Näkökulma: Més loco que un club – Lionel Messin siirtosaaga korostaa Barcelonaan pesiytynyttä ruttoa

Lionel Messin U-käännös jalkapallomaailmaa ravistelleessa siirtosaagassa ei ole yllätys. Jo alusta asti oli selvää, ettei Messi pääsisi lähtemään Barcelonasta ilmaiseksi. Se toki kertoo enemmän Barca-johdon pikkumaisuudesta ja pelkuruudesta kuin mistään muusta. Isompi yllätys sen sijaan on se, että myös seurapresidentti Josep Bartomeu on jäämässä seuraan, huolimatta vastakkainasettelusta Messin kanssa. Barca yrittää nyt luoda nahkansa sen saman myrkkykäärmeen alaisuudessa, joka alun perin nahan päästi pilaantumaan.

Bayern-tappio kruunu vuosien alamäelle

Barcelonan nöyryyttävä 8–2-tappio Bayern Münchenille Mestarien liigan puolivälierässä oli vain jatkumoa sille myrskysäälle, jossa seura on viimeiset vuodet seilannut.

Auttamattomasti parhaat päivänsä nähnyt joukkue oli fyysisesti ja henkisesti kykenemätön kohtaamaan saksalaisjoukkueen. Parasta ennen -päiväyksensä ohittaneista tähdistä, keskinkertaisista tukipelaajista ja satojen miljoonien arvoisista hutihankinnoista koottu joukkue yllätettiin housut kintuissa.

Korruptiostakin syytetty Bartomeu on ajanut Barcan aallokkoon, josta seura voi selvitä kuivalle maalle vain yhdelle tapaa; presidentin on itse käveltävä lankkua pitkin.

Kyseessä ei kuitenkaan ole anomalia, vaan valitettava muistutus Barcan nykytasosta ja looginen seuraus sille, mitä tapahtuu, kun seurajohto ostaa pelaajia ilman suunnitelmaa, rekrytoi valmentajia ilman strategiaa ja antaa ikääntyvien starojen pyörittää pukuhuonetta.

Barcelona on ottanut tavaksi poistua Mestarien liigan viheriöiltä kerta toisensa jälkeen nöyryyttävämmällä tavalla. Ylipäätään Barcelona on voittanut vain yhden viimeisestä yhdeksästä vierasottelustaan Mestarien liigan pudotuspelivaiheessa.

Vaikka pelaajien on kannettava oma vastuunsa, osoittaa syyttävä sormi kohti seurajohtoa. Korruptiostakin syytetty Bartomeu on ajanut Barcan aallokkoon, josta seura voi selvitä kuivalle maalle vain yhdelle tapaa; presidentin on itse käveltävä lankkua pitkin.

Maailman kallein vaihtopenkki

Yksi merkittävä tekijä Barcelonan alamäessä on ollut häpeällisen huono pelaajarekrytointi Bartomeun aikakaudella.

Sen jälkeen, kun seura viimeksi voitti Mestarien liigan vuonna 2015, se on käyttänyt uusiin hankintoihin yli 800 miljoonaa euroa. Ydinrunko oli päättyneellä kaudella silti edelleen sama kuin viisi vuotta sitten. Edellisen kauden runkopelaajat Gerard Piqué, Sergio Busquets, Ivan Rakitic, Luis Suárez, Jordi Alba ja Lionel Messi ovat kaikki yli 30-vuotiaita.

Seuran historian kolme kalleinta pelaajaa olivat kaikki mukana Bayern-ottelussa, mutta eivät siinä roolissa, mihin heidät hankittiin. Antoine Griezmann tuli otteluun sisään vaihdosta, mutta ei vaikuttanut pelin kulkuun. Ousmane Dembélé ei koskaan edes päässyt kentälle.

Kuin tilanteen surkeutta korostaakseen Philippe Coutinho tuli vaihdosta toisella puoliajalla ja iski kaksi maalia, mutta Barcan kannalta valitettavasti Bayern Münchenin paidassa.

Coutinho hankittiin aikanaan Suárezin ja Messin rinnalle antamatta yhtään ajatusta sille, sopisiko mies Barcelonan pelitapaan mitenkään. Suurin syy tähän on se, ettei tällä hetkellä kukaan kanna lopullista vastuuta Barcelonan pelaajarekrytoinneista.

