Qatarin MM-kisat ovat väärin niin monella tapaa, ja heittävät niin suuren varjon maailman suurimman urheilutapahtuman ylle, että yksi kisojen jalkapallotasolla merkityksellisistä lieveilmiöistä on jäänyt lähes olemattomalle huomiolle.
Kun kisat on rakennettu verellä ja lahjonnalla, ja ne järjestävä valtio on täysin vailla perinteitä niin jalkapallon kuin ihmisarvojenkin saralla, on helppo sivuuttaa miljonääripelaajien kohtaamat ongelmat. Mutta myös ne ovat keskustelemisen arvoisia, sillä MM-kisojen myöntämisellä Qatariin saattaa olla merkittäviä terveydellisiä riskejä turnaukseen osallistuville – ja monille niistä ulos jääneille – pelaajille.
Kun Fifa päätti, että MM-kisat tullaan pelaamaan Qatarissa, päätti se samalla, että kausi 2022–2023 olisi pelitahdiltaan historian epäinhimillisin. Qatarin MM-kisat eivät vain lisää pelejä keskelle kiireistä sarjakautta, ne myös pakottavat pelaamaan koko muun kauden normaalia tiiviimmällä tahdilla.
MM-kisoja edeltävän 100 päivän aikana Liverpool pelasi 21 kilpailullista ottelua. Lisäksi samalle ajanjaksolle mahtuu kahden pelin maaottelutauko. Bayern Münchenin Sadio Mané, jonka pelikunto MM-kisojen alla on arvoitus, ehti ennen loukkaantumistaan pelata 24 ottelua 100 päivään. Tämä tarkoittaa peliä joka neljäs päivä yli kolmen kuukauden ajan.
Manén – joka loukkaantumisesta huolimatta nimettiin Senegalin kisajoukkueeseen – lisäksi moni muukin tähtipelaaja on joutunut raskaan pelikuorman uhriksi. Myös Paulo Dybalan pelaaminen MM-kisoissa on epävarmaa; Diogo Jota, Timo Werner, Reece James, Giovani Lo Celso, Presnel Kimpembe ja moni muu joutui puolestaan jättämään kisat kokonaan väliin.
Suuren pelikuorman alla suuri loukkaantuneiden määrä ei valitettavasti ole mikään yllätys.
”Kaikki Uefankin tutkimukset tukevat sitä. Niiden mukaan vammariski nousee jopa 20 prosenttia, jos pelit ovat viiden päivän sisällä toisistaan. Se on todella merkittävä vammariskin nousu”, HJK:n miesten edustusjoukkueen fysiikkavalmentaja Niklas Virtanen sanoo.
Pelitahti ei hellitä MM-kisojen aikanakaan. Lohkovaiheen aikana yksikään joukkue ei pääse otteluiden välillä lepäämään kolmea päivää enempää. Ensimmäinen pidempi lepo on vuorossa vasta ennen puolivälieriä, jos sinne asti selviää. Fifa, suuressa viisaudessaan, päätti järjestää Qatarin MM-kisat tiiviimmällä tahdilla kuin koskaan aikaisemmin, koska välimatkat ovat pienet ja matkustusajat aiempaa lyhyemmät.
Selitys kuitenkin ontuu, sillä matkustaminen ei MM-kisakontekstissa ole palautumisen kannalta kovinkaan merkittävä tekijä. Todellisuudessa pelitahdin kiristäminen pohjautuu virhearvioon siitä, mitä talvikisat toisivat tullessaan. Tämän takia Fifa joutui tekemään myönnytyksiä kansallisille sarjoille. Myönnytysten vastapainona oli pelaajien terveys.
Mutta jotta todella voitaisiin ymmärtää kovan pelikuorman vaikutukset, on ensin tarkasteltava sitä, kuinka kauan palautuminen yksittäisesti ottelusta kestää.
”Jos pelaa täydet 90 minuuttia, ei 72 tuntia missään nimessä riitä täyteen palautumiseen”, Virtanen kertoo. ”Toki aiemminkin voi treenata tai pelata, mutta täyteen suorituskykyyn ei pääse. Sitä voi pitää faktana, vaikka yksilöllisiä eroja onkin.”
