Kauppakorkean luennoilla sanat uhka ja mahdollisuus on taatusti hakattu kaikkein kovimmastakin umpiluusta veistetyn oppilaan kalloon. Näiden kahden ääripään pohtiminen ja niiden ying- ja yangmaisen tasapainon etsiminen yrityksen liiketoimintaympäristön arvioimisessa tulee tulevalta ekonomistilta luonnostaan, vaikka aivokapasiteetti olisikin kokoluokkaa Homer Simpson. Aion nyt soveltaa tätä eri professorien karttakepillä kallooni hakkaamaa teoriaa käytäntöön Liverpoolin Mestarien liigan taipaleen kohdalla.
Jürgen Kloppin aivokapasiteetti ylittää varmasti Homer Simpsonin vastaavan, mutta myös hän on takuuvarmasti paininut tämän dilemman edessä alkuvuoden kiireisinä viikkoina. Liverpool antoi myrskyvaroituksen kaikille kilpailun suosikeille murskaamalla Porton neljännesvälierien ensimmäisessä osassa dominoivalla esityksellä 5-0. Teen nyt kovan toteamuksen: tuossa hurmiossa pelaava Liverpool kaataisi maailmassa minkä tahansa joukkueen.
Ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin
Ongelma on kuitenkin se, että kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, Liverpool ei pysty pitämään tasoaan säännöllisesti yllä. Tämä tuo meidät problematiikan äärelle.
Jos Klopp saisi piiskattua suojattinsa tuollaiseen lentoon jokaisessa Mestarien liigan ottelussa, olisi kaikkien paukkujen suuntaaminen tähän Euroopaan pyhimpään kannuun ehdottomasti kannattavaa. Kuten kaikki kuitenkin tiedämme, se ei tämän universumin lainalaisuuksien ollessa vallassa ole mahdollista. Niinpä eittämättä myös Euroopan kentillä tullaan näkemään heikompia esityksiä. Samalla Mestarien liigan ottelut vaikuttavat merkittävästi Valioliigan otteluihin, eivät pelkästään pelaajien jaksamisen kannalta, vaan myös valmennusportaalla olevan valmistautumisajan suhteen. Euroopan kilpailut eivät luonnollisestikaan ole este kotimaan liigassa menestymiselle, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö se asioita hankaloittaisi.
Tällä kaudella punaisten päätavoitteen pitäisi olla, halusi sen kuulla tai ei, vain joukkueen tasapainon hiominen ja edistysaskeleiden ottaminen Kloppin pitkässä projektissa. Käytännössä tämä tarkoittaa Valioliigassa aseman vakiinnuttamista neljän joukkoon ja mahdollisesti sijoituksen parantamista kolmanneksi tai jopa toiseksi. Mestarien liigassa menestyminen on vain ylimääräinen bonus.
Reaalimaailmassa tämä ei kuitenkaan varmasti riitä tyydyttämään kaikkien fanien ja pelaajien kunnianhimoa. Mestarien liigan himoittu pytty kiiltää varmasti liian kirkkaana monen mielessä. Lisäksi Klopp ei varmastikaan itse olisi tyytyväinen uuteen pokaalittomaan kauteen, ja tällä kaudella ainoa enää jaossa oleva pokaali tulee Euroopasta. The Reds ei omaa Euroopan kärkijoukkueiden rutiinia tai pelaajamateriaalia, mutta kaiken mennessä nappiin ja hurmion löytyessä mikä tahansa on mahdollista.
Lisäksi menestyminen Euroopassa voisi tuoda aivan uutta uskoa ja energiaa myös viikonloppujen sateisiin otteluihin. Vastapainona on kuitenkin mahdollisuus siihen, että käteen jää vain Musta Pekka.
Valioliigassa marginaalit Manchester Cityn takana ovat naurettavan pienet. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen pistemenetys loppukauden ajan voi olla kohtalokas. Europelien rasittaessa sekä pelaajia että valmennusta näiden pistemenetysten todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Kaiken tämän päälle lisäksi vaikka joukkue yltyisikin huimaan liitoon ja romanttinen Mestarien liigan hymni kaikuisi Anfieldillä vielä pitkälle kevääseen, ei ole sanottua, että se parantaa esityksiä kotimaan kentillä, sillä pelaajien keskittyminen saattaa helposti karata vain tähän kilpailuun.
Kumpi vai kampi?
Joten, uhka vai mahdollisuus? Osaan vastata teille näinkin tyhjentävästi: molempia. Kukapa meistä ei haluaisi nähdä jälleen Euroopassa menestyvää punaista merseysideläistä? Jo pelkkä ajatus tuo hymynkareen kasvoilleni. Lisäksi menestyminen Mestarien liigassa voi näkyä kohentuneena henkenä ja itseluottamuksena Valioliigassa. Toisaalta, todennäköisemmin europelit hankaloittavat pisteiden keräämistä kotimaan kentillä, eikä Mestarien liigan voitto ole ihan pieni juttu, vaikka joukkue olisi millaisessa keisarikotkan lennossa.
Pahimassa tapauksessa pelit Euroopassa päättyvät pokaalittomina, ja niihin vaadittu ponnistus on pudottanut joukkueen neljän ulkopuolelle Englannissa. Tilanne, jossa Anfieldillä ei ensi kaudella pelattaisi Mestarien liigaa, olisi askel taaksepäin, aivan sama kuinka pitkälle tämän kauden kilpailussa mennään.
En missään nimessä halua maalailla liikaa piruja seinille, ja ehdottomasti haluan nähdä molemmissa kilpailuissa menestyvän Liverpoolin. Tasapainon löytäminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Näiden kysymysten edessä on myös Jurgen Klopp miehistöineen. Helppoa vastausta ei ole, joten uskonkin, että kaikkien kunnianhimon tyydyttämiseksi tulemme näkemään mahdollisimman kilpailukykyisen Liverpoolin molemmissa kilpailuissa.
Joten, pelätään pahinta mutta toivotaan parasta – vaikka nostankin jatkuvuuden Valioliigassa kauden ykköstavoitteeksi, ei se tarkoita, ettenkö olisi takuuvarmasti ensimmäisenä lähimmässä suihkulähteessä, jos Euroopan valtikka siirtyisi punaisille kauden päätteeksi.
