Mersey-joen rannalta: Rakettien paisketta ja kinkun sulattelua

Mitä kaikkea kuului Liverpoolin syyskauteen? Mitä piti sisällään kauden 2018/19 ensimmäinen puolikas? Missä matkaa punainen joukkue, kun tonttulakit vedetään päähän ja raketit paukkuvat?

Katse sarjataulukkoon sen paljastaa: Liverpool on jouluun tultaessa Valioliigan kärjessä.

Täydellinen syyskausi

Sarjajohto tässä kohtaa kautta povaa punaisille hyvää kohti toukokuuta mentäessä. Yhdentoista viimeisimmän kauden aikana kahdeksan kertaa mestaruuden on vienyt se joukkue, joka on johtanut liigaa jouluna. Nämä kolme poikkeusta ovat tulleet Arsenalin (07/08) sekä, yllätys yllätys, Liverpoolin (08/09, 13/14) toimesta.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole paiskia vihtahousuja seinille. On vain ja ainoastaan hyvää lupaava ja onnellisuuden kyyneliä aiheuttava asia, että merseysideläiset ovat liigan piikkipaikalla, kun ihmisten ajatukset täyttävät Michael Bublén jouluklassikot kuin kinkku kiertoilmauunin. Liverpoolin fanien olisi nyt syytä juhlia ja pyöriä onnesta hämmästyneinä punaisissa lakanoissaan, sillä tätä herkkua ei olla tällä vuosituhannella saatu nauttia turhan usein. Sarjan paalupaikka ja jatkopaikka Mestarien liigan vaikeimmasta lohkosta – syyskausi ei yksinkertaisesti olisi voinut sujua paremmin.

Oma mielenkiintoni kohdistuu kuitenkin pistesarakkeen sijasta toiseen numeropylvääseen liigataulukossa. The Reds on nimittäin päästänyt vähiten maaleja kaikista liigan joukkueista.

Tarvitseeko muistuttaa, mikä koettiin punaisten suurimmaksi ongelmaksi viime kaudella, kun Euroopan viihdyttävin hyökkäys aiheutti murrosikäisessä sopraanossa kateutta herättäviä kauhun kiljahduksia vastustajissa kautta maan?

Ei sillä, että tarvitsisitte muistutusta, mutta samaan aikaan viime kaudella Liverpool oli päästänyt yhdessä Arsenalin kanssa eniten maaleja top-6-joukkueista.

Saumakohdat umpeen

Viime kauden suurin murheenkryyni onkin nyt parsittu kasaan, ja se on tehty tavalla, jota ainakaan itse en pelaajilta tai manageri Jürgen Kloppilta osannut odottaa. Legendaarista Martin Tyleria lainatakseni, ”defending is an art”, ja tämän kauden Liverpool on todella osoittanut hallitsevansa tämän taiteenlajin. Joukkue on lisäksi Melwoodin syövereissä oppinut puolustamaan pallolla huomattavasti aikaisempaa paremmin. Pelin rakentamiseen on aiempaa selvemmin tullut myös hidas vaihtoehto. Pelaajat uskaltavat nyt kierrättää palloa myös rauhassa, ja heillä on selviä ratkaisumalleja myös näiden hitaiden hyökkäysten päättämiseen. Juuri näiden puuttuminen oli usein ongelmana viime kaudella, kun vastustaja luovutti suosiolla pallonhallinnan punaisille.

Paitsi lisää vaihtoehtoja hyökkäykseen, tuo pallovarmuus myös rauhallisuutta omaan tekemiseen ja vähentää hätäratkaisuja ja yksi vastaan yhtä -juoksukilpailuja omassa puolustuspäässä. Joukkueen puolustaminen onkin näyttänyt huomattavasti rauhallisemmalta sekä kontrolloidummalta viime kauteen verrattuna. Pallovarmuus on itse asiassa tässä asiassa avainsana – Liverpoolin pallonhallintaprosentti on itse asiassa tullut viime kaudesta pari pykälää alaspäin, mutta nyt pallon kanssa kentällä esiintyy paljon itsevarmempi Pool, jolla oikeasti on pallon kanssa muitakin valmiiksi hiottuja ratkaisumalleja kuin vauhdikas eteneminen.