Jalkapallotoimenjohtaja Andoni Zubizarreta erotettiin tammikuussa 2016, kun tämä oli avoimesti kritisoinut muita johtoryhmän jäseniä. Erottamalla miehen, joka oli tehnyt läheistä yhteistyötä niin Pep Guardiolan kuin Luis Enriquen kanssa, Bartomeu tuli vain alleviivanneeksi omaa pikkumaisuuttaan. Sen jälkeen Barcelonan pelaajahankintoihin ei ole löytynyt punaista lankaa.

Tämän vuoden tammikuussa erotetun Ernesto Valverden potkut ovat toinen esimerkki siitä, kuinka leväperäisesti voidaan maailman suurimmassa jalkapalloseurassa asioita hoitaa. Valmentaja erotettiin mediapaineen alla ilman selvää suunnitelmaa jatkosta. Lehdistölle seura ilmoitti, että se neuvottelee Xavin kanssa, vaikka legenda kieltäytyi paikasta. Seuraavaksi johtoryhmä kääntyi Ronald Koemanin sekä Mauricio Pochettinon puoleen, mutta kumpikaan heistä ei silloin ollut kiinnostunut tarttumaan Barcan tarjoukseen.

Tehtävään auttamattomasti kykenemätön Quique Setién sattui olemaan saatavilla, ja palkattiin seuran uudeksi päävalmentajaksi, vaikka mies myönsi itsekin olleensa yllättynyt siitä, että Barcelona harkitsi häntä työhön.

Vaikka Valverdella ei täysin ollutkaan joukkue hallussaan, olivat hänen potkunsa ilman selvää suunnitelmaa seuraajasta virhe, josta Barcelona maksoi kalliin hinnan.

Entinen huippuakatemia

Samalla, kun epämääräisiin pelaajahankintoihin on pumpattu miljoonia, seuran kuuluisa junioriakatemia La Masia on saanut rypeä alakulossa. Edellinen Barcelonan oma kasvatti, jonka taso riittäisi blaugranan kapellimestariksi, on Thiago Alcantara, joka ironisesti vastasi Mestarien liigan voittaneen Bayernin pelin pyörittämisestä.

Barcelonalla pitäisi olla maailman tuotteliain juniorimylly, josta nousee Cruyffin ja Guardiolan opein hiottuja superstaroja toisensa perään. Sen sijaan Ansu Fati ja Riqui Puig ovat tällä hetkellä enemmänkin poikkeuksia kuin tasaisen pelaajatuotannon helmiä.

Puig oikeastaan alleviivaa koko Barcelonan nykytilaa. Kun La Liga jatkui pandemian aiheuttaman tauon jälkeen, Puig oli kaikkea, jota Barcelonan keskikenttäpelaajan pitäisi olla: rohkea, fiksu ja peliä positiivisesti ajatteleva pelaaja, joka haki aktiivisesti ratkaisuja. Useasti vielä senkin jälkeen, kun pelaajat hänen ympärillään olivat painaneet päänsä ja nöyrtyneet kohtaloonsa. Puigia ympäröivä joukkue on parhaat päivänsä nähnyt, koinsyömä irvikuva siitä Barcelonasta, jonka olemme oppineet tuntemaan.

Myrkyllinen tähtikultti

Merkittävä ongelma on se, ettei seuran johtoryhmä ole uskaltanut aloittaa nuorennusleikkausta Messin vielä pelatessa seurassa. Uhraamalla Messin viimeiset hyvät vuodet joukkuetta nuorentamalla olisi ollut poliittinen itsemurha, jollaista ei Barcelonassa uskallettu tehdä.

Toisaalta ongelma on juuri siinä, että Barcelonassa on ajateltu peliä liikaa Messin kautta. Seurajohto ei ole uskaltanut tehdä kipeitä ratkaisuja pelaaja- tai valmentajarintamalla, jos se olisi niillä riskeerannut Messin suututtamisen. Välillä on näyttänyt siltä, että Messille läheisimpiä pelaajia peluutetaan jopa väkisin, vaikkeivat nämä olisi edes kunnossa.

Barcelonassa on jo pitkään ajateltu Messin pitämistä tyytyväisenä seuran tärkeimpänä prioriteettina. Syksyllä 2009 Zlatan Ibrahimovic oli aloittanut kautensa tekemällä La Ligan viiteen ensimmäiseen otteluun viisi maalia, kun silloinen päävalmentaja Guardiola sai Messiltä tekstiviestin, jossa luki: ”Huomaan, etten ole enää kovin tärkeä joukkueelle, joten…”

Ibrahimovic kesti joukkueessa lopulta vain kauden, ja Guardiola rakensi uuden pelitavan Messin ympärille.

