kertoo, että Giménez on joukkueensa toiseksi paras maalintekijä, vaikka hänen tässä kierroksen 37 ottelussa viimeistelemänsä maali oli miehelle vasta kauden neljäs. Lisämaaleja ei enää nähty ja näin ollen Almería sai sen mitä se tästä pelistä ehdottomasti tarvitsi, kolme pistettä, jotka toivottavasti siivittävät joukkueen karsimaan paikasta ensi kauden La Ligaan.
Pelin huippuhetket voit katsoa täältä.