Toki tämä näkyy myös tehtyjen maalien määrässä. Liverpoolin peleissä on tehty tällä kaudella keskimäärin 2,18 maalia ottelua kohden, kun vastaava lukema viime kaudella oli 3,2. Enää joka ottelussa ei meuhkatakaan päästä päähän kuin rouvashenkilö hulluilla päivillä, vaan peliä pidetään huomattavasti paremmin omassa kontrollissa. 2-0-voitosta saa saman verran pisteitä kuin 4-2-hurjastelustakin.

Mutta eipä voi kukaan silti väittää, että punaisten otteluista olisi viihdettä puuttunut. Koko tähänastisen liigakauden viihdyttävin kamppailu pelattiin Poolin vieraillessa Emiratesilla, ja kenties koko syyskauden suurin jännitysnäytelmä saatiin PSG:n saapuessa häviämään Anfieldille.

Tämä taktinen muutos on osittain varmasti tietoista, vähemmän kuluttavampaan ja turvallisempaan pelityyliin siirtymistä, osittain taas pakon sanelemaa. Viime kauden päätteeksi toimestaan sivuun jäänyt, Kloppin pitkäaikainen aisapari, Zeljko Buvac on tunnetusti mies, joka vastasi pitkälti taktisista asioista ja on Heavy Metal Footballin takana. Buvacin tilanteesta ei tässä vaiheessa ole enempää tietoa, joten voimme vain toivoa, että kaikki on kunnossa ja mies nähdään taas Anfieldin kentän laidalla, kun aika on oikea.

Dominanssia tulevaisuudessa

Viime kaudella Liverpool oli siis iloinen maaliruisku, joka pelasi Euroopan viihdyttävintä futista. Tällä kaudella sama seura on osoittanut omaavansa koko Euroopan pitävimmän puolustuksen (the Reds on päästänyt vähiten maaleja kaikista Euroopan top-5-sarjojen joukkueista). Tulivoimaa on jouduttu hieman uhraamaan, mutta se hyväksyttäköön, kun työn laatu on näin häikäisevää. Yksi ajatus nousee silti ylitse muiden:

Kun viime vuonna Klopp teki kompromissin puolustuksen kanssa, ja opetti joukkueensa pelaamaan iloista, vauhdikasta ja tappavan tehokasta hyökkäyspelaamista, on tänä vuonna hyökkääminen joutunut leikkurin alle, kun fokus on selvästi ollut puolustuspelaamisen parantamisessa. Niin pallottomana kuin pallollisenakin. Joten mitä seuraakaan, kun ensi kaudella saamme nähdä Liverpoolin, joka ei enää joudu tekemään kompromissia kummankaan osa-alueen suhteen?

Tämän sanottuani tyydyn siis vain toteamaan, että Kloppon prosessi on paremmassa kuin hyvässä vauhdissa. Pelaajat ovat selvästi sisäistäneet managerin ajatukset, hankinnat ovat löytäneet paikkansa joukkueesta ihanteellisesti ja Klopp itse on ymmärtänyt Valioliigan vaatimukset ja osannut mukautua niiden edessä. Voimmekin siis olla hyvin optimistisia siitä, että viime kauden Mestarien liigan finaalipaikka ja tämän hetkinen sarjajohto ovat vain esimakua siitä, mitä jatkossa seuraa. Odotan vähintäänkin totaalista Euroopan dominointia.

Siispä, punaisen rakkaat Liverpool-kannattajat, ja muut lukijat, nauttikaa joulusta ja valioliigan piikkipaikasta. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla tunkea kinkkua naamariin ja kaataa päälle pari jouluolutta, sillä tänäkin vuonna tärkeimmät lahjat ja suurimmat ilonaiheet meille tarjoavat yksitoista punanuttuista miestä.



Byyri.com