Suomalaisia pelaajia pelasi iso joukko kuluneen kauden aikana länsinaapurissamme. On aika tarkastella, kuinka härmäläiset pärjäsivät niin maan korkeimmalla sarjatasolla, Allsvenskanissa, kuin myös alemmilla sarjatasoilla. Kunkin pelaajan kohdalla on mainittu hänen edustamansa seura, pelatut ottelut, tehdyt maalit ja peliminuutit.
Allsvenskan
Kari Arkivuo – BK Häcken 19+3 / 0 1583 min
Maajoukkueuran päättymisen toivottiin näkyvän peliminuuttien kasvuna seurajoukkuepuolella. Valitettavasti jo tuttujen reisivammojen lisäksi Arkivuolla oli ongelmia myös nilkan seudulla kauden aikana. Terveystilanteen salliessa oli yksi kolmesta eniten peliaikaa saaneista laitapuolustajista.
Onnistui maalinteossa Ruotsin cupin lohkovaiheen ottelussa Norrbya vastaan. Juoksuvoima ei ole enää entisten aikojen tasolla, ja siitä osoituksena hankki itselleen kauden aikana harvinaisen pelikiellon saatuaan kolmannen varoituksen. Teki vuoden jatkosopimuksen, ja vuonna 2010 kesällä alkanut ura keltamustissa tekee Arkivuosta joukkueensa ikäpresidentin ja samalla myöskin nykypelajista pisimpään seurassa viihtyneen pelaajan.
Albin Granlund – Örebro SK 14+6 / 0 1333 min
Oikeajalkainen Granlund pelasi lähes koko kauden vasemman wingbackin roolissa, mutta myös muutaman ottelun oikealla. ÖSK:n kausi oli yhtä vuoristorataa päättyen sijalle yhdeksän, kun puolestaan Granlund pelasi alkuvuoden loukkaantumisen jälkeen tasaisen varmasti riskejä kaihtaen.
Svenskafans-sivuston Jonathan Nordberg pisteytti Huuhkajapakin esityksiä läpi kauden, ja lopulliseksi arvosanaksi muodostui 2,3/5,0. Granlundin aggressiivista puolustuspeliä kehuttiin kauden mittaan, mutta hyökkäyssuuntaan avut jäivät olemattomiksi. Osoitti kaikesta huolimatta pärjäävänsä Allsvenskan-tasolla, ja mielenkiintoista olisikin nähdä Granlundin otteita sillä luontaisemmalla pelipaikalla, oikeana puolustajana.
Eero Markkanen – Dalkurd FF 8+4 / 1 668 min
Muuttorumbassa viime vuodet ollut Eero Markkanen harjoitteli kesällä AIK:n kanssa, mutta purki lopulta sopimuksensa Allsvenskanin voittaneen seuran kanssa peliajan toivossa. Suuntana oli Dalkurd FF ja edessä putoamistaisto. Sai siirron jälkeen paikan avauskokoonpanosta ja iskikin heti toisessa ottelussaan maalin. Sen jälkeen maalihanat tyrehtyivät, eikä loppukaudella syntynyt kuin yksi maaliin johtanut syöttö. Viidessä viimeisessä ottelussa sai ainoastaan jämäminuutteja vaihdosta tultuaan.
Oli monessa ottelussa eksyneen oloinen, vaikka Erzin päätä pitkillä palloilla haettiinkin ja rooli oli miehelle tuttu. Ei jatka Superettanissa, joten seura vaihtuu jälleen kerran.
Juhani Ojala – BK Häcken 4+2 / 0 247 min
Hyvä edellinen kausi niin seura- kuin maajoukkueessakin nosti odotuksia tälle kaudelle. Avauspaikka vasempana topparina Rasmus Lindgrenin vieressä oli sementoitunut. Cupin lohkovaiheesta alkanut kilpailukausi katkesi toisen sarjakierroksen avausminuutilla, kun reiden lihasvamma osoittautui tavallista sitkeämmäksi.
Koko kesä meni kuntoutukseen ja paluu kentille siirtyi syyskuun loppupuolelle. Häckenillä oli kuitenkin sen verran monta laadukasta topparivahtoehtoa käytettävissä, joten Juhanin tehtäväksi jäi lähinnä toimia mahdollisena paikkaajana sekä muun muassa reservipelien kautta tehdä pohjia seuraavaa kautta varten. Viimeinen sopimusvuosi alkamassa ja siirto kovempiin sarjoihin on edelleen mahdollisuuksien rajoissa, mutta se vaatii ehjää kautta. Jatkanee ainakin ensi kesään asti Hisingenissä, vaikka mietti varmasti pidemmän aikavälin ratkaisua.
