Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!
Viime viikolla kertasimme, kuinka Uruguayn Luis Suárez nyrkkeili pallon pois maaliviivalta Ghanaa vastaan Etelä-Afrikassa 2010 ja kuinka hän yritti puheissaan omia itselleen Jumalan käden tämän jälkeen.
Se todellinen Tapaus Jumalan käsi puolestaan on yksi kaikkein ikonisimmista ja kenties kaikkein puhutuin yksittäinen hetki koko jalkapallo-nimisen lajin olemassaolon aikana. Siihen ottivat aikanaan kantaa niin valtiojohtajat kuin julkisuuden henkilötkin. Maailmasta ei löydy sellaista jalkapalloasiantuntijaa, jolla ei olisi omaa näkemystään tapahtuneesta, vaikka tämä ei olisi ollut maalin tekohetkellä vielä edes syntynyt.
Jumalan käsi on niin puhuttu, kelattu ja kirjoitettu tapaus jalkapallon historiassa, että usein unohdamme samassa ottelussa syntyneen toisen osuman. Osuman, joka valittiin sittemmin vuosisadan maaliksi. Tuostakin maalista vastasi sama metrikuusikymmentäviisisenttinen kiharatukkainen argentiinalainen.
Kaikki tämä tapahtui Mexico Cityssä Estadio Azteca -stadionilla 22. päivä kesäkuuta 1986.
Jännitteet korkealla
Ottelupäivänä Argentiinan ja Englannin välisen sodan päättymisestä oli kulunut lähes päivälleen neljä vuotta. Argentiinan lähistöllä olevat Falklandin saaret kuuluivat Yhdistyneelle kuningaskunnalle, ja Argentiina oli pitkään vaatinut saaria itselleen. Lopulta Argentiinan sotilashallitus päätti yrittää huhtikuussa 1982 saarten valtaamista olettaen, etteivät britit tekisi aseellista vastarintaa.
Tämä olettama osoittautui harvinaisen vääräksi. Alkoi kolme kuukautta kestänyt sota, joka vaati yli 900 kaatunutta, valtaosa heistä argentiinalaisia. Haavoittuneita oli lähes 2000. Sota johti lopulta Argentiinan sotilasjuntan kaatumiseen ja demokratian palaamiseen maahan. Saaret ovat yhä tänä päivänä brittien hallussa.
Jännitteet olivat siis korkealla, kun maat kohtasivat ensi kertaa näiden tapahtumien jälkeen vihreällä veralla, molemmille kansakunnille niin kovin rakkaan lajin mittelössä. Tunteet olivat kuumenneet jo entisestään helteisillä Mexico Cityn kaduilla Englannin ja Argentiinan fanien otettua rajusti yhteen. Pidemmän aikaa ottelun jälkeen argentiinalaisen seurajoukkueen Boca Juniorsin kannattajilla oli tapana näytellä kotiotteluissaan yhteenotoista mukaan tarttuneita Englannin lippuja ryöstösaaliina. Näistä lähtökohdista lähdettiin maiden väliseen puolivälieräotteluun.
Aika ennen Jumalan kättä
Jos ottelun jälkimmäinen puoliaika jäi historian kirjoihin, niin ensimmäinen ei sitä tehnyt. Argentiina ja varsinkin Diego Maradona hallitsi kenttätapahtumia. Peter Shilton piti englantilaisia pystyssä hienoilla torjunnoillaan. Myös Englannille siunaantui puolivarkain hyvä paikka, kun Nery Pumpido Argentiinan maalilla erehtyi seikkailemaan, mutta hieman yllättäen avautunut mahdollisuus jäi hyödyntämättä. Tauolle mentiin tilanteessa 0-0.
Toisen jakson kuudennella peliminuutilla Diego Maradona puikkelehtii pallon kanssa kohti Englannin rangaistusaluetta. Hän käyttää pallon Jorge Valdanolla ja jatkaa juoksunsa sisään boksiin. Englantilaisista Steve Hodge yrittää katkaista syöttöä, mutta saa epäpuhtaan osuman palloon. Pallo nousee korkealle ja Peter Shilton tulee maaliltaan nyrkkeilemään pelivälinettä väljemmille vesille.
