Kymmenen päivää sen jälkeen, kun Lionel Messi oli ilmoittanut jättävänsä Barcelonan, kuusinkertainen Ballon d’Or -voittaja teki täydellisen U-käännöksen ja ilmoitti pelaavansa seurassa nykyisen sopimuksensa loppuun.
Messi-saaga oli koronasta huolimatta futiskesän puhutuin aihe, ja yksi viime vuosien puhutuimpia tapauksia.
Tapaus on myös sikäli mielenkiintoinen, että se oli messikeskeiselle Barcelonalle samaan aikaan sitä, mitä seurassa on eniten pelätty, sekä parasta, mitä sille saattoi juuri nyt tapahtua.
Annan kaiken ja enemmän
Kuten aiemmin kirjoitin, juontavat juuret Messin nykyisen aseman synnylle jo syksyyn 2009, jolloin kautensa fantastisesti aloittanut Zlatan Ibrahimovic ajettiin seurassa sivuraiteille, kun Messi uhkasi jättävänsä seuran, jos häntä ei kohdeltaisi joukkueen kirkkaimpana tähtenä. Päävalmentaja Pep Guardiola reagoi tilanteeseen nostamalla Messin joukkueen pelitavan keskiöön.
Paljon on Barcelonassa sen jälkeen muuttunut, mutta yhden ihmisen tyytyväisyys on pysynyt prioriteettilistan kärjessä. Ja vaikka Messi ei kaikista naruista seuran sisällä vedäkään – kuten välillä mediassa on esitetty – on pelkästään hänen läsnäolonsa toimintaa ohjaava tekijä.
Vuonna 2013, Neymarin siirron varmistuttua, Messi koki asemansa joukkueen tärkeimpänä yksilönä uudestaan uhatuksi. Barcelona vastasi tähän palkkaamalla valmentajaksi Tata Martinon – joka sattumoisin on alkujaan saman seudun ja seuran kasvatteja kuin Messi.
Läpi vuosien Barcelonan päävalmentajat ovat joutuneet venymään liian pitkälle antaakseen Messille, mitä hän haluaa – esimerkiksi peluuttamalla Messille läheisimpiä joukkuetovereita, kuten Luis Suárezia ja Arturo Vidalia, vaikka nämä eivät kunnossa olisikaan.
Lisäksi Barcelona on venynyt taloudellisesti äärirajoilleen pitääkseen Messin tyytyväisenä.
Kauden 2013-2014 päätteeksi Neymar ansaitsi suoritusbonustensa myötä Messiä enemmän, samalla, kun Cristiano Ronaldosta tuli uuden sopimuksensa turvin maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija. Tilanne tulehdutti seuran ja Messin välejä niin pahasti, että argentiinalainen ilmoitti päävalmentaja Tito Vilanovalle lähtevänsä seurasta kauden päätteeksi.
Siirto ei koskaan toteutunut, eikä mennyt pitkään, ennen kuin Messi oli jälleen jalkapallomaailman palkkakuningas. Messin nykyinen palkka on huimat 77 miljoonaa euroa. Kun seuran talousasioiden varapresidentti Javier Faus kyseenalaisti jatkuvan tarpeen Messin palkan nostamiseen, ohjattiin hänet pian sivuun tehtävästään.
Barcelona on antanut Messille kaiken, mitä hän on osannut pyytää. Seurassa osattiin jo pitkään valmistautua Xavin ja Andrés Iniestan lopettamiseen, joten joukkuetta alettiin jo hyvissä ajoin muovata Messin varaan, niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Vialliset voimasuhteet
Barcelonan seurajohto on tietoisesti taipunut kaikkiin Messin vaatimuksiin vuosien varrella. Samalla se on tiedostomattaan tullut nostaneeksi Messin statuksen seuraa suuremmaksi.
Kun Messi kesällä ilmoitti aikeistaan siirtyä muualle, Carles Puyol – Barcelona-legenda – ilmoitti julkisesti tukevansa Messiä, ei seuraa. Fanit marssivat toimistolle vaatimaan seurajohdon eroa. Kun Messi kauden päätyttyä haukkui seurajohdon pystyyn, kommentteja ei juuri arvosteltu tai ihmetelty. Tämä kaikki kertoo karua kieltään siitä, miten suureksi Messin asema on kasvanut.