Juho Pirttijoki – GIF Sundsvall 0+3 / 0 33 min
Ensimmäinen kausi meni Pirttijoelta pahasti penkin alle keväisen loukkaantumisen takia. Sama kaava jatkui tänä vuonna ennen kauden alkua. Toijalan Hercules pelasi treenipeleissä avauskokoonpanossa ja keräsi kehuja, mutta ennen kauden alkua tullut vamma piti miehen pois treeneistä ja täten myös avauskokoonpanosta. Sundsvall luotti kolmen alakerrassa David Myrestamiin, Eric Björkanderiin sekä espanjalaiseen Carlos Graciaan.
Pirttijoki oli siis sivussa kauden parista ekasta pelistä, kunnes palasi penkille huhtikuun puolivälissä Trelleborgia vastaan. Ensimmäiset minuutit tulivat tosin vasta 19.5. Norrlannin derbyssä Östersundia vastaan, kun Pirttijoki vaihdettiin kärkeen viimeiseksi vartiksi. Pituus aiheutti kaaosta Östersundin boksissa ja Pirttijoki saikin nimensä tehotilastoihin pudottamalla keskityksen maalitykki Linus Halleniukselle, joka viimeisteli kavennusosuman.
Jämäminuutteja Pirttijoelle kertyi vielä IFK Norrköpingia sekä IFK Göteborgia vastaan, kunnes heinäkuussa toppari lainattiin Kuopion Palloseuraan. Veikkausliigassa minuutteja kertyikin 10 ottelussa, mutta myös europeleissä.
Pirttijoella on sopimusta vielä vuosi Sundsvallin kanssa ja ensi kausi määrittääkin pitkälle mitä tapahtuu. Hyvin pelanneen Sundsvallin pelaajisto saattaa tyhjentyä talven aikana, jolloin Pirttijoen asema kolmen toppariin linjaan voisi parantua. Tällä hetkellä nokkimisjärjestyksessä edelle menee neljä miestä, sillä kesällä Sundsvalliin hankittu Pol Moreno on esittänyt syksyllä vakuuttavia otteita alakerrassa.
Tällä hetkellä polvivammasta toipuva Hercules on palannut Sundsvalliin ja haastattelussa ilmoitti, että “nyt on aika näyttää myös Sundsvallissa kuinka hyvä pelaaja olen”. Toivottavasti Juho myös näin tekee.
Daniel Sjölund – IFK Norrköping 1+7 / 1 118 min
Huuhkajien vakionimiin kuulunut Sjölund jätti hyvästit Allsvenskanille 16 vuoden jälkeen. Peliaikaa 35-vuotias Daja ei juurikaan kauden mittaan saanut, mutta oli tärkeä roolimalli, myös seurassa lopettaneen, Andreas Johanssonin kanssa nuoremmille pelaajille. Sjölundin kauden ainoa maali syntyi sensaatiomaisesti Örebrota vastaan ottelun loppuhetkillä ja piti mestaruustaiston elossa vielä viimeiselle kierrokselle.
Pekingin valmentaja Jens Gustafsson yltyi kehumaan kauden päätyttyä Sjölundia, Johanssonia ja seuran puheenjohtajaa, Peter Huntia. Ilman tätä kolmikkoa IFK Norrköping ei olisi tällä tasolla, millä se on nyt.
Näillä näkymin 344 ottelua Allsvenskanissa pelannut, ja kolme mestaruutta voittanut Sjölund palaa IFK Mariehamnin riveihin 20 vuoden tauon jälkeen ja tekee debyyttinsä Veikkausliigassa ensi kaudella!
Simon Skrabb – IFK Norrköping 20+9 / 7 1743 min
Allsvenskan-kauden suurimpia suomalaisia onnistujia. Kärsi viime kaudella loukkaantumisista ja pelasi vain 14 ottelua. Tällä kaudella Skrabilla oli iso rooli IFK Norrköpingin menestyksekkäässä joukkueessa, joka taisteli kullasta viimeiselle kierrokselle asti.