Samaan aikaan Diego Maradona nousee korkeuksiin puskemaan palloa. Hän havaitsee, ettei ylety siihen ja kurottaa kätensä palloon. Pallo pomppii Englannin verkkoon, ja argentiinalainen tuulettaa sydämensä kyllyydestä.
Niin se syntyi.
Käytännössä kaikki stadionilla odottivat vapaapotkua Englannille. Joku on joskus todennut, että ottelun Tunisialainen tuomari Ali Bin Nasser oli stadionilla ainoa henkilö, joka ei nähnyt käsivirhettä. Kommentti on ehkä hieman liioittelua, mutta kertoo toki jostakin. Maradona puolestaan tuuletti maaliaan estoitta, ja häneltä onkin monesti kysytty, eikö häntä hävettänyt juhlia osumaansa. Argentiinalainen on toistuvasti vastannut näihin kyselyihin samaan tyyliin: ”En kokenut huijanneeni. Koin tuossa hetkessä näpistäneeni lompakon englantilaisupseerin taskusta jäämättä siitä kiinni.”
Aika Jumalan käden jälkeen
Vain neljä minuuttia myöhemmin Diego Maradona teki sittemmin vuosisadan maaliksi valitun osuman. Hän otti pallon haltuunsa omalla kenttäpuoliskolla. Nopealla pyörähdyksellä Maradona sai kaksi häntä varjostanutta englantilaista jätettyä taakseen, pinkoen samalla pakoon kolmannelta. Kovassa vauhdissa hän kiersi ensimmäisen vastaan tulleen vastustajan ja sitten toisen. Lopulta hän päätyy juoksunsa päätepisteeseen, Englannin maalille. Maradonalla oli vielä malttia kiertää vastaan tullut Shilton ja siirtää pallon maaliin. Argentiina 2-0-johtoon.
Tämän jälkeen Englanti sai otteen pelistä ja pystyi luomaan toinen toistaan laadukkaampia maalipaikkoja. Lopulta Gary Lineker osui kymmenen minuuttia ennen loppua, mutta tämä ei riittänyt. Argentiina eteni finaaliin Länsi-Saksaa vastaan lukemin 2-1.
Ottelun jälkeen osa englantilaisista vaati avoimesti kohtaamisen uusimista. Maalin tehnyt Gary Lineker on todennut, ettei kokenut urallaan koskaan muulloin pukukopissa niin avointa vihan ilmapiiriä kuin tuolloin. Myös ottelun bulgarialainen linjamies Bogdan Dotchev sai päätuomarin ja Maradonan lisäksi koko brittilehdistön niskaansa ottelun jälkeen.
Ottelusta tulee tänä kesänä kuluneeksi 32 vuotta. Jumalan käsi on jäänyt elämään. Diego Maradonan ympärille on kasvatettu muun muassa oma uskonto, Maradoniaaninen kirkko, johon pääsemiseksi yhtenä rituaalina on tehdä samanlainen maali kädellä kuin argentiinalainen teki Estadio Azteca -stadionilla 115 000 katsojan edessä. Maradonan ottelussa käyttämä paita myytiin muutama vuosi takaperin 300 000 punnalla.
Keskustelu jatkuu yhä
Vuonna 2016 tapahtumista tuli täyteen 30 vuotta ja ne huomioitiin laajasti varsinkin brittilehdissä. Englannin paidassa ottelussa pelannut puolustaja Kenny Sansom kertoi tuolloin Daily Mailille yhä avoimesta vihastaan Maradonaa kohtaan ja siitä, kuinka syvästi myös hänen äitinsä vihasi argentiinalaista elämänsä loppuun asti. ”Hän varmasti yhä tuolla jossain toivoisi pääsevänsä lyömään Diegoa”, Sansom aukaisi edesmenneen Rose-äitinsä suuttumusta.
Argentiina ja Englanti ovat kohdanneet MM-areenalla tämän jälkeen vuosina 1998 ja 2002. Varsinkin ensiksi mainittu ottelu Saint-Étiennessa oli tunteiden kuohuttama. Tulevana kesänä kohtaaminen on varsin epätodennäköinen: maat voivat turnauspuussa kohdata toisensa aikaisintaan välierissä.
Kuva: Dani Yako / Clarín
Kirjoittanut: Tarmo Lyytikäinen
