Sallisen sivukatsomo: Pelkoa ja inhoa Barcelonassa

Frenkie de Jong ei ole myynnissä”, Barcelonan presidentti Joan Laporta ilmoitti vain muutama viikko sitten. ”Hän on Barcelonan pelaaja, ja ellemme koe tarvetta tai kiinnostusta myydä häntä, emme tee sitä.

”Jos, missä tahansa vaiheessa, olemme kiinnostuneita myymään, saatamme harkita sitä”, Laporta kuitenkin lisäsi, ihan vain varmuuden vuoksi.

Tuo kiinnostus heräsi lopulta paljon odotettua aiemmin. Viime viikolla Barcelona ja Manchester United, huolimatta siitä, ettei Barcelonalla ole kiinnostusta myydä de Jongia, pääsivät yhteisymmärrykseen keskikenttäpelaajan myynnistä. Kauppaa viivyttää enää se, ettei de Jong itse ole halukas neuvottelemaan Unitedin kanssa.

Vaikka seurajohtajat ympäri Eurooppaa ovat pääasiassa vain poliitikoita, jotka sanovat sen, mitä fanit haluavat kuulla, oli Laportan puheissa tällä kertaa totuuden siemen. Barcelona ei, lähtökohtaisesti, haluaisi myydä hollantilaista, josta on tulossa yksi Euroopan parhaista keskikenttäpelaajista. Barcelonaa kuitenkin kiinnostaa ne 85 miljoonaa euroa, jotka ManU on valmis hänestä maksamaan.

Barcelona on Euroopan suurseuroista se, jonka taloustilanne on ottanut eniten osumaa koronapandemian aikana. Seura horjui kuilun partaalla jo ennen pandemiaa, ja koronan takia saamatta jääneet tulot työnsivät sen yli reunan. Tuotot toki lähtevät nousuun nyt, kun jalkapallomaailma on siirtynyt pandemian jälkeiseen aikaan, mutta se ei riitä Barcelonalle. Heidän on saatava kassaansa rahaa myös pelaajamyyntien kautta voidakseen rekisteröidä hankkimansa uudet pelaajat. Sen takia de Jongin myynti on korkealla kesän prioriteettilistalla.

Tilanteessa on kuitenkin sivujuoni. Barcelona on de Jongille velkaa noin 17 miljoonaa euroa palkkoina, jotka hollantilainen jätti nostamatta seuran ajauduttua talousahdinkoon. Pelaaja ei luonnollisestikaan halua noista rahoista luopua, joten Barcelona tietää, että maksun päivä on edessä – ellei se pääse hollantilaisen sopimuksesta eroon ennen sitä.

Tämän vuoksi edessä on potentiaalisesti riitaisa ja ruma ero. Barcelona on tehnyt selväksi, että de Jongille löytyy paikka ensi kauden joukkueesta vain, jos pelaaja suostuu alentamaan palkkaansa. Toisin sanoen Barcelona vaatii, ettei hollantilainen peri takaisin menettämiään ansioita.

Olisi helppo syyllistää ahnetta jalkapalloilijaa, joka ei halua luopua osasta monista miljoonistaan. Barcelona on kuitenkin itse tarjonnut de Jongille sitä sopimusta, johon tämä on nimensä laittanut. Kaiken lisäksi Barcelonankaan toiminta ei ole järin päivänvaloa kestävää.

Seura pyysi kaikkia pelaajiaan leikkaamaan palkkojaan korona-ajan alussa, jotta se selviäisi pandemian yli. Säästöjä ei kuitenkaan suunnattu velan lyhentämiseen tai taloustilanteen elvyttämiseen – vaan uusiin pelaajahankintoihin. Onko oikein, että työnantajasi pyytää sinua leikkaamaan palkkaasi, jotta voi palkata sinulle kilpailijan?

Vain reilu kuukausi takaperin Laporta kuvasi seuraansa ”potilaaksi, joka on taloudellisessa mielessä käytännössä kuollut”. Barcelonan varapresidentti Eduard Romeu puolestaan ilmoitti suorasukaisesti, että Barcelona tarvitsee noin 500 miljoonaa euroa pysyäkseen elossa.

Tämän jälkeen Barcelona on hankkinut Franck Kessién ja Andreas Christensenin, joille seura maksaa yhteensä noin 12 miljoonaa vuodessa, sekä maksanut hieman päälle sata miljoonaa Raphinhasta ja Robert Lewandowskista. Kaksi jälkimmäistä kisaavat samoista pelipaikoista, joille Barcelona hankki tähtivahvistuksia viime kesänä sekä tammikuussa. Huhujen mukaan Chelsean kaksikko Marcos Alonso ja César Azpilicueta saattaa seurata pian perässä.