Tämänkaltainen voimasuhteiden vääristyminen olisi omiaan aiheuttamaan ongelmia missä tahansa seurassa. Barcelonassa se on luonut tilanteen, jossa päätökset, jotka eivät olisi Messin etujen mukaista – esimerkiksi joukkueen uudelleenrakennus – ovat mahdottomia.
Nyt korttitalo on romahtanut omaan mahdottomuuteensa. Asettamalla Messin jokaisen päätöksen keskiöön seurajohto on ajanut Barcelonan niin poliittisesti, pelillisesti kuin taloudellisestikin tilanteeseen, jossa sen on enää mahdoton pitää Messi tyytyväisenä. Ja se saattaa pelastaa Barcelonan tulevaisuuden.
Kun presidentti menetti pukukopin
Tämän kesän välirikko on kytenyt pinnan alla jo pidemmän aikaa. Maaliskuussa Messi purki turhautumistaan ottamalla yhteen urheilutoimenjohtaja Éric Abidalin kanssa, kun Abidal oli väittänyt seuran pelaajien olleen valmentaja Ernesto Valverden potkujen takana. Argentiinalainen koki tarpeelliseksi oikaista tilanteen, vaatimalla seurajohtoa ottamaan vastuun päätöksistään ja kommentoimalla huhuja perättömiksi.
The Athleticin lähteiden mukaan Messi turhautui siihen, kuinka hänet nostetaan syntipukiksi kaikkeen, mikä Barcelonassa menee pieleen. Barcelonan ongelmat henkilöityvätkin Messiin jokseenkin epäoikeudenmukaisesti. Vaikka Messillä suuri rooli Barcelonan sisäisessä hierarkiassa onkin, on hän kuitenkin vain pelaaja, eikä vastuussa esimerkiksi joukkueen pelitavasta tai pelaajasiirroista. Ja juuri siksi hän on kyllästynyt siihen, että seurajohto piilottelee hänen selkänsä takana.
Etenkin, kun kyseinen seurajohto on menettänyt pelaajien silmissä arvostuksensa ja kauan sitten.
Vuonna 2010 Sandro Rosellin varapresidentiksi nimitetty Josep Bartomeu keskittyi alusta alkaen yhdessä Rosellin kanssa tuhoamaan edeltäjiensä luomaa perintöä. Kaikki, mikä seurassa viittasi Johan Cruyffiin, Guardiolaan tai Joan Laportaan, on pala palalta hävitetty. Kun Rosell vuonna 2014 erosi, nousi Bartomeu presidentiksi kuin vahingossa. Tullessaan valituksi uudelle kaudella kesällä 2015 Bartomeu alkoi systemaattisesti keskittää valtaa omiin käsiinsä.
Viimeistään tänä kesänä on tullut yleiseen tietoon, kuinka vähän seuran pelaajat presidenttiään arvostavat. Osittain se johtuu siitä, miten Bartomeu on tiettyjä pelaajia kohdellut. Vuonna 2017 Bartomeu suututti koko joukkueen leikkimällä hankalaa Iniestan jatkosopimuksen kanssa – mikä lopulta johti legendan siirtymiseen Japaniin. Kesällä 2016, Dani Alvesin siirryttyä Juventukseen, presidentti ilmoitti siirron syiksi Alvesin henkilökohtaiset syyt, joista tietävät vain hän ja brasilialaisen perhe. Alves kommentoi julkisesti, ettei väite pidä paikkaansa ja haukkui Bartomeun valehtelijaksi.
Bartomeun ja Messin näkökulmat siitä, miten seuraa pitäisi johtaa, poikkeavat täysin toisistaan. Lisäksi molempien valta-aseman kasvaessa vastakkain ovat joutuneet kaksi suurta egoa, joista kumpikaan ei osaa tai halua perääntyä.
Ja siinä piilee seuraava syy Messin turhautumiseen. Hän ei nimittäin haluaisi olla se, jonka on julkisesti puututtava seuran asioihin.