Hopeamitalin kaulaansa ripustanut Jaron kasvatti esiintyi yhtä vaille kaikissa kauden liigaotteluissa. Pelasi kauden aikana oikeana wingbackina ja keskushyökkääjänä, mutta eniten vasempana laitahyökkääjänä, joka vakiintui Skrabbin pelipaikaksi kauden loppua kohden. Pelasi ehdottomasti parhaat ottelunsa laidalla, kun taas kärjessä oli hieman hukassa. Skrabb teki valtavasti töitä pelaamissaan otteluissa ja tuo työnteko näkyi myös tilastoissa. Seitsemän liigamaalin lisäksi Skrabb antoi neljä maaliin johtanutta syöttöä.
Sopimusta on jäljellä kaksi kautta, mutta on puhunut halustaan pelata vielä kovemmissakin liigoissa, kuten Saksassa, Hollannissa tai Belgiassa. Toinen nappikausi ensi vuonna ja tuo unelma on lähempänä toteutumistaan.
Joona Toivio – BK Häcken 12+0 / 0 1031 min
Hankittiin ilmaisella siirrolla 3,5 vuotisella sopimuksella kesän siirtoikkunassa hänen purettua sopimuksen Puolan Ekstraklasan Termalica Niecieczan kanssa. Hankinnan taustana oli Häckenin halu pelata varman päälle epäselvän topparitilanteen vuoksi. Pelkästään Juhani Ojalan sekä useita aivotärähdysvammoja saaneen Rasmus Lindgrenin jatkojen varaan ei voitu kesällä laskea, ja lisäksi hyväksi paikkaajaksi todetulla Johan Hammarilla oli sopimus katkolla.
Toivio osoittautui laatuhankinnaksi heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien ja otti samalla paikkansa avauskokoonpanossa. Jos säilyttää nykyisen tasonsa seura- ja maajoukkueessa, niin siirto eteläisimmille leveyspiireille on mahdollinen, vaikka Häckenin asettama hintalappu on korkea. Mies kommentoi kauttaan Byyrille ja oli siihen varsin tyytyväinen:
– Muutamassa ensimmäisessä pelissä tuntui parin kuukauden pelaamattomuus, mutta kesän kovan omatoimisen treenaamisen ansiosta fysiikan kanssa ei ollut ongelmia. Pääosin olen tyytyväinen omiin peleihini syksyn aikana, ja olen iloinen, että sain vastuuta heti seuraan tultuani ja siitä eteenpäin. Puolan liiga oli huomattavasti fyysisempi, kun taas Allsvenskanissa taktinen puoli korostuu eri tavalla. Hammarby-tappion myötä menetetty sauma mitaleille harmittaa, mutta muuten voi olla tyytyväinen!
Walter Viitala – Malmö FF 1+1 / 0 134 min
Tanskassa vaille peliaikaa jäänyt Viitala teki elokuussa sopimuksen Malmön kanssa. Viitala kertoi maisemanvaihdoksen olleen tarpeellinen, ja tällä hetkellä veräjänvartija nauttii skånelaisseuran erinomaisesta valmennuksesta ja fasiliteeteistä. Allsvenskan-debyytti tuli syyskuussa Kalmaria vastaan, ykkösvahti Johan Dahlinin loukkaannuttua, ja täydet 90 minuuttia viikkoa myöhemmin GIF Sundsvallia vastaan. Päästettyjä maaleja nolla, muutama torjunta ja kehut joukkueen kannattajilta.
Viitalan sopimus kattoi ainoastaan loppukauden ja tulevaisuus miehen kohdalla on vielä avoin.
Superettan & I-divisioona
Carljohan Eriksson – Jönköpings Södra IF 4 / 0 360 min
HIFK:n liigataipaleen loputtua Carljohan Eriksson pakkasi hanskansa ja suuntasi Allsvenskanista pudonneen Jönköpingin treeneihin. Joukkue etsi maalivahtia, sillä lupaava Anton Cajtoft loukkasi pahasti polvensa karsintaotteluissa Trelleborgia vastaan ja espanjalainen Francisco Marmalejo Mancilla lähti Islantiin. Joukkue tarvitsi siis maalivahtia kokeneen Frank Petterssonin pariksi, ja Eriksson sai lopulta vuoden sopimuksen.
Talvella Pettersson ja Eriksson saivat suhteellisen tasaisesti peliaikaa, mutta kauden alkaessa tolppien välissä seisoi 33-vuotias Pettersson. Kevään ainoa peli sarjassa tuli kotona Degerforsia vastaan (2-2). Jönköpingin kausi ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt lentoon, ja Allsvenskanista pudonnut joukkue näytti pitkään että se on jopa vaarassa pudota Superettanista.