”Syvemmälle mentäessä voidaan alkaa tutkia eri mittareita. Toiset mittarit voivat näyttää, että keho on palautunut, mutta esimerkiksi tulehdusarvot voivat olla koholla jopa 100 tuntia pelin jälkeen.”
Ottelua seuraavat päivät joukkueet keskittyvätkin vain palautumiseen. Niiden pelaajien kanssa, jotka eivät päässeet pelaamaan, rasitus toki tasataan. Mutta muutoin kehittävää tai otteluihin valmistavaa harjoittelua ei kahden ensimmäisen päivän aikana juurikaan voi tehdä.
”Viikkorytmi määräytyy aina pelin mukaan. Ottelun jälkeinen päivä on huonoin päivä harjoitella, koska kroppa ei vuorokaudessa palaudu juuri ollenkaan. 24 tuntia kroppa on tosi väsynyt, ja 48 tuntia pelistä loukkaantumisriski on kaikkein suurin. Näiden kahden päivän aikana joukkueet taiteilee sen kanssa, kumpi päivä on lepoa ja kumpi käytetään palauttavaan harjoitteluun”, sanoo Ilveksen miesten edustusjoukkueen fysiikkavalmentaja Heli Rekimies.
Vaikka joukkuekohtaisia eroja on, sekä Virtanen että Rekimies käyttävät yleensä ottelun jälkeisen päivän palauttavaan harjoitteluun. Seuraava päivä levätään, koska monella pelaajalla lihasarkuus on suurimmillaan vasta silloin. Vasta kolmantena päivänä ottelun jälkeen keho kestää täysipainoista harjoittelua.
”Hermostollinen palautuminen kestää 72 tuntia”, Rekimies muistuttaa. ”Kolmantena päivänä pelin jälkeen energiavarastot ovat palautuneet ja hermostollinen palautuminen on siinä kunnossa, että voidaan harjoitella täysivauhtisesti”.
Tästä päästään ongelman ytimeen. Jos neljäntenä päivänä on jo seuraava peli, ei edellistä päivää voi luonnollisesti käyttää normaaliin harjoitteluun. Pelaajia ei voi kuormittaa liikaa, jotta nämä jaksavat pelata, minkä lisäksi käytössä oleva aika on hyödynnettävä taktiseen valmistautumiseen.
Pitkässä juoksussa juuri tämä altistaa vammoille ja heikentää pelaajien kuntoa.
”Jos tehdään pelkästään valmistavaa ja palauttavaa harjoittelua, niin kunto lähtee laskuun. Vammoilta suojaa parhaiten se, että viikkoon mahtuu myös kovavauhtista harjoittelua, jossa tulee täysivauhtisia spurtteja, kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Jos mennään pitkään niin, ettei sellaista harjoittelua voi tehdä, niin vammariski kasvaa paljon”, Rekimies sanoo.
Toki loukkaantumisissa on aina mukana huonoa tuuriakin, mutta melko suurella varmuudella voidaan sanoa, että kestämätön pelitahti on usean MM-unelman murskautumisen taustalla.
Loukkaantumisherkkyyden kasvu ei ole kovan ottelutahdin ainoa lieveilmiö. Myös pelaajien suorituskyky laskee, kun keho ei ehdi palautua riittävästi, eikä kehittävää harjoittelua pääse tekemään. Tämä vaikuttaa myös katsojakokemukseen, kun pelin taso heikkenee.
On kaunis ajatus, että MM-kisoissa päästäisiin näkemään maailman parhaat pelaajat ottamassa mittaa toisistaan. Todellisuudessa viheriöllä nähdään vain raskaan pelikuorman heikentämät versiot näistä pelaajista.
HJK:n Virtasella on omakohtaista kokemusta tiiviin ottelutahdin vaikutuksista suorituskykyyn aivan lähimenneisyydestä.
”Pelattiin HJK:n kanssa 2–3 peliä viikossa lähes koko ajan toukokuulta lokakuun loppuun. Kyllä se näkyi suorituskyvyssä jo kolmannen pelin jälkeen. Jo toisessa pelissä voi näkyä joitain merkkejä, ja kolmannessa näkyy selvästi. Siitä tulee sellainen kierre, ettei akku ole koskaan latautunut täyteen, vaan suorituskyky pyörii aina jossain 90 prosentin alapuolella.”