Tämän vuoden maaliskuussa Messi ilmaisi tyytymättömyytensä julkisesti, kun nykyinen jalkapallotoimenjohtaja Eric Abidal kritisoi pelaajia siitä, että nämä olivat syypäitä Valverden potkuihin. Messi otti asiaan kantaa ilmoittamalla huhujen olevan perättömiä ja vaati johtoporrasta ottamaan vastuuta seuran asioista. Vähemmän yllättäen Abidal siirrettiin kauden päätyttyä sivuun tehtävästään.

Tällainen vastakkainasettelu on omiaan ruokkimaan mätää ilmapiiriä seurassa. Tietävätkö edes seuran työntekijät, kenellä on lopullinen vastuu?

Jo Messin keväinen ulostulo oli lehtitietojen mukaan seurausta pidempiaikaisesta turhautumisesta siihen, miten häntä on seurassa kohdeltu, sekä siihen, että hänet nostetaan aina syylliseksi kaikkeen, mikä Barcelonassa menee vikaan.

Messi on osoittanut turhautumistaan muutenkin. Liigakauden viimeisessä kotiottelussa Messi purki kiukkuaan kentällä tehtyään vapaapotkusta Barcelonan 1–1-tasoituksen. Viesti oli selvä: jos muut olisivat hänen tasollaan, Barca olisi mestari. Kauden päättyessä Messi kommentoi joukkueen olevan epätasainen, erittäin heikko sekä vailla intensiteettiä ja motivaatiota.

Vasta kauden päätyttyä tilanne Messin ja seurajohdon välillä riistäytyi täysin käsistä, kuten olemme mediasta saaneet lukea. Messin siirtopyyntö aloitti dominoefektin, joka lopulta päättyi siihen, että argentiinalainen joutui itselleen poikkeuksellisesti haukkumaan Bartomeun julkisesti, kun ei enää muuta voinut.

Messi kommentoi Bartomeun pettäneen lupauksensa ja sanoi, ettei Barcelonalla ole enää vuosiin ollut voittavaa projektia. Heittämällä presidentin rekan alle Messi osoitti, kuinka tyytymätön seuran tilaan todella on.

Ironisesti voidaankin todeta, että ajattelemalla aina Messin tyytyväisyyttä ennen muuta joukkuetta Bartomeu on ajanut seuran tilaan, johon Messi on niin tyytymätön, että haluaa jättää seuran.

Rutto pesiytynyt seuran ytimeen asti

Barcelona oli aikanaan maailman paras joukkue. Tällä hetkellä se on jalkapallomaailman suurin kaaos. Tuo kaaos ei johdu vain vanhentuneista pelaajista tai epäonnistuneista valmentajavalinnoista; se on rakenteellinen.

Barcan alemmuustila on seurausta vuosikausia kestäneistä huonoista päätöksistä seurajohdossa. Vaikka seura on venynyt viime vuosina vielä kahteen liigamestaruuteen, ovat ennusmerkit olleet nähtävissä – mestaruudet ovat perustuneet lähinnä Messin ylivoimaisuuteen sekä siihen, ettei kilpailutilanne La Ligassa ole ollut entisensä.

Seuran tilasta kertoo paljon se, että moni Barca-DNA:n omaava entinen pelaaja, joka voisi seuraa auttaa, kuten Xavi, Carles Puyol tai Jordi Cruyff, on kieltäytynyt työskentelemästä nykyisen johdon alaisuudessa.

Kuten Piqué Bayern-pelin jälkeen totesi, seura tarvitsee muutosta joka tasolla, eikä kenenkään pitäisi olla koskematon.

Se koskettaa myös seuran presidenttiä. Rutto on pesiytynyt syvälle, eikä paraneminen ala, ennen kuin seura saa uuden presidentin. Koska Bartomeu on pettämässä lupauksensa lähteä seurasta, jos Messi suostuu jäämään, sitä ei tule tapahtumaan ennen ensi vuoden presidentin vaaleja. Vaikka presidentti on jo tehnyt rohkeita liikkeitä sekä pelaajiston että valmennuksen suhteen, ovat ne lähinnä hätävarjelun liioittelua – kulissipeliä, jolla mies yrittää pelastaa oman mädäntyneen nahkansa.

Bartomeu sanoi Bayern-pelin jälkeen, ettei sen päivän Barca ollut se joukkue, joka Barcelonaa edustaa. Hän oli kuitenkin väärässä. Se oli juuri sitä.