Raikas syksyinen aamu valkenee rauhallisessa lähiössä Vantaalla. Koulut ovat pyörähtäneet käyntiin. Puolisen vuotta 12-vuotiaana taivaltanut jalkapallofanaatikko mutustaa aamiaissämpyläänsä. Kahvinkeitin porisee selän takana, mutta pojalla on lasi maitoa nenänsä alla. Vielä ei kahvi maistu. Koulupäivä alkaa hivenen myöhemmin.
Kiirettä ei ole, mutta toisenlainen hoppu on ollut jo muutaman päivän. Postinkantajan saapuminen on tämänkin päivän agendalistan kärjessä.
Football’s coming home
Kellon viisarit tikittävät vinhasti. Ei näy postin väreissä huristelevaa pakettiautoa vieläkään. Poika sitoo uusien lenkkitossujensa nauhoja ja sadattelee kohtaloaan. Hän kurottaa ruskean antiikkisen puupiirongin päältä kotiavaimet reppunsa sivutaskuun. Sitten kuuluu auton ääni. Pakkohan sen olla postiauto, totta kai se on postiauto.
Poika ravaa reppu kilisten postilaatikolle perkaamaan päivän saaliin. Tummat pilvet ehtivät jo pyörähtämään jalkapalloaiheisen lippalakin yläpuolella, mutta riemukas helpotus valtaa mielen. Muutaman lehtisen ja äidin aikakausilehden välissä se on. Paketti on noudettavissa lähipostista. FIFA 99 on saapunut!
Poika aloittaa väistämättömän taistelun päänsä sisällä. Onhan hän hyvä oppilas, joten eihän tuo haitanne, jos yhden päivän viettäisi ”kipeänä”. Äiti ei kyllä sitä tarinaa uskoisi, mutta ehkä hän ymmärtäisi. Hän tietää, että poika elää ja hengittää jalkapalloa. Näkihän äiti, miten edelliskesä meni Ranskan MM-kisojen euforiassa.
Nuori jalkapallomies ottaa itseään niskasta kiinni ja hyppää pyöränsä selkään. Työt ennen huvia, niinhän sitä sanotaan. Äiti lupaa kauppareissullaan hakea paketin koulupäivän aikana. Matkalla kouluun poika ehtii miettiä, että ymmärtäisiköhän valmentaja, jos poika jättäisi illan harjoitukset väliin.
Kello näyttää tasaa, ja koulupäivä on ohi. Kaveri kyselee, lähtisikö poika ulos tekemään jotain. Nuori mies joutuu kieltäytymään ja polkee järkyttävää vauhtia kotiinsa. Takki lattialle, reppu paiskaten kenkätelineen päälle ja kohti omaa huonetta. Siinä se on! Seuraa muutama sekunti raivoisaa pahvin repimistä, kunnes palkintoon pääsee vihdoin käsiksi.
Näky on kaunis ja odotettu. Kiiltävä neliön mallinen kotelo, jonka kannessa on Dennis Bergkamp. FIFA 99 on saapunut kotiin.
Menneisyys
Tuollaistahan se oli, ja sitten vietettiin pitkää päivää projektin parissa. Muistan nauttineeni kyseisestä EA Sportsin tekeleestä todella paljon. Se tarjosi ajan standardit huomioiden kaiken tarvittavan, vaikka olihan pelissä toki nuorenkin ihmisen silmille pomppaavia heikkouksia. Maalit syntyivät lähes pelkästään rangaistusalueen sisältä, ja jokainen veto sujahti automaattisesti yläkulmaan. Saksipotkuja näkyi tämän tästä, lähes jokaisesta keskityksestä.
Se oli kuitenkin parasta, mitä oli saatavilla. Sitten nuori mies löysi peliputiikin nimeltä Konami. Kohukynnyksen ylittänyt peli oli ilmestymässä ensi kesäksi. Tietokoneen näppäimistöstä oli rämpytetty nappuloita irti FIFAn merkeissä vuodesta 1994 lähtien, mutta nyt markkinoille oli tulossa jokin kumma ISS Pro Evolution. Pelilehdet antoivat pelille ylistäviä arvioita, kuten olivat antaneet edeltäjällekin. Sitäkään poika ei ollut edes kokeillut.