Uusia pelaajia saapuu Barcelonaan kiihtyvällä tahdilla, vaikka kukaan ei oikein tiedä, mistä seura löytää rahat hankintoihinsa. Koronapandemian kurittama Barca teki vuonna 2020 verojen jälkeistä tappiota 133 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 sama lukema oli massiiviset 555 miljoonaa, mikä on suurin jalkapalloseuran koskaan tekemä vuosittainen tappio.

Barcelonan puolustukseksi on sanottava, että luku sisälsi monia kertaluontoisia eriä, jotka eivät tulevilla tilikausilla toistu. Siitä huolimatta seuran kokonaisvelka on tällä hetkellä noin 1,2 miljardia. Pelkästään korkoihin kuluu noin 41 miljoonaa vuodessa, mikä on eniten Euroopassa. Syytä heikkoon taloustilanteeseen ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä Barcelona hankki vuosina 2016–2021 uusia pelaajia, kappas kummaa, 1,2 miljardilla eurolla.

Seurassa on tehty monia talouden uudelleenjärjestelyjä sen jälkeen, kun Laporta aloitti nykyisen kautensa presidenttinä. Barcelona muun muassa onnistui vaihtamaan lyhytaikaiset saatavansa noin 600 miljoonan euron ja kymmenen vuoden mittaiseen velkaan, joka antaa seurajohdolle huomattavasti aiempaa enemmän liikkumavaraa.

Näitä toimia on tehty, luonnollisesti, taloustilanteen tervehdyttämiseksi ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Vielä enemmän niitä on kuitenkin tehty La Ligan palkkakaton kiertämiseksi.

Tällä hetkellä Barcelona on tilanteessa, jossa se hankkii uusia pelaajia kaikkialta, mistä se niitä saa, siitä huolimatta, ettei sillä ole lupaa rekisteröidä heitä tulevalle kaudelle. La Ligan asettaman palkkakaton ylittämisen takia Barca saa kuluttaa pelaajahankintoihin vain yhden euron jokaista ansaitsemaansa kolmea euroa kohden. Siksi seura on keinotekoisesti pyrkinyt kohentamaan tilinpäätöksensä tulopuolta, sillä vain siten se voi rekisteröidä pelaajat, joita se ei oikeasti saisi hankkia.

Barcelonalainen talouden uudelleenjärjestely tulee auttamaan seuraa lyhyellä aikavälillä, mutta saattaa pitkässä juoksussa tiputtaa seuran suurimpien kilpakumppaniensa kelkasta.

Barcelona on tänä kesänä ehtinyt myydä jo 25 % La Ligan TV-oikeuksistaan amerikkalaiselle sijoitusyhtiölle Sixth Streetille. Kaupan avulla seura pystyy paikkaamaan kassaansa noin 530 miljoonalla eurolla, jotka Barcelona aikoo ujuttaa tilinpäätökseensä siten, että se saa tämän kesän hankintansa rekisteröityä.

Sixth Street omistaa TV-oikeudet seuraavat 25 vuotta, jonka aikana niiden todellinen arvo on noin miljardia euroa. Barcelona tulee siis pitkässä juoksussa häviämään kaupassa lähes 500 miljoonaa.

Lisäksi Barcelona myi puolet fanituotemyyntinsä arvosta noin 200–300 miljoonan euron kaupassa. Taloudellinen piristysruiske auttaa seuraa nyt, mutta puolittaa sen saamat tulot fanituotemyynnistä seuraavan neljännesvuosisadan ajan.

Kuten seuraavaa pistosta kaipaava narkkari, Barcelona myy pitkän aikavälin hyvinvointiaan lyhyen aikavälin hyvänolontunteen takia. Seura varmasti löytää keinot rekisteröidä kaikki hankkimansa pelaajat ensi kaudeksi ja tekee itsestään kilpailukykyisemmän. Mutta se tekee sen todella isolla riskillä.

Näyttää uhkaavasti siltä, että Barcelona on päättänyt myydä tulevaisuuden saadakseen nykyhetken. Siitäkin huolimatta, ettei sen olisi ollut pakko niin tehdä.

Barcelona on käyttänyt kaikki oppikirjan kikat kyetäkseen haluamiinsa pelaajahankintoihin. Seura on antanut turhiksi kokemilleen pelaajille uusia, pitkäaikaisia sopimuksia, jotta se on saanut näiden vuosittaiset ansiot painettua alaspäin. Se on myös tehnyt hankkimilleen pelaajilleen sopimuksia, joissa ensimmäiset vuodet ovat halvempia, mutta sen jälkeen palkat lähtevät nousuun.

Tilinpäätöksessä jujut auttavat, mutta jossain kohtaa tulevaisuuteen siirretyt palkat tulevat maksuun. Pois silmistä, pois mielestä -lähestymistapa lähinnä pitkittää ongelmaa sen ratkaisemisen sijasta.

