Mersey-joen rannalta: Hamletin kokoinen arvoitus

Liverpoolin Mestarien liigan taipaleesta on kirjoitettu kaikki mahdollinen, joten mietin pitkään, voinko olla ottamatta kantaa tähän tarunhohtoiseen tuhkimotarinaan ja keskittyä täysin muihin asioihin. Lopulta minunkin selkärankani katkesi kuin Valioliigan mestarin eurotaival, ja päätin antaa omat kaksikymmentä senttiäni tähän soppaan.

Koska haluan kuitenkin pitää katseen seuran suunnassa laajemmin, osoittaa toinen silmäni jo samalla horisonttiin, kun toinen vielä kuolaavalla ilmeellä vahtaa tämän kevään ratkaisupelejä.

Liverpool pelaa kaikkien, jopa seuran omien fanien, yllätykseksi Euroopan suurimman ja kauneimman kilpailun välierissä. Syy tähän on kuitenkin hyvin yksinkertainen: kyseessä on aivan täysin eri joukkue, kuin viime kaudella tai edes viime syksynä.

Olen itsekin parjannut Poolia sen perisynnistä, asiasta, josta joukkue on tullut tunnetuksi viime vuosina, niin Brendan Rodgersin kuin Jürgen Kloppin alaisuudessakin – nimittäin epätasaisuudesta. Sekä Rodgersin että Kloppin aikakausilla punaiset ovat olleet joukkue, joka saattaa hyvänä päivänä yllättää kenet tahansa. Vastapainona on kuitenkin ollut suorastaan säälittäviä otteita ennalta heikompia joukkueita vastaan, ja suorastaan kammottavia, kyynelkanavat avaavia koomailuja ja sulamisia otteluiden ratkaisuhetkillä. Toisin sanoen joukkue on ollut henkisesti äärettömän epävakaa.

Viimeisen puolen vuoden aikana saksalainen manageri on löytänyt tähän lääkkeen.

Henkisen kasvun paikka

Sallikaamme ottaa käsittelyyn Mestarien liigan puolivälierän toinen osaottelu Etihadilla. Ensimmäisessä ottelussa luodut asetelmat olivat selvääkin selvemmät: Liverpool etenee välieriin, jos se ei päästä Cityä hurmokseen tai varsinkaan päästä aikaista maalia.

Manchesterin isännät maalasivat ottelun toisella minuutilla Virgil van Dijkin karmaisevasta, henkilökohtaisesta virheestä.

Mitä tekee tämä punainen housuunpaskojien luvattu valtakunta? Ei hätkähdä sitten pätkääkään, vaan jatkaa omaa peliään ja kaiken lisäksi tulee toiselle puoliajalle vielä toisen selkärangan mitan kasvaneena. Kaiken kukkuraksi itse herra van Dijk suorastaan sisuuntuu tästä ja pelaa loistavan, virheettömän ottelun. Tälläistä henkistä yliotetta ja kypsyyttä en rakkailta punanutuiltani olisi vielä syksyllä osannut odottaa.

Merseysiden ylpeys on löytänyt otteisiinsa lähes hämmästyttävää tasaisuutta, jonka lisäksi avainpelaajat ovat kasvaneet henkisesti vähintäänkin Jaap Stammin kokoisiksi monstereiksi. Enää ei pelaajien puntti tutise ratkaisuhetkillä eikä suuriin otteluihin tarvitse laittaa ruskeita alushousuja jalkaan. Ylistetty olkoon herr Klopp!

Tai näin kuvittelin vielä noustessani sängystä viime viikon lauantaina.

Teini-Liverpool ja keski-ikä-Pool

Tämän jälkeen on koettu aivan viime hetken sulaminen 2-0-johdosta tasapeliin suurta ja mahtavaa West Bromwich Albionia vastaan sekä täydellinen otteen menetys AS Romaa vastaan viimeisen 15 minuutin aikana Anfieldillä.

Roma-ottelussa oli toki kyse enemmänkin pienestä keskittymisen herpaantumisesta kuin totaalisesta sulamisesta – päättyihän ottelu kuitenkin isäntien 5-2 voittoon. Tulosta enemmän tilanteesta vaarallisen tekee Liverpoolin historia tämän kaltaisissa tilanteissa sekä Roman pelaajien henkinen kovuus – he kun tekivät aiemmin uskomattoman nousun täysin identtisestä asemasta kotona FC Barcelonaa vastaan.

