Tien päällä: Isän kanssa Manchesterissa – Etihadiltakin löytyi tunnelmaa!

Heti alkuun on mainittava yksi asia: tämä matka oli lahja isälleni, joka on jaksanut kannattaa Manchester Cityä jo halki neljän vuosikymmenen, käyden läpi kaikki nousut ja laskut, 1970-luvun menestyksekkäät vuodet ja 1990-luvun kyntämiset kakkosdivarissa käymättä kertaakaan paikan päällä Manchesterissa. En siis intohimoisena the Reds -kannattajana lähtenyt omaehtoisesti paikan päälle katsomaan, kun the Cityzens murskasi Liverpoolin mestaruusunelman yhä pienemmiksi pirstaleiksi.

Veri on kuitenkin vettä sakeampaa, ja nuoruudestaan asti taivaansinisten värejä tunnustanut kannattaja todellakin ansaitsi päästä paikan päälle katsomaan Cityn nykyistä tuloskuntoa. Jos se tarkoittaisi, että joutuisin todistamaan, kun himoittu mestaruuspytty karkaa punaisten ulottumattomiin, olkoon niin – veri on vettä sakeampaa, ja perhesuhteet jalkapalloa väkevämpiä.

Saavuimme Manchesteriin peliä edeltävänä aamuna. Sää Luoteis-Englannissa oli yllättävänkin viileä vielä toukokuun alussa, mutta onneksi Englannille epätyypilliseen tapaan poutainen. Sää kohteli lähes koko reissun ajan hyvin samalla tavalla. Nahkatakki meinasi jäädä turhan kevyeksi varustukseksi, mutta ainakaan vettä ei tullut. Kylmä merituuli tosin varmistaa sen, että säähän on hyvä varautua samalla tavalla kuin Suomen sen hetken vallitseviin sääoloihin; eteläisemmästä sijainnista huolimatta Englantiin ei kannata lähteä auringonotto mielessä.

Stadionkierros ensimmäisen päivän kohokohtana

Ensimmäisen reissupäivän ohjelmaksi oli päätetty stadion-kierros Etihadilla. Ratikka kuljetti lähes suoraan stadionin pääsisäänkäynnille, joten liikkuminen noin viisi kilometriä keskustan ulkopuolella sijaitsevalle pyhätölle oli vaivatonta ja halpaa. Liikkuminen kaupungissa on toki muutenkin todella helppoa – etenkin ratikka kulkee käytännössä joka kolkkaan, ja muun muassa molemmilla stadioneilla on oma pysäkkinsä. Lentokentältäkin pääsee keskustaan helposti ja halvasti julkisilla, minkä lisäksi taksi kentältä keskustaan kustantaa 20-25 puntaa määränpäästä riippuen. Mittariautokaan ei siis brittiläiseen tapaan pääse liikaa isomman porukan matkabudjettia venyttämään.

Kierros Etihadilla oli järjestetty äärimmäisen hyvin ja saa näin vastustajajoukkueenkin kannattajalta pelkästään kehuja. Oppaat olivat äärimmäisen asiantuntevia ja huomaavaisia, minkä lisäksi vasta tänä keväänä lanseerattu audio-opas antoi mukavasti lisäsyvyyttä kierrokselle. Perehtyminen alkoi hienolla videolla 360-teatterissa ja seuran historiaan ja saavutuksiin tutustumisella, minkä jälkeen pääsimme käymään stadionin joka ikisessä nurkassa, pelaajien henkilökohtaista kuntosalia ja David Silvan pukuhuonetuolia myöden.

Stadionkierros Etihadilla – kuten myös erilaiset hospitality-paketit – ovat Manchesterin sinisellä puolella maan eksklusiivisimpia, mutta silti äärimmäisen kohtuuhintaisia esimerkiksi Lontoon vastaaviin verrattuna. Vierailija pääsee todella aistimaan pukuhuoneen tunnelmaa ja kokemaan sen reitin, jota pelaajat noudattavat ottelupäivinä ennen viheriölle astelemistaan. Kaiken kaikkiaan Etihadilla puitteet ovat hienossa kunnossa, ja asiakasta todella ajateltu. Stadionkierroksesta siis todella nauttii jokainen jalkapallon ystävä, vaikkei Sky Blue -fani olisikaan.

Etihadiltakin löytyy tunnelmaa

Toiseen reissupäivään puolestaan kuului kansallinen jalkapallomuseo ennen illan h-hetkeä ja itse ottelua. Museokin saa ylöspäin suuntaavaan, mutta hieman varautuneemman peukun kuin Etihadin kierros.

Kymmenen punnan pääsymaksu ei paljon matkaajan lompakkoa rasita, ja jokaiselle futisniilolle löytyy museosta kasapäin uutta ja mielenkiintoista tietoa lajin historiasta, sekä monia brittifutisknoppeja, joilla voi osoittaa taitonsa kotikaupungin pubivisassa. Näyttelyt olivat silti melko sekavasti rakennettu, joka hieman rasitti yleisilmettä ja puudutti vierailijaa. Vaa’an posin puolelle lopullisesti kääntää kuitenkin museon interaktiivinen osio – vierailija pääsi niin laukomaan pilkkuja virtuaalimaalivahtia vastaan kuin testaamaan taitojaan maalivahtien refleksipelissä ja kosketustaan erilaisissa syöttö- ja kikkaharjoitteissa. Palloa potkimatta ei siis tarvinnut tältäkään reissulta lähteä.