Johtajuus, pelilliset ongelmat ja kassavaje
The Athleticin joukkueen sisäisten lähteiden mukaan Messi on hiljainen ja ujo pelaaja, joka haluaisi vain nauttia jalkapallosta, eikä juuri ota kantaa joukkueen sisällä. Vaikka Messiä onkin syytetty dominoivasta asemasta seurassa, hän ei ole luontainen johtajahahmo, joka haluaa ottaa kantaa seuran asioihin.
Messi ei koskaan halunnut johtajan viittaa. Vaikka Barca onkin aina ollut pelaajien johtama seura, on siellä läpi Messin uran ollut vahvoja johtajia, kuten Xavi, Iniesta tai Puyol, jotka ovat kantaneet vastuun päätöksenteosta ja mediahuomiosta. Nyt, kun Messi on itse joukkueen suurin vastuunkantaja, hän on huomannut, ettei nauti roolistaan kentän ulkopuolella, ja siksi toimiminen Barcelonan kapteenina ja kasvoina on vain lisännyt hänen tuskaansa.
Onkin ironista ajatella, että Messin nostaminen kapteeniksi on mahdollisesti auttanut häntä huomaamaan ne epäkohdat seuran toiminnassa, jotka nyt ajavat häntä pois Barcelonasta.
Samalla Barcan pelillinen sekasorto on entisestään lisännyt miehen tuskaa, vaikka Messi on viimeinen, jota siitä voi syyttää. Vaikka joukkue kruunattiin vielä edelliskauden päätteeksi La Ligan mestariksi, on pelillinen alamäki ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Mennyt kausi oli pohjakosketus, jota Messi ei enää kestänyt. Barcan edellinen pokaaliton kausi on kahdentoista vuoden takaa.
Goalin haastattelussa Messi kommentoikin, ettei Barcelonalla ole pitkään aikaan ollut voittavaa projektia, vaan seura on keskittynyt vain reikien paikkaamiseen sitä mukaa, kun niitä on ilmestynyt.
Messi on lehtitietojen mukaan toistuvasti pyytänyt joukkuetta ympärillään vahvistettavaksi. Seura on kuitenkin epäonnistunut tässä – pitkälti sen takia, kuinka vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen Bartomeu on sen ajanut.
Avokätisellä palkkapolitiikalla Bartomeu on nostanut Barcelonan palkkakulut urheilumaailman suurimmiksi. Vaikka seura ensimmäisenä urheiluseurana lähestyy miljardin euron liikevaihdon rajaa, syövät pelkästään palkat suurimman osan tuosta summasta.
Tiettävästi seurassa onkin taloudellisten syiden vuoksi alettu kriittisesti pohtia Messin asemaa jo pitkään ennen kuluneen kesän välirikkoa. Messin nykyinen sopimus päättyy kesällä 2021, ja miehen yhdeksän palkankorotusta viimeisen 15 vuoden aikana osoittavat, että palkanalennusta tuskin on tulossa. Siksi Messin tuleva sopimus on aiheuttanut harmaita hiuksia seuran toimistolla jo pidempään.
On syytä uskoa, että Bartomeu jopa halusi Messin lähtevän seurasta – mutta siirtokorvausta vastaan. Näin hän olisi yhdellä siirrolla paikannut talousvajeen, jonka on itse aiheuttanut.
Erävoitto Bartomeulle
Messin todellinen halukkuus lähteä seurasta on toki kyseenalaistettu mediassa. Jos miehen sopimuksessa lukee, että tämä saa lähteä seurasta vapaasti, kunhan ilmoittaa siitä kesäkuun 10. päivään mennessä, miksei hän yksinkertaisesti tehnyt niin? Päätös kyseenalaistaa sen, että Messi olisi päättänyt lähtöaikeistaan jo ennen kauden päättymistä. Ja vaikka näin olisikin ollut, asetti Messi tulevaisuutensa Bartomeun sanojen varaan, vaikka seurassa tiedetään, että presidentillä on taipumusta pettää lupauksensa.
Messi on ennenkin kääntänyt selkänsä joukkueelleen hetken mielijohteesta. Argentiinan hävittyä vuoden 2016 Copa American finaalin Messi ilmoitti eläköityvänsä maajoukkueesta, vain tullakseen takaisin neljä kuukautta myöhemmin.