Kevääseen asti poika jatkoi kuuliaisesti FIFAn parissa ja viihtyi edelleen. Takaraivossa kolkutti kuitenkin jatkuvasti kasvava mielenkiinto kilpailijaa kohtaan, siitä huolimatta, että ISS Prossa lempipelaajat olivat ihmeellisen nimisiä, Ronaldo oli Radolno ja niin poispäin. Pitihän peliä silti kokeilla, vaikka nimet olivatkin naurettavia.
Brasilia-Ranska asetuksista ja homma käyntiin. Harmaa Sonyn ensimmäinen PlayStation-konsoli yskähteli pelitapahtuman lopulta vanhan kuvaputkitelevision ruudulle.
Yksi ottelu riitti siihen, että poika ymmärsi evolution-sanan merkityksen. Nyt ruudulla pelattiin oikeasti jalkapalloa. Radolnolla oli siniset nappulakengät kuten esikuvallaan. Nimi oli ehdottomasti muokattava oikeaksi, eikä Radolno jäänyt ainoaksi. Poika seurasi onneksi jatkuvasti jalkapalloa, ja tekaistut nimet mukailivat esikuviaan, mutta kaikki mahdolliset lehdet ja kirjat oli silti metsästettävä läpi.
Muutama päivä siihen meni, mutta lopulta kaikki pelin pelaajat olivat oikeassa kirjoitusasussa. Viimein pääsi oikeasti pelaamaan!
Sama ruljanssi jatkui kaikkien seuraavienkin Konamin jalkapallopelien kanssa. Konsolit vaihtuivat, ja ISS Pro muuttui Pro Evolution Socceriksi. Konami julkaisi rinnalla vähemmän laadukasta ISS-sarjaansa. Arcademaisemmat sivutuotteet olivat lyhytkestoista viihdettä, mutta nekin piti luonnollisesti saada, kuten myös This is Football– sekä UEFA Champions League -pelit. Hankkia piti käytännössä kaikki mahdolliset jalkapalloaiheiset konsolipelit, jotka markkinoille ilmaantuivat.
Pro Evolution Soccerin kanssa kehittyi kuitenkin tiivis suhde, joka elää edelleen.
Pojasta on kasvanut perheellinen mies, mutta jalkapallolla on edelleen vahva rooli elämässä. Aikaa pelaamiselle ei ole enää samalla tavalla, mutta jalkapallopelit näyttäytyvät perheen 4K-taulutelevision ruudulla viikoittain. Pelit pelataan yleensä iltaisin, kun työt on hoidettu ja lapsi nukutettu. Usein vain muutaman ottelun verran, koska kauempaa eivät silmät pysy auki.
Hauskaa se on edelleen, mutta lapsenomainen into ja riehakkuus ovat muuttuneet analyyttisemmaksi otteeksi tuotteeseen. Ikään kuin katsoisi suoraa ottelulähetystä, ja aika lähellähän nykyisin jo ollaan. Ei sovi toki unohtaa myöskään kisastudiohenkisiä pelisessioita sielunveljien kanssa: silloin ollaan jo aika lähellä sitä 12-vuotiaan pojan meininkiä ystäviensä kanssa.
Nykyisyys
Jossain siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä jalkapallopelit kokivat itselläni joidenkin vuosien mittaisen lamatilan. Konamin leiri alkoi hiljalleen menettää otettaan, koska yritti uusia peliään liikaa. EA Sports junnasi hetken paikallaan. Elämässä on sen ikäisenä toki muutenkin aika paljon muitakin kiintopisteitä kuin konsolipelit.