Museon jälkeen koitti iltaan valmistautuminen ja pelipäivän jännitys – johon toki saattoi sisältyä vierailu hyvinkin perinteiseen brittipubiin pehmeän stoutin äärelle. Pubikulttuurista pitäville mainittakoon, että etenkin Piccadillyn ja Northern Quarterin alueilta sekä niiden lähimaastosta perinteistä brittiläistä henkeä tuntui löytyvän mukavasti. Sen sijaan suurimman ostoskeskittymän, Arndalen, läheltä löytää lähinnä eurooppalaista reivimeininkiä.

Ostomahdollisuudet Arndalessa sen sijaan ovat hyvät, mikäli ne futismatkaajaa houkuttavat. Me majoituimme noin puoleen väliin matkalla Piccadillystä Arndaleen; sijainti oli 10 minuutin kävelymatkan päässä lähes kaikkialta keskustasta, mutta silti sivussa kaikkein suurimmista turisti- ja yökerhokeskittymistä, jolloin yönsä sai viettää rauhassa. Itselleni tämä sijainti sopi erinomaisesti.

Itse ottelu olikin sitten todellinen elämys, jopa näinkin vannoutuneelle Liverpoolin kannattajalle. Olen, yhtään itseäni kehumatta, ehtinyt jo jonkin verran jalkapallo-otteluita maailmalla kiertää, mutta kotiottelu Etihadilla vakuutti minut silti täysin. Palveluita oli riittävästi ja kaikkialla, turvajärjestelyt jouhevat, eikä jonottaa tarvinnut juuri missään. Itse stadionkin ympäröivine aukioineen on vakuuttava näky – fiilistä on ulkopuolisine kierreportaineen haettu kenties yhdestä Euroopan merkittävimmistä urheilupyhätöistä, San Sirosta.

Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tunnelma; Cityn kotipelejä on haukuttu hiljaisiksi, mutta turhaan. Lehterit olivat täynnä viimeistä penkkiä myöden ja tunnelma todella sähköinen. Toki tiivis mestaruustaisto ja ottelun merkitys saattoivat asiaa hieman avittaa, mutta meteliä pöntössä riitti yhtä kaikki. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, ettei samanlaista läpi ottelun jatkuvaa laulua kuulunut fanikatsomosta kuten joillakin toisilla stadioneilla; sen sijaan kannatuslaulut ja -huudot tuntuivat syntyvän kuin tyhjästä huomattavasti nopeammin kuin mihin olen tottunut, mutta silloin kun ne esiin nousivat, niihin todellakin yhtyi koko stadion.

Manchester: Ehdoton suositus

Loppuun mainittakoon pari käytännön vinkkiä, nimimerkillä kokemusta on: ensinnäkin, Finnair lentää Helsingistä suoraan Manchesteriin ja vielä yllättävänkin halvoin hinnoin, mikäli lennot onnistuu varaamaan ajoissa. Ja kiitos todennäköisesti liikematkustajille siitä, että myös lentoajat ovat harvinaisen inhimilliset. Mikäli budjettia kuitenkin haluaa venyttää vielä pidemmälle, lentää SAS Manchesteriin Tukholman kautta – lisäaikaa lentoon ei pysähdys länsinaapurissa tuo kuin pari tuntia, mutta se näkyy jo todella edullisena hintana.

Toisekseen, mikäli olet menossa katsomaan ottelua kevään puolella, kannattaa huolella selvittää kaikki ottelun ajankohtaan mahdollisesti vaikuttavat muutokset, kuten FA Cupin ja Mestarien liigan otteluiden päivämäärät.

Meille nimittäin kävi niin, että olimme ensin menossa katsomaan City – Cardiff -ottelua, joka siirrettiin keskelle viikkoa FA Cupin vuoksi, minkä jälkeen vaihdoimme otteluliput Leicester-otteluun, jota sitäkin vielä siirrettiin lauantailta maanantaille johtuen Mestarien liigasta. Kiitokset kuitenkin Thomas Cookille, jonka kautta olin sekä otteluliput että hotellin varannut; niin hotelli- kuin ottelumuutokset sai hoidettua vaivattomasti ja ilman lisäkustannuksia. Heitä voin siis suositella omasta kokemuksestani varauksetta. Suomalaisista toimistoista puolestaan kannattaa tarkastaa Björk & Boströmin tarjonta. He tarjoavat matkapaketteja niin Valioliigaan kuin Euroopankin kentille erittäin laajalla valikoimalla.

Loppukaneettina sanottakoon, että Manchester on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, jos haluaa aistia todellista jalkapallotunnelmaa ja yhdistää sen helppoon ja sopuhintaiseen kaupunkilomaan. Itse ainakin, omasta fanitustaustastani huolimatta, viihdyin äärettömän hyvin, ja voin suositella kohdetta lämpimästi muillekin.



Byyri.com