Arto Tolsa – Yksi yhdestätoista (2020). Kimmo Muttilainen. VK-Kustannus. 438 s.
Suomalaisen jalkapalloilun pioneereihin lukeutuneen Arto Tolsan tuore elämäkerta kuvaa rehellisellä otteella häntä sekä pelaajana että ihmisenä. KTP-kasvatin tie vei Belgian ammattilaiskentille kymmeneksi kaudeksi, kunnes koitti paluu takaisin kotikaupunkiin. Lopulta alkoholi luisti mestarin elämän raiteiltaan.
Oma sukupolveni on päässyt lapsuudesta asti seuraamaan omien futisidoleidensa otteita myös ulkomaan kentillä. Toisin oli menneinä vuosikymmeninä, jolloin suomalainen jalkapallo oli tiukasti amatööripohjaista ja ulkomaille ammattilaiseksi siirtyneet pelaajat todellisia harvinaisuuksia. Yksi ensimmäisistä merkittävän uran ulkomailla luoneista suomalaispelaajista oli Arto Tolsa, joka siirtyi KTP:sta belgialaiseen pääsarjaseura Beerschotiin kaudeksi 1969-70. Yksi yhdestätoista on kattava selonteko pelipaikkaansa sujuvasti hyökkääjästä liberoksi muuttaneen Tolsan urasta sekä elämästä.
Kotkassa vuonna 1945 syntynyt Tolsa kasvoi jalkapalloa kuhisseessa satamakaupungissa luontevaa reittiä ykkösseura KTP:n pelaajaksi.
Raamikas hyökkääjä nousi vihreävalkoisten edustusmiehistöön kaudelle 1962 ja edusti seuraavaksi kaudeksi SM-sarjaan noussutta seuraa aina kauteen 1969 asti. Tolsa oli ennen kaikkea tehokas viimeistelijä, joka noteerattiin myös maanlaajuisesti ja nousu maajoukkueeseen tapahtui kaudella 1964, jolloin hän voitti myös SM-sarjan maalikuninkuuden. Ajoittain flegmaattisesti liikkunutta hyökkääjää moitittiin laiskaksi, mutta peliesitykset puhuivat puolestaan. Lopulta Belgian pääsarjaseura Beerschot sai houkuteltua Tolsan vuoden sopimuksella riveihinsä.
Tolsa perheineen oli vahvasti asennoitunut viettävänsä Antwerpenissä vain vuoden, mutta toisin kävi. Haastavan avauskauden jälkeen seura tarjosi hänelle jatkosopimusta, joka osoittautui käänteen tekeväksi miehen koko peliuran kannalta. Hyökkääjästä pelipaikkansa liberoksi vaihtanut pallovarma Tolsa esiintyi lopulta Beerschotin paidassa kymmenen kauden ajan, voittaen kahdesti Belgian Cupin.
Myöhemmin seuran 100-vuotishistoriikissa kotkalainen nimettiin Beerschotin kaikkien aikojen avauskokoonpanoon. Tolsa oli laajasti pidetty henkilö Belgiassa sekä fanien että seuran silmissä.
Paluu Kotkaan aloitti alamäen
Kymmenessä vuodessa Tolsasta oli kehkeytynyt Kotkassa suuri sankari, joka edusti kotikaupunkiaan maailmalla. Maineteot Belgiassa ja A-maajoukkueen riveissä olivat kiirineet kotipuoleen ja olihan Tolsa valittu myös kolmesti Vuoden pelaajaksi Suomessa, vuosina 1971, 1974 ja 1977.
Miehen paluu KTP:n paitaan kesällä oli odotettu tapaus, paluuottelussa Kopareita vastaan lehtereillä oli 3 839 katsojaa. Tämä oli enemmän kuin kertaakaan Kotkassa koko 1970-luvulla. Lisäksi Tolsalle järjestettiin työpaikka kaupungin liikuntatoimesta.
Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Jo Belgiassa Tolsa oli ajoittain uppoutunut alkoholin pariin liiaksi, etenkin oltuaan pidempään sivussa loukkaantumisen vuoksi. Paluu Kotkaan, tuttuihin pieniin piireihin osoittautui ryhtiliikkeen sijaan huonoksi ratkaisuksi. Tolsa pelasi vielä kolme kautta KTP:n paidassa, mutta siviilielämän puolella ongelmat kasaantuivat ylitsepääsemättömiksi.