Virtanen muistuttaa, että se, että pelaaja jaksaa pelata, ja se, että hän pystyy suoriutumaan maksimaalisella tasollaan, ovat kaksi täysin eri asiaa.
”Me puhumme erikseen termeistä fitness ja freshness. Joku pelaaja voi olla hyvässä kunnossa, eli fitneksessä, mutta silti suorituskyky, eli freshness, voi olla heikko. Me haluamme, että pelaajat pysyvät kovassa fitneksessä ja freshneksessä. Jotta siihen pääsee, on viimeistään kolmannen ottelun kohdalla pakko kierrättää kokoonpanoa.”
Rekimies ei ole ihan yhtä jyrkkä arvioidessaan sitä, kuinka nopeasti pelaajien suorituskyky lähtee laskuun, mutta hänkin myöntää, että kokoonpanon kierrättäminen on avainasemassa, jos pelaajat haluaa pitää tuoreina.
”Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska se riippuu myös pelaajan taustoista. On äärimmäisen tärkeää, että taustalla on hyvää harjoittelua ja pohjat ovat kunnossa.”
”Esimerkiksi keskikentän keskustan pelaajat ja laitapelaajat, joille tulee paljon korkean intensiteetin metrejä, tarvitsevat kriittisesti kierrätystä.”
Tiivistahtisissa MM-kisoissa katsojat voivat kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, kuinka joukkueet panostavat kaiken mahdollisen lohkovaiheen kahteen ensimmäiseen otteluun, ja toivovat sillä varmistavansa jatkopaikan, koska kolmannessa pelissä on jo pakko kierrättää.
Rekimiehen mukaan maksimissaan neljä viikkoa kestävissä MM-kisoissa terveydellistä katastrofia ei vielä ehdi tapahtua, mutta sitä pidemmällä aikajänteellä viikkorytmissä pitäisi olla mukana myös kovavauhtista harjoittelua.
Jos pelejä on jatkuvasti neljän päivän välein, tällainen harjoittelu puuttuu kokonaan. Qatarin MM-kisat ovat pakottaneet puristamaan koko kauden pelitahdin kestämättömään muottiin, jonka vaikutuksia pitkässä juoksussa voi tässä kohtaa vain arvailla.
Yksi olennaisimmista menestystekijöistä MM-kisoissa – etenkin tänä vuonna, kun taukoa ennen kisojen alkua ei ole – onkin se, miten joukkueet onnistuvat huolehtimaan pelaajiensa terveydestä ja palautumisesta.
Sekä Virtanen että Rekimies ovat sitä mieltä, että vain mielikuvitus on rajana, kun loputtomilla budjeteilla operoivat kisajoukkueet yrittävät optimoida pelaajiensa palautumista.
”Englannin maajoukkueella oli Brasilian MM-kisoissa sellaista teknologiaa, jonka avulla analysoitiin jokaisen pelaajan hiki. Sen perusteella jokaiselle tehtiin henkilökohtainen cocktail palautumista varten. Uskon, että tällaista käytetään Qatarissakin paljon”, Virtanen kertoo.
Myös verikokeita, virtsa-analyyseja ja jopa yöllistä palautumista seuraavia patjoja saatetaan käyttää, jotta päivän jokainen hetki saadaan analysoitua ja optimoitua. Lisäksi käytössä on myös veikkausliigajoukkueiden repertuaarista löytyvää teknologiaa, kuten akupunktiota, palautumishousuja, hierontaa ja erilaisia kylmähoitoja.
Turnauksen kokonaiskuormitusta seurataan puolestaan GPS-mittareilla, joiden avulla pyritään tasaamaan pelaajien kuorma useamman ottelun ja harjoituksen otannalla. Saman teknologian avulla seurataan pelaajien sykkeitä, jotta saadaan reaaliaikaista dataa esimerkiksi ottelun aikana tapahtuvasta palautumisesta.
Sekä Virtanen että Rekimies kuitenkin muistuttavat, että perusasioiden on oltava kunnossa, oli taso tai budjetti millainen tahansa. Ruoan ja levon merkitystä ei voi ylikorostaa, kun pyritään lyhyen aikavälin palautumiseen.
