Kiitos Philippe. Näillä sanoilla voi kai aloittaa kolumnin, jossa käsitellään Liverpoolin punaisia viisi vuotta edustanutta brasialaista, Philippe Coutinhoa.
Little Magician, kuten brittilehdistö on häntä viime aikoina tituleerannut, jätti Liverpoolin virallisesti 6. tammikuuta 2018, ikuisuuden kestäneen ja monia itkuja ja nauruja tuottaneen siirtosaagan jälkeen. Countinho saapui Merseysidelle 30. päivä tammikuuta vuonna 2013, silloin vasta lupaavana, mutta raakileena brassina, vaivaisen 13 miljoonan euron siirtosummaa vastaan. Kun melko negatiivissävytteinen siirtoruljanssi on saanut monen The Reds -fanin kääntämään selkänsä brasilialaiselle, on mielestäni oiva tilaisuus nostaa pelaaja hieman positiivisempaan valoon.
Raakileesta taikuriksi
Viiden Mersey-joen rannalla vietetyn vuoden aikana nuoresta ja fyysisesti kykenemättömästä taikurista kasvoi yksi maailman parhaita hyökkäyspään pelaajia, joka parhaimmillaan terrorisoi Valioliigan puolustuksia enemmän kuin Salatut Elämät –elokuva suomalaista elokuvateollisuutta. Oli Coutinhon siirtorimpuilusta mitä mieltä tahansa, tuotti hän punaisten faneille lukemattomia ”vau”-efektejä ja leukojen loksahtamisia. Omasta puolestani voin sanoa, etten ole tuollaista syöttötyöskentelyä nähnyt Anfieldillä sitten Xabi Alonson. Ja vaikka joukkueen parhaidan pelaajien myyminen aina hieman kiristää vannetta, auttaa 160 miljoonan euron siirtosumma unen saamisessa iltaisin.
Kaiken myllerryksen takana Big Phil on kuitenkin ollut äärimmäisen tärkeä pelaaja Liverpoolille. SAS-kolmikon hajoamisen jälkeen punaisten avainpelaajaksi noussut brassi muun muassa iski Valioliigassa Poolille 41 maalia. Tärkeämpänä perintönä Coutinho jättää Merseysidelle kuitenkin sen, että hän oli seuran hyökkäämisen sielu Jürgen Kloppin aikakaudella, jonka myötä Liverpool teki väkevän paluun Mestarien Liigan kahinoihin. Itse nostan virtuaalista hattuani miehelle siitä syystä, että kaiken sen kesäisen rummutuksen, siirtopyyntöjen ja huhuillun kiukuttelun jälkeen mies esitti kentällä, ja mitä ilmeisimmin myös harjoituksissa, todella ammattimaisia otteita, iski pöytään todella väkevät tehot ja oli ajoittain aivan maaginen.
Vaikka pikku taikuri olikin asettanut jo Barcelonan sydämeensä, eivätkä hänen itsensä sekä edustajiensa kiukuttelu, lakkoilu ja muut tavat puskea siirto väkisin läpi jättäneet kovin mielekästä kuvaa, sanon silti vain yhden asian: kiitos Philippe näistä vuosista.
Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi Mersey-joen rannan toimistossa onkin aika alkaa pohtia: mitä seuraavaksi? Kuka tilalle? Pelaajaa, joka Philippe Coutinhon korvaisi suoraan, ei markkinoilla – tai ehkä koko maailmassa – ole. Tämän lisäksi muut seurat tietävät, että Poolilla on nyt tukku kahisevaa, joka polttaa taskussa enemmän kuin jäähdytysneste ruokatorvessa. Punaiset ovatkin vaikeassa paikassa: korvaajaa tarvittaisiin kipeästi, mutta markkinoille ei kannata rynnätä suinpäin, sillä silloin todennäköisesti joudutaan maksamaan pahasti ylihintaa.
Mahdolliset korvaajat ovat monen nimisiä ja laatuisia, aina Leon Goretzkasta Riyad Mahreziin ja jo kesällä siirtohuhuissa pyörineeseen Thomas Lemariin. Ylihintaa kiimaisesti himoitsevien seurojen lisäksi Pool kohtaa siirtorintamalla muitakin ongelmia: ostettavan pelaajan olisi nimittäin suotavaa olla myös edustuskelpoinen Mestarien Liigassa. Tätä hän ei ole, jos on jo edustanut jotain toista seuraa kilpailussa tällä kaudella, kuten Lemar. Lisäksi Kloppin toimintatapoja seuranneena pidän hyvin todennäköisenä, että jos saksalaisen ensimmäinen ehdokas ei ole saatavilla, ketään ei osteta. Kuka tämä ykkösvaihtoehto sitten on, sen tietää todennäköisesti vain itse The Normal One. Lehdistön uutisointiin luotan tässä kohdassa suunnilleen yhtä paljon kuin pääsiäispupuun toimittamassa joululahjoja.
On myös mahdollista, että siirtosummaa käytetään vahvistamaan niitä kentän heikompia osa-alueita. Virgil van Dijk saapui jo puolustukseen, ja seuraavana ostoslistalla lienee uusi maalivahti. Tämä taktiikka kuitenkin asettaisi kohtuuttomasti paineita vasta kuntoutuneelle Adam Lallanalle ja jättäisi keskikentän vaihtoehdot hyvin vähälle, varsinkin kun edellinenkin hankinta, Naby Keita, saapuu joukkueen vahvuuteen vasta kesällä.
Oli niin tai näin, voimme odottaa Liverpoolin pyörivän siirtohuhuissa koko tammikuun kuin Selma-mummo kuivausrummussa.
