Tien päällä: El Gran Derbi jakaa Sevillan viher- ja punavalkoisiin

Derbi Sevillano, El Gran Derbi tai Sevilla Derby, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Espanjan isoimmaksi paikalliskamppailuksi tituleerattu Sevillan paikallispeli on juuri niin pysäyttävä ja iso kuin puhutaankin. Kaupunki jakautuu näyttävästi viher-ja punavalkoisiin. Näin kävi myös marraskuun kymmenennen päivän kohtaamisessa.

Ottelusta puhutaan jokaisessa paikallisessa kaupassa tai kuppilassa. El Gran Derbi on arvostettu ympäri Espanjaa, kenties vielä joskus ympäri maailmaa.

Lauantaina ollessani paikallisessa sevillalaisessa urheiluliikkeessä kysyin nuorelta myyjältä, kumpi kaupungin joukkueista on parempi, Real Betis vai Sevilla. 

Myyjä vastaa olevansa kaupungin vihervalkoisten eli Betisin puolella. Katsomme tiukasti toisiamme silmiin ja hän kysyy, kumman puolella itse olen. Reissuun lähdettäessä olin jo päättänyt lähteväni katsomaan ottelua Betisin näkökulmasta, sillä ottelu pelataan joukkueen kotistadionilla Benito Villamarinilla. 

En olisi voinut uskoa, että keskustelen hänen kanssaan seuraavat puolituntia alkeis-espanjallani pelkästään Real Betisistä. Kävimme läpi mitä on olla ”Betico” eli seuran kannattaja, miksi joukkue pelaa niin huonosti verrattaen varsin hyvään pelaajamateriaaliin, mikä on päävalmentaja Rubin tilanne ja jatkaako ikinuori Joaquin vielä ensi kaudella.

Skandinaavinen ulkonäköni herätti huomiota paikallisessa. Hän oli hämmentynyt, miksi suomalainen mies oli tullut katsomaan Sevillan derbyä.

Kysyin vielä ennen kuin jatkoin matkaani mikä on maailman paras paikallisottelu. Myyjän vastaus kuului näin:

– River Plate vastaan Boca Juniors on maailman paras derby. Sevillan derby tulee heti toisena. Saat saman vastauksen noin 90% ihmisiltä Espanjassa.” 

Tämä oikeastaan kiteyttää kaiken olennaisen. 

Tunteet pinnassa

El Gran Derbi on Espanjan paras paikallisottelu ja koko maailman tulisimpia derbyjä. Kaupungissa kaikki ihmiset hengittävät jomman kumman joukkueen ilmaa. Keskustelu derbystä alkaa siinä vaiheessa, kun selviää milloin ottelut tullaan kaupungissa pelaamaan, ja loppuu vasta muutaman viikon päästä otteluista. 

Paikallisten ihmisten mukaan tämän kertainen ottelu oli vähiten puhuttu mediassa pitkään aikaan, johtuen joukkueiden suuresta erosta sarjataulukossa. Sevilla kamppailee jälleen eurosijoista, kun taas kesällä kovia värväyksiä tehnyt Betis keikkuu putoamisviivan liepeillä.

Ottelutapahtuma oli silti ainutlaatuinen. Kaupungissa oli täysi härdelli päällä jo monta tuntia ennen ottelun alkua. Liikenne aivan jumissa, kymmeniä poliisiautoja ja ratsupoliiseja. 

Olin selvittänyt, mistä löytäisin Betisin fanijoukot ennen ottelua. Suuntasin kadulle, jossa Betisin ultrakannattajat eli ”Beticokset” elämöivät illan ottelua. Pommit paukkuivat ja vierasjoukkuetta alentavat kannatushuudot kaikuivat. Kannattajat ottivat minut hyvin vastaan, varmasti osittain siksi, että kaulaani komisti Betisin kaulahuivi. Heidän kaikesta toiminnastaan huomasi, kuinka tärkeässä osassa seura heidän elämässään ja sydämessään on.

Sevillan kannattajien tavoittaminen ottelupäivänä oli käytännössä mahdotonta. Aamupäivällä Sevillan kotistadionilla Ramon Sanchez Pizjuanilla ei ollut oikeastaan ketään. Illalla ennen ottelua stadionin läheisyydessä kysyin poliisilta, mistä voisin tavoittaa Sevillan kannattajia. Hän osoitti stadionin vieressä sijaitsevan suihkulähteen taakse. Mahdollisuudesta haastatella Sevillan kannattajia, hän vastasi kylmästi ”onnea matkaan”. Kun yritin suunnata kohti Sevilla-faneja, poliisit komensivat minut sivuun.

Tunnelma stadionilla oli huima. Ennen ottelua säväyttänyt valoshow Stereo Loven tahtiin kruunasi kaiken.

Sevilla on punainen

Itse ottelu oli lopulta punaisten juhlaa. 

Sevilla oli joukkueista selkeästi vahvempi ja pystyi olemaan alati vaarallinen läpi ottelun. Betis sen sijaan ei missään vaiheessa yltänyt parhaimpaansa. Joukkueen parhaat pelaajat kuten Nabil Fekir ja Sergio Canales väläyttelivät ajoittain. Lucas Ocamposin ja Luuk de Jongin maalit riittivät silti tekemään Sevillasta punaisen. Loren Moronin kauden kahdeksas osuma oli laiha lohtu.

Henkilökohtaisesti yksi koko ottelun hienoimmista hetki nähtiin, kun peliaikaa oli jäljellä noin puoli tuntia. Betis-legenda Joaquin kirmasi uransa 18. derbyyn LaLigassa. 38-vuotias sai jopa osalta Sevillan kannattajista suosionosoitukset. Ikäisekseen hyvin liikkuva laituri haastoi muutaman kerran tyylikkäästi, mutta hänkään ei voinut helpottaa Betisin tuskaa.

Ottelun päätyttyä Sevillan kannattajat jäivät vielä stadionille juhlimaan noin tunniksi, kun taas pettyneet Betis-fanit suuntasivat koteihinsa. Seuraavana aamuna olisi taas paluu arkeen töiden muodossa.

Tämän piti olla se ottelu, kun Betisin kausi kääntyy nousuun. Näin ei kuitenkaan käynyt ja köysi päävalmentaja Rubin kaulan ympärillä kiristyy.

Jo pelkästään Joaquinin vuoksi olisin suonut Sevillan olevan ”verdiblanca” eli vihreävalkoinen. Tappion myötä miehestä nimittäin tuli eniten LaLiga otteluita hävinnyt pelaaja sarjanhistoriassa. Tämä ei ole se ”kunnia”, jonka hänelle ottelun päätyttyä olisi suonut.

Betis pääsee yrittämään kunnianpalautusta Sevillaa vastaan maaliskuussa, mutta sitä ennen tuska kaupungin vihreällä puolella on kova. Se kuuluu asiaan.

El Gran Derbi on kaikkea, mitä futisottelulta ja tapahtumalta voi toivoa.