Liverpool tulee olemaan toisessa osaottelussa henkisesti kovemmassa mankelissa kuin kertaakaan aikaisemmin tällä kaudella. Punaisten faneilla on kolmen maalin johdosta huolimatta todellinen syy jännittää.

Toisaalta Liverpool on osoittanut viime aikoina todella merkittävää kypsyyttä ja kykyä pelata henkisesti ja taktisesti fiksusti. Otteluparissa Cityä vastaan nähtiin lähes täydellinen Liverpool.

Ensimmäinen osaottelu oli tuttua, yltiöpäisesti prässäävää, kaikkia paitsi vastustajaa viihdyttävää ja kaksitahdin hajuista, teinimäistä kiimaa ja vauhtia pursuavaa Poolia. Toisessa osaottelussa teini-Liverpoolin rinnalle sen sijaan kasvoi aikuinen, kylmähermoinen ja kaiken nähnyt keski-ikä-Pool, joka ei vähästä hätkähdä.

Olkoonkin, että Etihadin ensimmäisellä puoliajalla City vei peliä miten tahtoi ja saimme kenties hieman tuomarillista avustusta, nähtiin otteluparissa suorastaan utopinen, kenties tämän kauden Euroopan vaarallisimman hyökkäyksen nollaaminen. Kummankin ottelun jälkimmäisellä puoliskolla nähtiin käsittämättömän kypsä pelin jäädytysoperaatio, joka sai sormet paleltumaan Suomessa asti eikä varmasti olisi onnistunut muutaman kuukauden takaiselta joukkueelta.

Niin kauan kuin Pool pystyy pitämään yllä tätä tervettä, keski-ikäistä rauhallisuutta ja kypsyyttä menettämättä teini-ikäistä intoaan ja vauhtiaan, tulee jälki olemaan tulevilla kausilla tuhoisaa.

Tulevaisuus puntarissa

Tätä henkistä kypsyyttä ja taktista muovautumiskykyä tarvitsee Merseysiden punainen joukkue vielä tämän kauden ratkaisuhetkillä, mutta myös pitkälle tulevaisuuteen. Liverpool on sen kynnyksellä, että kunnia ja maine palaa Anfieldille. Tämä vaatii kuitenkin kaksi asiaa.

Ensinnäkin, ensi kaudella The Kop –katsomon edessä on pelattava Mestarien liigaa. Mikä tahansa muu tulos tuomitsisi tämän kauden todelliseksi katastroofiksi ja tekisi seuran pelaajista suurempia sulajia kuin jäätelöpallo saharalaisissa grillibileissä. Tämän välttäminen vaatii joko neljän joukkoon sijoittumisen Valioliigassa tai Mestarien liigan voiton.

Kumpikin on täysin omissa käsissä.

Toisekseen, henkisen kypsyyden ja pelin kehittymisen on näyttävä myös ensi kaudella ja siitä eteenpäin. Tähän äärimmäisen merkittävä, lähes korvaamaton askel olisi lujittaa pelaajien ja seuran identiteettiä pelaamalla kauden parasta jalkapalloa sen tärkeimmässä paikassa. Tähän asti tason nostaminen tiukan paikan tullen on joukkueelta onnistunut. Fanien on syytä toivoa samaa, kun panoksia käännetään vielä napsun verran ylöspäin.

Ensi viikolla pelataan sekä ratkaiseva toinen osaottelu Roomassa että Valioliigan kannalta erittäin merkityksellinen Chelsea-ottelu Lontoossa. Näiden otteluiden lopputulema voi jäädä pelaajien takaraivoon todelliseksi peikoksi tai suureksi henkiseksi voimavaraksi pitkälle tulevaan. Liverpoolilla on yksi ainoa tavoite – olla jälleen vakavasti otettava eurooppalainen suurseura. Tämän toteutuminen ja seuran tulevaisuus voi jopa ylikorostetusti kulminoitua yhteen ainoaan viikkoon.

Ollako vai eikö olla?



Byyri.com