Tien päällä: Katalonia, Katalonia

Yksi parhaita tapoja viettää laiskaa sunnuntai-iltapäivää on alasarjajalkapallo. Vaikka kotikonnut ja Brahen kentän viihdyttävät arki-illat ovat kaukana, divarifutista on helppo löytää ulkomailtakin. Pienessä, noin 16 000 asukkaan Bergassa, koillis-Espanjassa, Club Esportiu Berga kohtaa U.E. Sabadellencan. Peli on Katalonian aluesarjan kakkosdivisioonaa, olut halpaa ja aurinkoinen iltapäivä idyllisissä maisemissa vaikuttaa lupaavalta. Mikä voisi mennä pieleen?

 

Kotoisat puitteet

Stadionille kävellään hiekkaisen parkkipaikan läpi, joka on kymmenen minuuttia ennen alkuvihellystä aivan täynnä autoja. Sisäänkäynti on pieni kiviportti, jolla hyväntuulinen lipunmyyjä tutkailee vieraita uteliaasti. Liput maksavat kolme euroa ja hintaan sisältyy kymmenen arpalipuketta per lärvi, seuran jäsenet ja alle 18-vuotiaat pääsevät peliin ilmaiseksi. Sisäpuolella vastaan iskee kuhina. Lapset potkivat seuran verkkareissa palloa peltiseinään ja säntäilevät kimpoilevan pelivälineen perässä väkijoukkoon. Aikuiset nauttivat terassilla tapaksia ja käyvät hakemassa olutlaseja yksikerroksisen klubitalon täyteen ammutulta baaritiskiltä. Aiemmin nautittu keskinkertainen ravintolalounas harmittaa, kun katsoo höyryävää paellapannua ja 7 euron tuhteja annoksia.

 

Ylätasanteelta laskeudutaan stadionin pääkatsomoon, joka on suurimmaksi osaksi katettu. Istumapaikkoja on ainoastaan yhdellä sivulla, muuten kenttä on avoin. Suurin osa katsojista jää ylätasanteelle nojailemaan seisomakatsomon virkaa toimittavaan muuriin.

Toisessa päädyssä ovat pukukopit, toisella puolen pieni hiekkakenttä. Sivurajalla ovat vaihtopenkit, joilta huomaan muutaman Sabadellancan penkinlämmittäjän ihailevan Queralt-vuorelle avautuvaa näkymää.

Tekonurmikenttää kastellaan sadettimilla aivan alkuvihellykseen saakka ja kuumassa iltapäivässä aurinko paistaa niin, että pitkät hihat tuntuvat tukalilta.

 

Rummun pärinää ja pitkää palloa

Ottelua on seuraamassa arviolta 200 katsojaa ja kotijoukkue saa kentälle marssiessaan raikuvat aplodit. Kymmenhenkinen faniporukka hakkaa lehtereillä rumpua ja huutaa megafoniin. Kannatus ei ole improvisoitua mölinää tai huumorihuutelua, vaan ponitukkaisen huutosakinjohtajan rautaisessa repertuaarissa riittää tavaraa aivan toisen jakson loppuun asti. Mieleenpainuvin on kaihoisa versio klassikosta Rivers of Babylon.

 

Pelin taso on taattua divaria, joukkueet sijoittuisivat kenties Suomen Kolmosen keskikastiin. Syöttöketjut eivät muutamaa väläystä lukuun ottamatta aiheuta ihastusta. Pitkät ristipallot puolustuksesta hyökkääjille ovat puuduttavaa katseltavaa, vaikka sitä katselisi vuoristomaisemissa. Oma suosikkihetkeni on, kun Sabadellancan veteraani-ikäinen kärkimies alkaa täysin syyttä hiillostaa nuorta linjatuomaria. Ujo linja pitää pokerin, vaikka kehäketun jatkuva palaute tuskin on positiivista.

 

Idylli muuttuu välienselvittelyksi

Viimeisen kympin aikana tapahtuu, mutta ei kentällä vaan katsomossa. Olemme asettuneet keskiviivan tuntumaan, toiselle penkkiriville. Edessämme istuu vierasjoukkueen mukana matkannut seurue, johon kuuluu vanhempi herrasmies, pelaajien tyttöystäviä ja yksi tulisieluinen ultra.

Kipinän kuuman iltapäivän roihahtamiselle liekkeihin iskee Bergan vikkelä laituri, jota rapataan aivan silmiemme alla. Tuomio ei miellytä ultraa ja hän ajautuu sanaharkkaan ylätasanteen kotifanien kanssa. Intensiivistä huutelua seuraa nuorukaisen hermojen totaalinen palaminen. Parikymppinen mies lähtee harppomaan täysin vailla itsesuojeluvaistoa penkkirivejä ylöspäin. Vastassa on monikymmenpäinen kylän miesten joukkio. Toiset yrittävät rauhoittaa tilanteen, mutta suurin osa seisoo tietoisen toimettomana tai yllyttää­ takomaan vierasfanin onttoon kalloon kunnioitusta.

Nuori mies on yksin, mutta ei välitä, saati rauhoitu. Seuraan muutaman metrin päästä repimistä ja tuuppimista, aggressiivista nuhjaamista, jonka keskellä yksinäinen ultra onnistuu jollain ilveellä välttämään iskut. Hän vääntäytyy irti ihmismassan keskeltä ja pyyhkäisee nyrkiniskulla puhelimen poliiseja soittavan onnettoman kädestä, saaden jo hieman rauhoittuneet paikalliset raivokkaana aaltona kimppuunsa.

Ilmassa lentävät kaljamukit (1,50€/kpl) ja viiton klubitalon edustalla seisovalle kuvaajalleni, että nyt kannattaa antaa kameran laulaa. Noin kaksikymmentä sekuntia myöhemmin neljä eläköityneen mafioson näköistä miestä ympäröi kuvaajani ja säntään väliin. Kiinnostus kameraa kohtaan ei vaikuta puhtaan teknilliseltä ja toisella kädellä miehiä pois tuuppien hoen:

”Journalist, journalist, toimittaja, toimittaja!”

Klubitalosta säntäävät työntekijät saavat tilanteen rauhoittumaan ja kyynärtaipeisiin käärityt pellavapaitojen hihat voidaan laskea. Vakuutamme:

”Ei, emme aio luovuttaa kuvia poliisille.”

Kentällä ei aivan päästä samaan draaman kaareen. Ainoa maali syntyy, kun kotijoukkueen hyökkääjä karkaa Sabadellancan topparin arviointivirheen jälkeen läpiajoon. C.E. Berga vie pisteet lopputuloksella 1-0. Kokonaisuutena hieno kokemus, josta riittää jauhettavaa lähikuppilassa seuraaviksi päiviksi.

 

Kirjoittaja: Amir Amokrane
Kuvat: Väinö Mellenius
Avainsanat


Byyri.com