Mikä yhteinen tekijä on voitolla tulevasta Valioliigan voittajasta dominoivalla esityksellä ja seuraavan ottelukierroksen tappiolla sarjajumbolle? Millä yhdellä sanalla voi kuvata sekä huikeita otteita ja kahta maalia, että täydellistä koomailua ja voiton sössimistä viime vuosien tasaisinta suorittajaa, Tottenham Hotspuria vastaaan? Mitä termiä ovat jalkapallon ystävät oppineet käyttämään synonyyminä epätasaisuudelle? Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: Liverpool.
Liian paljon aikaa on vierähtänyt edellisestä punaisten otteita käsittelevästä kolumnista. Tähän väliin on mahtunut paljon hyvää, paljon huonoa, ja siirtoikkuna huomioiden, paljon tekemättä jätettyjä asioita. Kuitenkin, ainoastaan yhteen asiaan olemme saaneet varmistuksen – Liverpool FC on tällä hetkellä harvinaisen merkillinen seura.
Askel eteen, toinen taakse
Sama joukkue on tällä kaudella kyennyt pelaamaan sekä Valioliigan parasta, että huonointa jalkapalloa. Tuon yhden joukkueen voi aivan hyvin odottaa murskaavan Real Madridin tai Juventuksen Mestarien liigassa, mutta otteluiden välissä ottavan kuokkaan kolmannen sarjaportaan kyläjengiltä cup-ottelussa. Tämä lopputulema on mahdollinen toki vain silloin, jos sekä Liverpool että tuo kyläjengi eivät olisi pudonneet kyseisestä kilpailusta jo kättelyssä.
Punaisten otteet sarjakärkeä Manchester Cityä vastaan olivat 75 minuutin ajan totaalisen seksikästä katsottavaa. Andy Robertsonin kiimaisen prässin aikana Anfieldin lehtereillä on vallinnut sellainen kollektiivinen seisokki, että jopa Mario Götzen himo maailmanmestaruuspokaalia kohtaan jää toiseksi. Seuraava ottelu silloin sarjan pohjalla majaillutta Swanseaa vastaan, oli puolestaan niin saamaton ja unettava, että jopa ADHD:stä kärsivä Marsupilami olisi vaipunut koomaan tylsyydestä.
Spursia vastaan Pool esitti sen sijaan kerrankin järkevää ja voittavaa pelaamista reagoimalla vastustajan vahvuuksiin, mutta puolustuksen nukahdukset maksoivat voiton. Jälleen kerran.
Kun Liverpoolin ailahtelevat esitykset, pääosin loistavat otteet sarjan kärkiporukoita ja vaisut esitykset alempaa kastia vastaan, ovat nyt jatkuneet jo koko Jürgen Kloppin valtakauden, on syystäkin herännyt kysymyksiä saksalaisen kyvystä luoda useampia toimivia pelisysteemejä ja motivoida joukkuetta. Ajankohtaisen talven siirtoikkunan vuoksi vielä suurempi kysymys on, miksi seura ei hankkinut keskikentälle luovaa pelaaja puhkomaan busseja, niin sanottua nyssenrikkojaa, Philippe Countinhon lähdettyä?
On kuitenkin muistettava, että sekä kehujat että kriitikot hiljenevät ja puhkeavat huutoon hyvinkin nopeasti. Titaaninen esitys Manchester Cityä vastaan sai Kloppon näyttämään taas nerolta, kun inflaation jyrsimiltä markkinoilta ei raahattu ylikallista palkkasoturia jakamaan palloja hyökkäyksen kolmelle amigolle. Seuraavalla kierroksella Swanseaa vastaan jäätiin maaleitta, ja kitisijöiden oli helppo nousta pitämään älämölöä hankintojen puutteesta.
Kriittiset ajat edessä
Kaikkien tuntema totuushan on, että luova pelintekijä Liverpoolin keskikentälle ei tekisi hallaa joukkueelle. Toisaalta nykyinen materiaali on osoittanut, että jos se saadaan piiskattua äärimmilleen, riittää senkin taso lähes mihin tahansa. Eikä – kaikella kunnioituksella jo aiemmin mainittua Götzeä kohtaan – Kloppilla ollut Borussia Dortmundissakaan brasialaisen David Copperfieldin veroista pallotaituria jakamassa palloja.
En kiellä, etteikö Pool vahvistuksia tarvitsisi, eikä nykyisellä materiaalilla kannata pidätellä hengitystään pokaalisadetta odotellessa, mutta meillä on kaikki tarvittava, jotta saksalaismanageri joukkoineen voi ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin projektissaan. On hyvä muistaa, että Liverpool-juna on puksuttanut tasaisen varmaa kehitystä Kloppin ajan alusta lähtien.
Kivenkovassa Valioliigassa kannattajilta vain kysytään malttia; pikavoittoja kun ei ole luvassa ilman suklaata rahaksi muuttavaa Willy Wonkaa seuran peräsimessä.
Kritiikkiäkin on kuitenkin annettava, kun sille paikka on. Voin vain ihmetellä, miksei vaikeuksista ole vieläkään otettu opiksi ja samanlaiset ongelmat jatkuvat. Saksalaisen meriiteillä varustetun valmentajan olisi syytä oppia myös muovaamaan pelityyliään vastustajan ja sarjan mukaan. Onneksi tästä on nähty merkkejä parempaan tällä kaudella, vaikka ongelmia kohdataan edelleen.
Merseysidellä ongelmat varmasti tiedostetaan, ja kesällä onkin tulossa hankintoja jo varmistetun Naby Keitan lisäksi. Näiden hankintojen onnistumiseksi, ja Kloppo-sedän projektiin luottamiseksi, on kuitenkin yksi erittäin tärkeä kriteeri, ja se on Mestarien liigan hymnin kaikuminen Anfieldillä myös ensi kaudella. Itseäni ei henkilökohtaisesti kiinnosta, tuleeko se Valioliigan top-4 sijoituksen vai Mestarien liigan voiton myötä, mutta varmaa on, että tasaisuutta otteisiin on sen eteen löydyttävä. Lukijat voivatkin sitten itse päättää, kumpaa reittiä pitävät todennäköisempänä.
