Jurgen Klopp. Mies. Myytti. Kaikkien rakastama isähahmo, henkilö, joka elää ja hengittää peliä jokaisella solullaan ja jokaisessa hetkessä. Manageri, joka on tehnyt tuulimyllyjä vastaan taistelemisesta taidetta ja luonut oman ”heavy metal –jalkapallonsa”, jota ei vain yksinkertaisesti voi inhota. Hahmo, jonka joka liikkeestä näkee, että hän rakastaa jalkapalloa ja kaikkea siihen liittyvää mystiikkaa, altavastaaja-tarinoita ja perinteitä enemmän kuin niihin liittyvää rahaa ja julkisuutta.
Liverpool. The Merseyside. Anfield. Perinteet. Historia. Yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ja rakastetummista seuroista koko maailmassa, jonka viimeisimmän oikeasti menestyksekkään ajanjakson suurimmankin fanin on myönnettävä sijoittuvan lähes 30 vuotta taaksepäin. Seura, joka kantaa historian painotaakkaa jatkuvasti suurena mukanaan. Fanit, jotka edelleen jaksavat suuruuden kiilto silmissään laulaa, ettet koskaan kävele yksin, viikosta toiseen. Kaupunki, joka monen mielestä on ollut uuden huipulle nousun kynnyksellä jo niin monta vuotta.
Siis futisromantikkojen ylistämä ja rakastama valmentaja, sekä seura, jonka perinteet ja historia vetävät vertoja mille tahansa seuralle maailmassa. Miten tämä ei voisi onnistua?
Palataanpa vuosi taaksepäin. Klopp oli aloittamasssa ensimmäisen täyden kautensa punaisten peräsimessä. Innokkaimmat fanit odottivat jo, että messias johdattaa meidät heti mestaruuteen. Tämä on se kausi. Jälleen kerran. Ja odotukset olivat täysin turhia. Jälleen kerran. Mutta kopitellaanpa hetki realismin tennispallolla. Mitä syytä Liverpoolin punaisia oli edes pitää mestarikandidaatteina? Tottenham oli nostanut itsensä suosikkien joukkoon jatkuvuudellaan. Manchesterin joukkueille ja Chelsealla oli käytössään lähes pohjaton kirstu uusien managerien haluamille pelaajille. Ja Kloppin prosessi oli vielä pahasti kesken.
Ja on edelleen. Kun kaikkien aikojen seuraikoni, Steven Gerrard, jätti seuran kauden 2014/2015 päätteeksi, alkoi Merseysidellä uusi aika. Seurassa ei ollut enää, kaikki kunnia Jordan Hendersonille, selvää johtajaa, joka toimii yhteen liimaavana voimana faneille, pelaajille ja valmennusportaalle, ja jonka ympärille voi kenttäkoostumuksen rakentaa. Mersey-joen rannalla alkoi uusi aika. Joukkue oli täynnä nuoria, lupaavia pelaajia, ja uutta Liverpoolia alettiin rakentamaan nimenomaan joukkueen kokonaisuuden ympärille. Ja tähän muutosvaiheeseen sopii manageri nimeltä Jürgen Klopp kuin hillo berliininmunkkiin.
Brendan Rodgersin täydellisesti ajoitetut potkut puhalsivat aivan uutta uskoa Pool-faneihin, sillä samalla potkaisulla imi punainen imukuppi satamakaupunkiin miehen, joka hengitti elämää raunioina olleen Borussia Dortmundin keuhkoihin ja palautti seuran takaisin suurten joukkoon. Ja tekisi saman myös Liverpoolille. Klopp ja Liverpool ovat tähtiin kirjoitettu pari – seura ja manageri, jotka sykkivät jalkapalloa jokaisella solullaan.
Tässä kohtaa on hyvä palata Rodgersin potkuihin johtaneeseen tilanteeseen. Liverpoolin omistavan yrityksen, Fenway Sports Groupin, strategia siirtomarkkinoilla vaikutti kovasti siltä, että joukkuetta rakennettiin kärsivällisesti ja pitkällä tähtäimellä nuorten pelaajien varaan. Ilmeisesti menestystä kuitenkin odotettiin nyt eikä heti, ja kun kävi kuten oli äärimmäisen odotettua, eli joukkueeseen hankitut nuoret, toisilleen tuntemattomat pelaajat, eivät noin vain hitsautuneetkaan yhtenäiseksi pelaavaksi joukkueeksi, maksoi Rodgers siitä työpaikallaan. Kärsivällinen, pitkäjänteinen suunnitelma heitettiin roskiin – vain koska Liverpoolin edelleen kuviteltiin olevan suurseura.
Klopp loistavana motivoijana osaa piiskata myös keskinkertaisen materiaalin kykyjensä äärirajoille saavuttaen välillä loistavia tuloksia yksittäisistä otteluista. Pitkässä juoksussa Klopp on kuitenkin kärsivällinen valmentaja, joka jaksaa hioa pelisysteemiä ja kehittää nuoria pelaajia pikkuhiljaa kohti täydellisyyttä. Etenkin Borussia Dortmundin aikana todella moni yksittäinen pelaaja otti saksalaisen alaisuudessa merkittäviä askeleita kohti eliittipelaajan statusta. Saksalainen on manageri, joka ei uhraa pitkäjänteistä prosessia saavuttaakseen välitöntä, hetkellistä menestystä. Tämä näkyy myös hänen tavoistaan toimia. Klopp on ollut myötävaikuttamassa koko toimintakulttuurin muutokseen seurassa. Hänen suosituksistaan mm. Liverpoolin akatemiakeskusta on aloitettu rakentamaan täysin uusiksi, ja seuraan on palkattu täysipäiväinen urheilutoimenjohtaja. Klopp haluaa luoda joukkueelle pitkäaikaisen, kestävän pohjan.
Tästä tullaankiin kysymykseen johdon toiminnasta. Mikäli punaisten omistusporras ei löydä kärsivällisyyttä vaan odottaa menestystä heti paikalla, voi koko paletti räjähtää käsiin yllätävänkin nopeasti. Sillä totuus on, pahoittelut kaikki Liverpool-kannattajat, ettei tämäkään ole vielä SE kausi. Kuitenkin, jos johtoporras osoittaa kärsivällisyyttä ja antaa Kloppin rakentaa prosessiaan rauhassa, voi tulevaisuus olla hyvinkin ruusuinen. Tämä vain vaatii sen, että niin siirroissa kuin päivittäisessä toiminnassakin siirrytään pois Liverpoolin tavasta toimia, ja aletaan noudattaa Kloppin tapaa. Mikäli saksalaiselle annetaan tässä vapaus ja aika toimia, uskaltaa ennustaa tulevaisuudessa useammankin pokaalin nousevan The Kopin edessä. Ja silloin on varmaa, ettei The Kopin edessä Klopp kävele koskaan yksin.
Kirjoittaja: Juuso Sallinen