Vasta kolmanneksi viimeisessä pelissä GAISia vastaan valmentaja Andreas Brännström teki peliliikkeen mikä auttoi sarjapaikan uusimisessa. Frank Pettersson sai tehdä tilaa Erikssonille, joka pelasi huippupelin 2-0-voitossa. Vastuu jatkui myös tärkeässä vierasvoitossa Landskronaa vastaan. Nolla pysyi kauden viimeisessä pelissä Norrbya vastaan, jossa myös varmistui Jönköpingin säilyminen Superettanissa.
Samuel Haglund – Oskarshamn AIK 18+8 / 1 1533 min
Vuonna 1997 syntynyt poikamaajoukkuepelaaja Samuel Haglund on viihtynyt Ruotsissa nyt kolme vuotta. KäPan ja Klubi-04:n kautta nuorukainen löysi tiensä ensin Djurgårdenin nuoriin, josta matka jatkui II-divisioonan BKB Norrtäljen kautta I-divisioonan Oskarshamniin talvella 2017. Haglund sai sopimuksen ja pelejä Ruotsin kolmannella tasolla kertyi 20 kappaletta, joissa syntyi yksi maali.
Tällä kaudella Haglundille on tullut vastuuta samaan tapaan, oikealla laidalla, kuin viime kaudella, ja osuipa mies maalipuiden väliinkin vieraspelissä Åtvidabergia vastaan. Oskarshamnin kausi on ollut muutoin menestys, sillä joukkue sijoittui sarjassa toiselle sijalle Superettaniin nousseen Mjällbyn takana. Haglundin pelit jatkuvat siis kaksiosaisissa karsinnoissa Superettanissa pelannutta Varbergia vastaan.
Casper Källberg – Oskarshamn AIK 0+12 / 0 144 min
26-vuotias hyökkääjä Casper Källberg siirtyi kauden kynnyksellä Oskarshamniin Kakkosen Vasa IFK:sta. Viime vuosina Superettaniin kärkyllä ollut OAIK haki isokokoista ja nopeaa kärkeä riveihinsä, joten Källberg sai mahdollisuuden näyttää osaamistaan harjoitusotteluissa. Maali Nyköpingiä vastaan ja hyvät otteet 2-0 voitossa IFK Mariehamnia vastaan poikivat sopimuksen.
Cällberg pelasi Ruotsin I-divisioonaa yhteensä 12 ottelua, mutta käytännössä vain todella pieniä minuutteja vaihdosta. Vähäinen peliaika ja pienet loukkaantumiset vaikuttivat siihen, että sopimus Oskarshamnin kanssa purettiin, ja mies palasi kesällä Vaasaan jatkamaan luokanopettajan opintojaan ja pelasi siinä ohessa VIFK:n paidassa Kakkosta kuusi ottelua, joissa teki viisi maalia.
Mikael Leino – Sollentuna FK 16+7 / 1 1506 min
Pitkään Ruotsissa asunut jyväskyläläislähtöinen Mikael Leino on tuntematon tapaus suomalaisille. Siitäkin huolimatta, että kaveri on viimeinen suomalainen, joka on edustanut Hammarbytä virallisessa ottelussa. Tämä tapahtui keväällä 2014, kun Leino pääsi kentälle yliajalla cupin ottelussa Degerforsia vastaan. Vastuu Bajenissa jäi kuitenkin tähän yhteen peliin.
Kaudeksi 2015 nuori laitapakki siirtyi Ruotsin I-divisioonan Huddingeen, jossa vastuuta tuli jo 16 ottelun verran. Kauden jälkeen tapahtui siirto II-divisioonan Sollentunaan, jossa Leino on pelannut nyt kolme vuotta.
Vastuuta on tullut keskikastiin sijoittuneessa Sollentunassa varsin mukavasti ja tällä kaudella Leino sai maalitilin auki lokakuussa pelatussa ottelussa Nyköpingiä vastaan. Vaikka SFK hävisi pelin 2-5, kirjattiin Leinolle maalin lisäksi maalisyöttö.
Samuel Persson – Sandvikens IF 16+8 / 0 1602 min
Ruotsinsuomalainen, Suomea poikamaajoukkueissa edustanut, nuori laitapakki debytoi Superettanissa kauden 2017 päätteeksi pelaamalla täydet minuutit Syrianskan 1-3-vierastappiossa Degerforsia vastaan. Täksi kaudeksi Persson löysi tiensä Sandvikenin kaupunkiin ja Geflen legendaarisen valmennusvelho Pelle Olssonin nykyisen joukkueen Sandivikens IF:n riveihin.