Oman lisähaasteensa palautumisen optimointiin tuo Qatarin MM-kisojen ennätyksellisen tiivis pelitahti. Virtanen ei kuitenkaan ole täysin vakuuttunut siitä, että matkustamisella olisi suurta vaikutusta palautumiseen MM-kisoissa, joissa joukkueilla on käytössään yksityiskoneet ja lähes rajattomat budjetit.
Välimatka pelien välillä ei välttämättä olekaan niin oleellinen tekijä kuin meidän on annettu ymmärtää. Matkan keston tai kulkuvälineen sijasta enemmän merkitystä on sillä, kuinka matkan teko ja palautumisen kannalta oleelliset perusasiat saadaan järjestymään.
”Meillä oli vieraspelissä Silkeborgia vastaan käytössä charter-kone. Lennettiin suoraan pelin jälkeen yksityiskoneella, jossa oli paljon jalkatilaa ja hyvät ruoat, Helsinkiin. Oltiin järkevään aikaan Helsingissä ja kaikki pääsi kotiin nukkumaan. Seuraavana päivänä ehdittiin jo vähän palautella. Tämä ei ole kaukana siitä, jos pelattaisiin vieraspeli Turussa. Hyvässä lentokoneessa istuminen voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin bussissa istuminen”, Virtanen sanoo.
Ottelutahdin kiristäminen matkustusajan vähenemiseen vedoten kuulostaa siis halvalta selitykseltä, jolla Fifa yrittää pitää omat kasvonsa puhtaana. On toki totta, että esimerkiksi Brasilian tai Venäjän kisoissa ottelupaikkakuntien välillä saattoi olla reilusti yli tuhat kilometriä, kun Qatarissa pisimmätkin välimatkat pyörivät kymmenissä kilometreissä Yksityiskoneella matkustaville pelaajille ero on kuitenkin melko marginaalinen.
”Jos matkustamisen saa järjestettyä hyvin, ja siihen saadaan sisällytettyä peruspilarit, eli ravinto, uni ja palauttava treeni, niin en näe sitä ongelmana”, Virtanen kertoo. ”Toki lentokoneessa oleminen vähän kuormittaa, kun nestetasapaino kärsii ja niin edelleen. Eivät ne kuitenkaan ole niin isoja ongelmia kuin ravinnon tai levon puute.”
”Jos miettii MM-kisoissa olevien joukkueiden budjetteja, niin ne pystyvät järjestämään matkustamisen, ravinnon ja kaiken muunkin pelaajan kannalta optimaalisesti. Ei se ole sen ihmeellisempää kuin meille mennä Tapiolaan pelaamaan.”
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se. Qatarin MM-kisat alkavat huomenna, ja pitävät pelitahdin lisäksi sisällään monta muutakin ongelmaa. Jotkut boikotoivat kisoja, toiset eivät usko sen vaikuttavan kokonaiskuvaan ja kolmannet vannovat mahdollisimman suuren ja epäkohtiin keskittyvän mediahälinän nimeen.
Jokainen tehköön itselleen sopivalla tavalla. Vaikka MM-kisoja on käytetty poliittisesti epäsovinnaisiin tarkoituksiin aiemminkin, ollaan nyt täysin uuden mittakaavan äärellä. Tällaiseen tilanteeseen on ollut yksittäisen ihmisen vaikea, ellei mahdoton, varautua. Mikään yllämainituista lähestymistavoista ei ole absoluuttisesti väärä, joten tehdään niin kuin itse koemme oikeaksi, ja keskittykäämme siihen. Muiden arvopohjaa on vaikea lähteä tässä tapauksessa kritisoimaan.
Kisoista, niiden ongelmista ja kaikesta huolimatta jalkapalloon liittyvästä kauneudesta voi keskustella lisää Twitterissä (@TeravinKyna) tai lukea lisää liittymällä Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi.
Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla yhtä mieltä. Valitkaamme lähestymistapamme Qatarin kisoihin – ja kaikkeen muuhunkin – sellaiseksi, että uskomme sen avulla jättävämme jälkeemme hieman paremman maailman kuin ennen sitä.
Hyvää viikonloppua.