Lopulta FIFA-sarja otti ohjakset tiukasti haltuunsa. Ostin ainakin PES:n joka vuosi edelleen, vanhasta tottumuksesta. Lähes joka vuosi nappasin myös FIFAn alelaarista hyllyyn. Kumpaakin pelailin välillä, mutta ehkä kyse oli enemmän tavasta. Ne ostettiin, koska niin oli aina syksyisin tehnyt.
Uskoisin, että osittain samanlainen käytös loi tasottoman vaiheen kummallekin pelisarjalle. Ihmiset ostivat, mutta rahalle ei tarvinnut tarjota juurikaan vastinetta. Kilpailutilanne vie kehitystä eteenpäin jokaisella elämän alalla. EA Sports valtasi markkinat tekemällä täyslisensoituja ja vähemmän heikkoja pelejä.
Lopulta Konami loi kilpailutilanteen uudestaan ja alkoi panostamaan tuotteeseensa kasvavissa määrin. Tämä nosti FIFA-sarjan kokonaan uudelle tasolle. Pystyi totisella naamalla puhumaan kaikkien aikojen parhaista jalkapallopeleistä. Ostin ne itsekin ja nautin jokaisesta lyhytsyötöstä ja liukutaklauksesta.
Viime ja tänä vuonna jalkapalloihmisiä on hellitty koko rahalla. Pro Evolution Soccer ja FIFA ovat kenties parempia kuin koskaan. Pelaaminen on autenttista, tunnelmallista ja aivan uskomattoman kauniin näköistä. Jokainen jalkapallohullu pääsee toteuttamaan omien suosikkijoukkueidensa arkea omalla pelikirjallaan. Tähdet ovat esikuviensa näköisiä ja nimisiä, vaikka niin toki koki myös nuorena kaiken sen pikselimassan seastakin.
Nykyisin Konamin peleihin saa vaivatta eri yhteisöjen patcheja, joilla kaikki lisenssit ja visuaaliset tekijät saa FIFAn vastaavien tasolle.
Jäljelle jää kaksi äärimmäisen hyvää jalkapallopeliä. Jos minulta kysytään, Pro Evolution Soccer nappasi valtikan viime vuonna takaisin itselleen. Tänä vuonna ostin itse silti FIFA18-pelin, koska se tarjoaa enemmän haastetta tällaiselle PES-romantikolle. FIFA18 onkin aivan uskomattoman hyvä peli.
Vielä lopuksi
Tarinan poika odotti tänä vuonna pelin julkaisupäivää muutaman viikon ajan. Tuona päivänä samainen poika tuijotti asuntonsa postiluukkua herkeämättä. Lopulta välioven takaa kuului yleensä rasittava kilahdus, joka tuntuikin nyt oudon seesteiseltä sulosäveleltä. Siellä se paketti taas oli. Paperia ja pahvia revittiin jälleen vain muutaman sekunnin ajan, ja sisältö näytti aivan yhtä kutsuvalta kuin 19 vuotta aiemmin.
Tarinan poika ei vaan ollut enää yhtä kypsä ja kärsivällinen. Hänestä oli tullut vuosien saatossa jalkapallomaanikko. Tyttärensä päiväuniaikaan hän käynnisti konsolinsa saman tien ja uppoutui virtuaalipalloilun maailmaan puoleksi tunniksi. Eihän peli ehtinyt siinä ajassa edes asentaa itseään, mutta esimakua ehti saamaan.
Poika oli transsista herättyään jälleen mies ja lähti viettämään vapaapäiväänsä tyttärensä, perheensä kanssa. Lenkkitossujen nauhoja sitoessaan hän kuitenkin mietti, että illalla voisi jo aloittaa kauden.
Pojista kasvaa miehiä, ja aikuisen elämä koostuu paljon tärkeämmistä asioista kuin konsolipelit tai urheilu ylipäätään. Jalkapalloa koko ikänsä pelanneet, seuranneet, lukeneet, kannattaneet ja konsolipelanneet miehet muuttuvat kuitenkin joka syksy taas pojiksi.
Hetken aikaa he ovat kaikkea sitä, mitä olivat vuosikausia takaperin. Jalkapallofaneja aidoimmillaan.