Alkukausi oli Perssonin osalta rikkonainen mutta syksyllä on vyölle kertynyt useampia täysiä ysikymppisiä, ja viime aikoina nuorukainen onkin ollut avauskokoonpanon vakiokamaa. Sandvikenin kausi sen sijaan on ollut varsin keskinkertainen ja sen pelit jatkuvat tulevallakin kaudella Ruotsin kolmannella sarjatasolla.
Juuso Laitinen – Team TG FF 14 / 1 1238 min
Kauden 2017 PS Kemissä Veikkausliigaa pelannut toppari lähti hakemaan elämyksiä Ruotsin I-divisioonan pohjoisesta lohkosta. Uumajalainen Team TG FF lähti isoin puhein sarjaan, ja Laitinen sopi nokittelevan tyylin hankinnaksi.
Sarjassa Laitinen saikin hyvin minuutteja ja pääsipä mies tekemään maalinkin, tulevaa sarjanousijaa Västeråsia vastaan, todella hienolla vapaapotkulla. Laitinen kuitenkin purki kesällä sopimuksensa ja palasi Suomen Ykköseen, KTP:n paitaan.
Matti Kilpelä – Skellefteå FF
RoPSin valmennustiimissä toiminut Matti Kilpelä sai sopimustarjouksen Ruotsista viime talvena, eikä epäröinut tarttua siihen. Kaupunki ja seura olivat tosin Kilpelälle tuttuja jo pelaajauralta – edustihan mies Skellefteån ylpeyttä kausilla 2007-10 ja miestä oli useasti huhuiltu joukkueen peräsimeen jo aiempina vuosina.
Kausi I-divisioonassa ei kuitenkaan kulkenut toivotulla tavalla sarjan pohjoisimmalla joukkueella, vaan hyvin varhaisessa vaiheessa oli selvää että joukkue tulee putoamaan kauden päätteeksi. Se jäikin selkeästi sarjan jumboksi ja pelaa ensi kaudella II-divisioonaa.
Kilpelän aisaparina on muuten toiminut Dan Burlin, joka muistetaan hienosta maalistaan Djurgårdenin paidassa kaudella 2009. Burlinho tie Allsvenskaniin oli eittämättä hämmentävä – mies pelasi seitsemättä kauttaan Skellefteåssa, kun Djurgården lainasi miehen alasarjoista. Maali jäi myöhemmin syksyllä pahasti loukkaantuneen Burlinin ainoaksi osumaksi pääsarjassa, mutta sen lisäksi muistoihin jäi yhdeksän pääsarjaottelua.
Tilastoja
Nimimerkki @Finsvenskan keräsi mielenkiintoisia tilastoja suomalaisten osalta vuosien varrelta.
Kauden 2018 jälkeen Allsvenskanissa on pelannut 99 suomalaispelaajaa, yhtäjaksoisesti aina vuodesta 1976. Eniten suomalaisia oli 2010, kun peräti 19 pelaajaa sai palkkansa Ruotsin pääsarjasta. Vähiten 70-80 lukujen jälkeen vuonna 1994, jolloin Malmön Mika Nurmela oli ainoa suomalainen.
Ottelut
Daniel Sjölund pelasi yhteensä 344 ottelua ja on näin selkeästi eniten Allsvenskan-pelejä pelannut suomalainen. Simon Skrabb nousi jo kymmenen eniten pelanneen joukkoon, kun taas Joona Toivio jäi vielä niukasti alle sadan pelin rajapyykin.
Maalit
Sjölund on ylivoimainen myös maalipörssissä 39 byyrillään. Top 10 -listalle mahtuu kaikki yli kymmenen maalia tehneet, ja hyvän kauden pelannut Skrabb tässäkin listalla jo kolmantena niukasti Eero Markkasen edellä. Antti Sumialalla oli kyllä kova suonenveto muinoin IFK Norrköpingissä.
Tekstit:
Finsvenskan – Pirttijoki, Superettan, I-div, tilastoja
Oiva Näärä – Arkivuo, Ojala, Toivio
Sebastian Pundars – Kauden pelaajatilastot
Henrik Hyvönen – Granlund, Markkanen, Skrabb, Sjölund, Viitala
