Viihdepääty: Ei Fergie-timeä Fergien omaelämäkerralle

Sir Alex Ferguson on mies, myytti ja legenda samassa paketissa. Kuka jalkapalloilun ystävä ei muka pysty luomaan mielikuvaa punaisena hohkaavasta, purkkaa jauhavasta skotista, joka rauhattomasti ravaa sivurajaa ja osoittaa kelloaan?

Sir Alex on kaikkien aikojen pitkäaikaisin valmentaja Englannissa, maassa, jossa valmentajan palli heiluu tuulessa hyvin herkästi. Govanista kotoisin oleva skotlantilainen on nykymuotoisen jalkapallon eniten pokaaleja voittanut manageri. Samalla hän on nitä äärimmäisen harvoja valmentajia, jotka ovat pystyneet uusiutumaan ja pysymään mukana pelin nopeasti kehittyvässä evoluutiossa. Miehen perintö on merkittävästi havaittavissa edelleen koko jalkapalloilevassa maailmassa.

Manchester United –legenda Sir Alex on, ja Liverpool-fanina tämä kiertää sieluani korkkiruuvimaiselle mutkalle ja saa minut voimaan fyysisesti pahoin, joten nauttikaa tästä, tulen sanomaan sen vain kerran – jalkapallohistorian merkittävin valmentaja. Nyt, suonette anteeksi, jos otan hetken pitkää puhallusta.

Tunteiden paloa kentällä, vaan ei kirjassa

Kukaan muu manageri ei ole jättänyt niin merkittävää jälkeä moderniin jalkapalloon kuin temperamenttinen skotlantilainen. Temperamenttinsa vuoksi miehen legenda ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin pokaaleihin, vaan myös tarinoihin ja huhuihin pukukopista ja kulissien takaa, lentäviin kenkiin, sekä, totta kai, uskomattomiin johtamistaitoihin. Mies on nähnyt kaiken, voittanut kaiken ja sen lisäksi luonut perinnön, johon yksikään toinen jalkapallovaikuttaja ei ole pystynyt.

Niinpä ajattelin tarttua vuonna 2013 ilmestyneeseen omaelämäkertaan Alex Ferguson (suomeksi Minerva Kustannukselta vuonna 2014), ja kurkistaa kulissien taakse ja tämän neron mielen sopukoihin. Skotin huikeiden saavutusten ja persoonan vuoksi ei ole ihme, että odotukset olivat todella korkealla. Tämän on pakko olla jotain mahtavaa!

Kuinka väärässä olinkaan.

Managerilegendan omaelämäkerta on omaelämäkerta sanan syvimmässä merkityksessä. Fergusonin ura valmentajana listataan hetki hetkeltä, kronologisesti, faktoihin ja tilastoihin pohjautuen. Ja kuten listat yleensä, teos on vailla hajua, makua tai väriä. Saman olisin todennäköisesti voinut lukea Wikipediasta. Jalkapalloromantikkoa kiinnostavat tarinat kulissien takana. Fergusonin omat tunteet, pelot ja näkemykset loistavat kuitenkin poissaolollaan, ja saamme hyvin vähän selvyyttä asioihin, jotka meitä kirjaa avatessa askarruttavat.

Kuva – Minerva

Kyllä, se legendaarinen kengän potkaisu on selitetty kirjassa, kuten on myös kilpailu ja ystävyys Arsene Wengerin kanssa. Myös tarinoita pelaajiin liittyen avataan hieman, mutta kuitenkin vain sen verran, että lukija jää kaipaamaan ja himoitsemaan lisää tarinoita pukukopin sisältä. Sen sijaan moniin muihin lukijaa kiinnostaviin seikkoihin otetaan hyvin vähän kantaa.

Ylpeys ja ennakkoluulo

Kaiken keskiössä on kuitenkin itsestään hyvin ylpeä skotlantilainen. Kirjan viesti tuntuu olevan: katsokaa, mitä minä olen saavuttanut, minä olen oikeassa. Fergien kiilltävää imagoa mahdollisesti heikentäviin asioihin puututaan äärimmäisen vähän, jos ollenkaan. Kahdeksan-vuotinen yhden miehen sota BBC:tä vastaan summataan yhteen lauseeseen: he olivat väärässä, minä olin oikeassa, ja heidän olisi pitänyt pyytää anteeksi.

David Beckhamin ja Roy Keanen kritisoimiseen on varattu omat lukunsa, koska he eivät kunnioittaneet seuraa tai manageria tarpeeksi. Kaikki miehen alaisuudessa pelanneet hyökkääjät niputetaan samaan kategoriaan – toivottavasti pilke silmäkulmassa kirjoitetulla – lauseella ”tunsin aina olevani parempi kuin yksikään heistä”.

Toisaalta tämän kaltaiset lausahdukset ja näkökulmat tarjoavat, ainakin Sir Alexin historiaa tarkemmin tuntemattomille, uuden tiedon siemeniä. Itse en esimerkiksi ollut tietoinen, että mies todella oli yllättävän kovan luokan maalinsylkijä peliurallaan, tai siitä, että skotti pyöritti pitkään pubia Skotlannissa, kunnes siirtyi täysipäiväiseksi valmentajaksi. Kirja antaa kyllä tiedonmurusia, joita lisää tutkimalla lukija voi löytää mielenkiintoisia faktoja miehen taustoista.

Hieman rivien välistä tulkitsemalla oppii myös näkemään, ketkä pelaajista ovat kuuluneet miehen suosikkeihin ja ketkä eivät. Muun muassa moni ”class of ´92”:n pelaajista saa osakseen aivan riittävästi pään silittelyjä pitkin kirjan sivuja.

”Hiustenkuivaaja”-käsittelystään kuululla skotilla kun tuntuu olevan heihin jopa isällisiä tunteita.

Tämän lisäksi kuitenkaan yli neljännesvuosisadan oman alansa huppuja johtaneen miehen johtamistapoihin, joista lukemista ainakin itse odotin innolla, ei oteta kantaa muuten kuin ilmaisemalla useaan otteeseen, että täydellinen kontrolli on kaikki kaikessa.

Tähtiloistoa jalkapallokentällä, ei kirjahyllyssä

Omalla alallaan kenties historian menestyneimpänä tunnettua miestä on toki vaikea syyttää siitä, että omaelämäkerta alleviivaa hänen menestystään. Tämä jättää kuitenkin lukijalle hieman valjun ja epäinhimillisen olon. Fergusonin kokemuksilla voisi varmasti helposti täyttää kirjaston – tähän kirjaan niistä ei ole kuitenkaan päätynyt kuin murusia.

Kirja on omine faktoineen ja tarinoineen ehdottomasti lukemisen arvoinen kaikille managerilegendan, Manchester Unitedin tai yleensä jalkapallon historiasta kiinnostuneille, mutta elämää muuttavaa lukukokemusta siitä ei kannata odottaa.

 



Byyri.com