Joulu kolkuttaa ovella. Ilon ja riemun juhla on läsnä töissä, kotona ja kaupungilla. Lapset hymyilevät, vanhemmat kiirehtivät ja punahattuiset tontut vipeltävät. Joululaulut soivat ostoskeskuksissa ja kotona jouluvalmisteluiden ohessa. Ihmiset hyräilevät mukana ja tuntuvat kerrankin olevan hyvällä tuulella. Jälleen kerran elämä on ihanaa – positiivisuuden hento huntu leijailee arjessa ympärillämme.
Mutta erään punapukuisen, merseysideläisen jalkapallojoukkueen ystävillä on vuoden 2017 joulukuussa muutakin juhlittavaa kuin yletön määrä ruokaa, hymyilevät sukulaiset ja lahjapaperien auki repiminen. Vai joko sen uskaltaa ääneen huudahtaa? Joko saa poistua seuran yllä leijuneesta negatiivisuuden ja epävarmuuden kierteestä?
Hyvät ja rakkaat ystävät, kuomat, sielunveljet ja muutkin vähemmän positiivisilla adjektiiveillä kuvailtavat kulkijat. Mestarien liigan pudotuspelit rantautuvat ensimmäistä kertaa Anfieldille sitten kauden 08/09!
Back in Business
Ei, mitään ei ole voitettu. Daniel Sturridgestä ei ole kuoriutunut ehjänä pysyvää maalinsylkijää. Mohamed Salah ei ole löytänyt oikeaa jalkaansa. Bill Shanklyn reinkarnaatio ei ole saapunut Anfieldille. Silti, nyt on se aika, kun Liverpool-fanit saavat nauttia, hymyillä, ja olla ylpeitä kannattamastaan seurasta.
The Reds on palannut sinne, minne se kuuluu. Kaikkien aikojen neljänneksi eniten europokaaleja ja kolmanneksi eniten Mestarien liigan (tai sen edeltäjän) voittoja kahminut seura pelaa jälleen tosissaan sen kaikkein kauneimman voitosta. Liverpool on seura, jonka kuuluu pelata Mestarien liigan pystistä.
Se on seura täynnä perinteitä, intohimoa ja suuria voittoja. Se on joukkue, pelaajat sekä historia, joita tarvitaan mukaan maailman kovimpaan seurojen jalkapalloturnaukseen.
Vuoden 2018 ystävänpäivä on Pool-faneille todellinen rakkauden, sisäisen lämmön ja tunteiden juhla. Kun 14. joulukuuta 2018 Mestarien liigan hymni kajahtaa Estadio do Dragãolla, voin uskoa muutaman kyyneleen tirahtavan. Liverpool on palannut kaikkein korkeimmalle tasolle niin monen vuoden tauon, tuskan ja ailahtelujen jälkeen. Mutta kun tuo kaunis, romanttinen ja kiimainen hymni räjähtää soimaan ämyreistä vajaata kahta viikkoa myöhemmin Anfieldillä, on vaikeaa edes kuvitella, millaisen tunnemyrskyn se saa vastaansa.
Epätasapainoinen rakenne
Emme edelleenkään ole ennakkosuosikkeja koko kilpailun voittamiseen. Se ei itse asiassa ole edes todennäköistä. Ja mikäli Liverpool mielii mennä turnauksessa pitkälle, on Jürgen Kloppilla edessään kiireinen tammikuu niin siirtojen kanssa kuin pohtiessa sitä, kuinka joukkueen pelaamiseen löydetään jonkinlaista tasapainoa.
Poolin pelaaminen ei nimittäin tällä hetkellä näytä siltä, että sillä kilpailtaisiin mestaruuksista. Parhaana päivänä joukkue voi murskata kenet tahansa. Huonona päivänä se voi tulla murskatuksi kenen tahansa toimesta. Ja tokikaan sekään ei riitä, että pelillinen taso ailahtelee huomattavasti otteluiden välillä – se tekee sitä aivan liikaa myös pelien sisällä.
Lisäksi joukkueen rakenne on, tuota, vähintäänkin yhtä epätasapainossa kuin Donald Trumpin henkinen olemus. The Fantastic Four vetää hyökkäyksessä vertoja mille tahansa joukkueelle ja kunnossa pysyessään tuleekin kantamaan seuraa neliosaisessa niskassaan monin paikoin. Loput avauksesta puolestaan vetävät vertoja lähinnä sarjapaikan säilymisestä taistelevalle seuralle. Kuten Evertonille.
Onnen kyyneliä
Tätä kärjistystä ei toki saa ymmärtää väärin. Joukkueessa on kyllä muitakin hyviä pelaajia. Heidän osaamisensa ei kuitenkaan tule esiin nykyisellä pelityylillä, eikä nykyinen pelityyli toisaalta peitä kyseisten pelaajien heikkouksia. Tämän hetkisille ongelmille ei löydy yksinkertaista selitystä. Niitä ei ratkota suoraan pelaajia vaihtamalla, eikä toisaalta myöskään nykyisillä pelaajilla pelityyliä vaihtamalla. Lopullinen ratkaisu leijuu jossain näiden kahden ääripään välissä. Kloppin on löydettävä ratkaisu vallitsevaan kenttätasapainoon sekä hyviä täsmävahvistuksia.
Kaikella tällä ei kuitenkaan juuri tällä hetkellä ole niin minkään sortin merkitystä. Kun sunnuntaina käyn joulupöytään, teen sen tietäen, että ensi keväänä Anfieldillä pelataan Mestarien liigan pudotuspelejä.
Sen vuoksi sanon teistä jokaiselle: arkihuolesi kaikki heitä! Riitti näitä kiihottavia otteluita sitten kaksi tai seitsemän, aion nauttia niistä täysin rinnoin, enkä suostu pettymään, kävi mitä tahansa – ensimmäinen askel takaisin kohti Euroopan huippua on otettu.
Siksi tulevana ystävänpäivänä taloudessamme on, paremman puoliskon riemastukseksi, vain yksi suunnitelma. Aion asettaa pakarani tukevasti sohvan nurkkaan, varata ottelueväät käden ulottuville, täydentää Liverpool-tuoppini, ja ehkä tirauttaa yhden kyyneleen. The Reds are back.