Siksi on erikoista, että Barcelonassa on pakonomainen tarve hankkia uusia pelaajia ja voittaa nyt, vaikka seuralla olisi käsissään yksi Euroopan parhaista pitkän aikavälin projekteista. Pedrin, Gavin ja de Jongin muodostamalla keskikentällä olisi potentiaalia olla koko maanosan paras viiden vuoden sisällä. Ansu Fati on yksi Euroopan kovimpia lupauksia. Xavi puolestaan on päävalmentajana edelleen raakile, eikä hänenkään paras aikakautensa ala vielä ensi kaudella.

Taloustilanteen, omien kasvattien uuden esiinmarssin ja Xavin päävalmentajapestin takia fanit jopa todennäköisesti antaisivat anteeksi pari hieman laihempaa vuotta, jos pelillinen prosessi menisi koko eteenpäin. Barcelonassa ei kuitenkaan osata katsoa huomista pidemmälle tulevaisuuteen.

Kaiken lisäksi seurajohto ehti jo viitoittaa ainakin jossain määrin järkevän polun takaisin taloudelliseen elinvoimaisuuteen. Lainojen uudelleen strukturointi ja tulojen palaaminen, todennäköisesti, pandemiaa edeltäneelle tasolle antaisivat Barcelonalle selkärangan, johon maltillisesti nojaamalla seura voisi tervehdyttää ensin taloutensa ja sitten palkintokaappinsa.

Nyt seurassa kuitenkin tehdään niitä täysin samoja ratkaisuja, jotka ajoivat sen ongelmiin alun perinkin. Barcelonan seurajohto ei ole vielä oppinut, että sopimuksia kuuluu kunnioittaa ja siksi niitä kannattaa tehdä varoen, eikä sitä, ettei kukaan pakota hankkimaan uusia pelaajia, jos siihen ei ole varaa.

On mielenkiintoista nähdä, mikä tulee olemaan tulevaisuuden tähtipelaajien halukkuus siirtyä Barcelonaan, jos seura joutuu taas kahden vuoden päästä pyytämään pelaajiaan leikkaamaan palkkojaan, kun se ei selviä kuluistaan. Kuinka moni pelaaja aidosti haluaa siirtyä seuraan, joka ei kunnioita sopimuksiaan?

Toisaalta samaa voi pohtia kaupanteon näkökulmasta. Milloin muut seurat lopettavat pelaajien myynnin Barcelonaan, kun eivät voi olla varmoja siitä, miten seura selviää veloistaan? Ja jos esimerkiksi Leedsiltä jäisi Raphinhan myynnistä euroja saamatta, kuinka kattojärjestöt Fifa ja Uefa asiaan reagoisivat?

Liitot ovat perinteisesti olleet haluttomia rankaisemaan suurseuroja, mutta kyseessä olisi jo sen kokoluokan rikkomus, ettei sitä voisi painaa villaisella. Tapaus voisi jopa toimia mielenkiintoisena ennakkotapauksena koko siirtomarkkinoilla – ajettaisiinko Barcelona selvitystilaan vai palaisivatko Raphinhan pelaajaoikeudet Leedsille?

Barcelona ei ole ajautumassa tuon mittakaavan maksuvaikeuksiin ainakaan heti, mutta asiaa on syytä pohtia. Katalonialaisten esimerkki nimittäin osoittaa sen, kuinka huonosti jalkapallomaailmassa hyväksytään talouselämän realiteetit. Tarinan opetus on, että faniomisteiset seurat valitettavasti putoavat taloudellisesti valtioiden tai miljardöörien omistamien seurojen kyydistä, ja jos ne yrittävät taistella vastaan, jälki ei tule olemaan kaunista.

Barcelonan malli voikin toimia monelle muulle seuralle esimerkkinä. Jos suurella riskillä operoivan espanjalaisjätin värisuora kantaa, tulee useampi seura seuraamaan esimerkkiä. Jos Barcelona taas ajautuu ojasta allikkoon, ymmärtääkö muu maailma olla polttamatta näppejään tulisella hellalla?

Hyvää viikonloppua

Se riittäköön tältä erää. Tämän tekstin myötä Sallisen sivukatsomo jää kesälomalle. Tositoimiin palataan taas elokuun alussa. Silloin muuten suomalaisten sarjojen jännitys alkaa sopivasti tiivistyä ja Euroopan liigat ovat jo täydessä käynnissä.

Loma-aikanakin omien ajatustensa kanssa voi lähestyä joko sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Lupaan lukea kaikki. Ja ehkä jopa vastata. Ellei sitten harrastukset, joita voi tehdä lycra-housut jalassa, vie voittoa. Jos taas haluat olla varma, ettet missaa ensimmäistä loman jälkeistä tekstiä, kannattaa liittyä Sallisen sivukatsomon postituslistalle tästä.

Arrivederci, Auf Wiedersehen ja Sayõnara. Palataan elokuussa.

Hyvää viikonloppua.