Työ liikuntatoimessa oli pääosin täytevirka, joka ei sopinut Tolsan pirtaan. Alkoholin käyttö kasvoi ja osaltaan johti myös avioeroon. Tolsan perhe oli kasvanut kolmilapsiseksi. Hän sai myös valtakunnallista julkisuutta keränneen rattijuopumustuomion paluukaudellaan. Tolsa pystyi ammattilaiskenttien pohjillaan vielä hoitamaan pelit kunnialla, mutta kaudella 1982 hän pelasi viimeiseksi jääneen ottelunsa SM-sarjassa vahvasti alkoholin huuruisena. Myös tuolloin eniten A-maaotteluita sisältänyt ura Suomen paidassa päättyi lopulta alkoholin käytön takia.
Kuten niin monesti, menestyksen huipulla selkään taputtelijoita ja oluen tarjoajia riitti illasta toiseen ja Tolsa oli haluttua seuraa. Kun ongelmat olivat jo laajalti kaupunkilaisten tiedossa, kaikkosivat nuo ihmiset nopeasti ympäriltä.
Pelien päättyminen vei lopulta pohjan Tolsan arjelta, joka koostui paljolti alkoholin varaan. Hän oli irtisanoutunut työstään Kotkan kaupungilla, eikä usean pelitoverin ja ystävän apu lopulta saanut Tolsaa raiteilleen. Ennen palvotusta sankarista tuli kotikaupungissaan jopa vältelty hahmo. Lopulta Tolsan elämä päättyi ennenaikaisesti 30.3.1989.
Kunniakas ura ja siviilielämän ongelmat rehellisessä käsittelyssä
Muttilainen käy kirjassa läpi Tolsan peliuraa ihailtavalla pieteetillä. Kirjaa varten hän teki runsasta taustatyötä usean vuoden ajan, kooten kasaan muun muassa toista sataa haastattelua. Kirja sisältää paljon, ajoittain jopa hieman liikaa perehtymistä otteluihin, jopa sellaisiin joissa Tolsa ei ollut mukana. Tiiviimpään muotoon olisi voinut saattaa esimerkiksi yksittäisistä sarja- ja maaotteluista kertovia pätkiä. Hetkittäin käydään myös sivupoluilla käsiteltäessä esimerkiksi niitä KTP:n kausia, jolloin Tolsa ei ollut joukkueen mukana.
Vastapainoksi laaja haastattelumateriaali sekä runsaat lähteet lehtiartikkeleista alkaen luovat lennokkuutta tekstiin. Vaikka kirja tuntui 438-sivuisena alkuun tuhdilta paketilta, oli se helpompi lukukokemus kuin sivujen lukumäärä antoi ymmärtää. Lainaukset sekä fonttikoko edistävät lukemista mukavasti. Mukana on runsaasti Tolsan omia lausuntoja lukuisista haastatteluista.
Menneiden vuosikymmenien ammattilaispelaajistamme ei koskaan voida kirjoittaa liikaa. Yksi yhdestätoista on toivottua jatkumoa esimerkiksi Aulis Rytkösestä kertovan Monsieur Magic-teoksen tapaisille elämäkerroille tähtipelaajistamme, joiden vaiheisiin ulkomailla ei ole päästy tutustumaan erityisen tarkasti.
Peliuran lisäksi Tolsan siviilipuolesta kerrotaan kunnioittavasti, mutta rehelliseen sävyyn. Herkkänä persoonana läheisilleen tutuksi tullut Tolsa taisteli vuosia alkoholin kirojen kanssa. Henkisestä avusta ei juuri puhuttu noina aikoina, mutta ajan kova miesmalli ei ainakaan tehnyt Tolsan sopeutumisesta tavalliseen työarkeen helpompaa. Siviilielämän tukiverkolle olisi ollut todellista tarvetta, eikä omaa roolia yhteiskunnassa tuntunut löytyvän.
Epilogissa urheilupsykologi Tuomas Grönman ehdottaa nykypäivän uraansa lopettaville urheilijoille rutiininomaista keskustelua psykologin kanssa, jotta urheilu-uran jälkeisen elämän mahdolliset kipupisteet voitaisiin havaita hyvissä ajoin. Erilaiset riippuvuudet sekä mielenterveyden järkkyminen on tänä päivänä tapetilla enemmän kuin koskaan.
Tolsan kohtalona oli lopulta poikkeuksellisen jyrkkä alamäki. Kuudentena suomalaispelaajana ammattilaissopimuksen ulkomaille tehneen kotkalaisen tie cup-pokaalien kahvoista ja huippu-urheilijasta aina pohjalle asti saa miettimään urheilumaailman raadollisuutta. Vaikka maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut paljon, samat lainalaisuudet pätevät edelleen.
Hienon uran mm. Pohjois-Amerikan NASL:ssa tehnyt, Tolsan hyvin tuntenut Kai Haaskivi tiivistää kirjassa hyvin mistä urheilu-uran lopettamisesta on pohjimmiltaan kyse:
”Se on hetki, kun somebodystä tulee nobody”.