Pettymykseen päättyneiden vuoden 2018 MM-kisojen jälkeen Messi niin ikään luopui paikastaan joukkueessa, mutta esiintyi maajoukkueen kapteenina jälleen yhdeksän kuukauden ”sapattivapaaksi” ristityn poissaolon jälkeen.
Tällä kertaa on kuitenkin vaikea uskoa, ettei Messi olisi ollut tosissaan lähtöaikeidensa kanssa. Barcelona ei olisi Barcelona ilman Messiä, mutta Messi ei myöskään olisi Messi ilman Barcelonaa. Argentiinalainen riskeerasi elämänsä seurassa, joka on antanut hänelle kaiken, ja kaupungissa, jota hän on kutsunut kodikseen lapsesta asti. Messi kertoi avoimesti, kuinka hänen lapsensa itkivät, kun kuulivat, että joutuisivat muuttamaan.
Messi ei ollut valmis vain vaihtamaan työnantajalta toiselle; hän asetti tulilinjalle ainoan elämän, jonka on koskaan tuntenut. Ja se viestii siitä, että tällä kertaa Messi ei bluffannut.
Kaikesta huolimatta Messin lähtöaikeet eivät kuitenkaan toteutuneet. Se ei johtunut siitä, että hän olisi muuttanut mieltään, vaan siitä, ettei Messi olisi päässyt irti sopimuksestaan ilman pitkää ja vaikeaa oikeuskäsittelyä.
Suurin virhe, jonka Messi teki, oli luottaa Bartomeun sanaan oman tulevaisuutensa osalta. Ja se on suuri voitto Bartomeulle. Jopa kesän ryöpytyksen jälkeen, heikkona ja toinen jalka seurasta ulkona, hän todisti, että hänellä on enemmän valtaa kuin maailman parhaalla pelaajalla.
Kun kaikki on ohi, seura jää
Barcelona oli aikanaan jalkapallomaailman suurin imperiumi. Nyt se on kaatunut omaan mahdottomuuteensa ja lyhytjänteiseen toimintaan. Todellisuudessa kesän tapahtumat olivat parasta, mitä Barcelonalle saattoi tapahtua; herätys, jonka seura tarvitsi.
Seura tarvitsee totaalisen jälleenrakennuksen, joka on kesän farssin myötä saanut alkusysäyksensä. Vaikka taloudellinen haaste on edelleen suuri, oli ennen Messin siirtopyyntöä poliittinen haaste vielä suurempi. Nyt Barcelona on lähihistoriansa alimmassa pisteessä, minkä vuoksi päättäjillä on mahdollisuus tehdä koviakin ratkaisuja. Tähän asti näitä ratkaisuja ei ole uskallettu tehdä sen pelossa, että Messi suuttuu. Nyt sillä ei ole enää väliä.
Seurassa toki tiedettiin, että pohjakosketus oli aina tulossa. Kaikki seurat joutuvat aina maksamaan etuoikeuksistaan ennemmin tai myöhemmin; oli kyseessä sitten ikoninen manageri tai pelaaja. Suurten ihmisten lähdön jälkeen koittaa aina suvantovaihe. Messin suuruus on vain ollut niin suurta, ja merkitys Barcelonassa kasvanut niin isoksi, että tuo suvanto tuli jo, kun Messi seurassa vielä pelaa.
Barcelona on niin pitkään keskittynyt vain pitämään Messin tyytyväisenä, että se on kadottanut realismin siitä, kuinka jalkapalloseuraa johdetaan.
Barcelonassa on aina tiedetty, että seuran on oltava olemassa vielä Messin lähdön jälkeenkin. Kukaan ei toki odottanut, että se tapahtuisi näin nopeasti, ja sen takia Barcassa painettiin pää pensaaseen, eikä tuota kohtaloa suostuttu miettimään. Nyt Barcelona on yllätetty housut kintuissa ja tuo pensas on poltettu, eikä seuralla ole enää muuta vaihtoehtoa kuin valmistautua aikaan Messin jälkeen.
Vaikka Messi kasvoi seuraa suuremmaksi, loppuu jokaisen pelaajan dominointi aikanaan. Mutta seura on se, joka jää.
