Tien Päällä: Vaihto-oppilaana Saksassa

Vietin kuluneen syksyn Saksassa vaihto-oppilaan. Ohessa oli tietenkin tärkeää tutustua paikalliseen jalkapallokulttuuriin.

Asuin isäntäperheeni luona Nordrhein-Westfalenin osavaltion itäosassa. Osavaltio on tunnettu juurikin jalkapallosta, sillä seuroja sieltä on erittäin paljon. Lähimmät Bundesliiga-kaupungit olivat Dortmund sekä Hannover, joihin oli reilun tunnin ajomatka. Kakkosbundesliigan lähin seura oli 20 kilometrin päässä sijainnut Bielefeld.

Matkan aikana tuli nähtyä kahdeksan Bundesliiga-matsia sekä kaksi Mestarien liigan kamppailua. Kaupunkeina olivat Bremen, Hannover, Dortmund, Gelsenkirchen sekä Leverkusen.

Spieltag, matsipäivä

Saksassa otteluun lähdetään jo monta tuntia ennen aloituspotkua. Kaupungilla huomaa selvästi, että kyseessä on spieltag, matsipäivä. Joukkueensa väreihin sonnustautunut väkijoukko matelee oluet käsissään kohti stadionia, rennosti rupatellen ja ennen kaikkea positiivisella mielellä.

Stadionille päästessään väkijoukko suuntaa ensiksi olutkioskille, mihinkäs muuallekaan. Ruuhkat voivat olla melkoiset, sillä stadioneille ahtautuu jopa 80 000 ihmistä, joten futismatkailijan kannattaa saapua paikalle hyvissä ajoin.

Tunnelma lähes kaikilla stadioneilla on fantastinen. Ottelun aikana fanit laulavat ja hyppivät koko 90 minuutin ajan. Osa taas hakee koko ajan olutta sekä bratwursteja. Ja kyllä, olutta saa juoda katsomossa.

Ottelun päätyttyä ilta jatkuu ravintolaan tai muuhun vastaavaan. Matsin jälkeen mennään harvoin suoraan kotiin. Näin koko päivä ottelutapahtumineen saattaa venyä 10 tunnin mittaiseksi.

Satumainen Mestarien liiga

Itselleni mieleenpainuvimmat kokemukset jäivät Gelsenkirchenistä ja Dortmundista. Kuulin Mestarien liigan hymnin ensimmäisen kerran livenä ottelussa FC Schalke 04 – FC Porto. Sitä hetkeä en varmasti unohda koskaan. Myös Schalke 04 – Werder Bremen oli hieno ottelu, sillä Werder haki Veltins Arenalta komean 0-2-vierasvoiton. Oli mahtava fiilis noin kuuden tuhannen muun bremeniläisen kanssa hiljentää kotiyleisö.

Minulla kävi myös hyvä tuuri, sillä sain tuttavaltani viikoksi käyttöön Borussia Dortmundin kausikortit. Kyseiselle viikolle sattui ottelut Atletico Madridia sekä Hertha Berliniä vastaan.

Dortmund – Atletico ottelussa oli käytännössä vastakkain maailman tehokkain hyökkäys sekä maailman paras puolustus. Lucien Favren keltamustat murskasivat Diego Simeonen suojatit tylysti 4-0. Ottelu oli mieletöntä tykitystä kotijoukkueelta. Simeonen suuri numeroisin tappio Atleticossa oli nähnyt päivänvalon.

Kyllä suomalaispoika oli ihmeissään keltaisen seinän edessä. 25 000 rytmissä laulavaa ja hyppivää ihmistä on hieno kokemus kenelle vain.

Herthaa vastaan jäi mieleen myös poliisin yhteenotto vierasfanien kanssa. Myöhemmin poliisi myönsi ylireagoineensa tilanteessa, jossa fanit suuttuivat. Mielestäni tapaus kuvaa hyvin rakkautta seuraan. Vaikka välillä läikkyy yli, omia puolustetaan, aina.

Bremenissä kävin neljästi, sillä oma joukkueeni Werder Bremen pelaa siellä. Meidän suomalainen kannattajaosasto oli edustettuna otteluissa Hannoveria, FC Nürnbergiä, Wolfsburgia sekä Mönchengladbachia vastaan, ja vieraita oli Suomestakin! Tunnelma oli mahtava, niin kuin aina.

Myös ottelut Bayer Leverkusen → TSG Hoffenheim sekä Hannover 96 – VfB Stuttgart olivat hienoja. Toki täytyy sanoa, että kyseisiä kaupunkeja en välttämättä suosittelisi ensimmäisenä jalkapallomatkailijoille, sillä ottelut eivät olleet loppuunmyytyjä, ja katsomossa oli väljää. Tunnelma ei siis aivan yhtä hyvä kuin muissa Bundesliiga-kaupungeissa.

Päällimmäisenä saksalaisessa jalkapallossa olen ylpeä positiivisesta ilmapiiristä joukkueita kohtaan sekä yhteisöllisyydestä. Joukkue ja sen kannattajat muodostavat suuren perheen, jossa kaikkia tuetaan ja kannustetaan.

Otteluliput eivät Saksassa ole kalliita. Lippuja saa 15 eurosta ylöspäin, joten viikonloppu vierailu Saksaan futispeleihin ei ole järin kallista. Suosittelen ehdottomasti tutustumista Saksaan!

Artikkelikuva – Dominik Kuhn



Byyri.com