Mersey-joen rannalta: Ei tekosyitä

Liverpoolia seuraava juttusarja palaa tämän jutun myötä taas tositoimiin kesätauon jäljiltä. Uutta tekstiä sinkoilee julki tasaisen tappavaan tahtiin koko kauden. Pysykää kanavalla!

Yeah, but next season is ours. Kuulostaako tutulta? Näitä sanoja on viimeisen kymmenen vuoden aikana kuultu Mersey-joen rannalta, Liverpoolin teollisuuskaupungista kotoisin olevan, punaisia peliasuja käyttävän jalkapallojoukkueen faneilta turhauttavan usein. Enää katseita ei voi suunnata ensi kauteen, sillä jo kuluva kausi määrittää, ovatko punaiset tulleet Euroopan huipulle jäädäkseen.

Isojen poikien hiekkalaatikolla

Liverpool käytti tänä kesänä kaikista Valioliiga-seuroista eniten rahaa pelaajasiirtoihin. Manageri Jürgen Klopp on nyt saanut sekä aikaa että rahaa käyttöönsä riittävästi, ja onkin uudistanut seuran avauskokoonpanon lähes kokonaan valtakaudellaan. Enää saksalaisluotsi ei voikaan piiloutua sen taakse, ettei hänellä olisi haluamansa kaltaista pelaajamateriaalia. Nyt materiaali on riittävää tuloksentekoon.

Toisaalta kentän laidalla villisti riemuitseva partasuu ei koskaan olekaan piiloutunut pelaajamateriaalinsa taakse, vaan pitää aina pelaajiensa puolta. Mies onkin tunnettu siitä, että hän on paitsi äärimmäisen vaativa valmentaja, myös äärettömän suosittu pelaajien keskuudessa. Saksalainen onkin tähän asti saanut revittyä käytännössä maksimitehot irti the Redsin ryhmästä. Tämän on jatkuttava, jotta Liverpool aidosti kamppailisi Valioliigan tai Mestarien liigan voitosta, sillä pelaajisto on täynnä kysymysmerkkejä.

Hyökkäyksessä kolmikko Sadio Mane Bobby Firmino Mo Salah pelasivat yksilötasolla kukin uransa parhaat kaudet viime kaudella. Saman suoritustason on pysyttävä, jotta Pool pystyy illasta toiseen haastamaan maailman parhaat joukkueet. Kolmikon on myös pysyttävä kunnossa, sillä heidän takanaan taso putoaa heti, vaikka Xherdan Shaqirin saapuminen auttaakin siinä, ettei paniikkinappulaa tarvitse heti yhden loukkaantumisen myötä painaa pohjaan.

Batmanista tuttu arvuuttaja voisikin maalata suurimmat kysymysmerkit kohti joukueen puolustuslinjaa. Huolimatta siitä, että topparilinja on paremmassa jamassa kuin vuosikausiin Joe Gomezin alkukauden mahtavien otteiden, Joel Matipin kuntoutumisen sekä Dejan Lovrenin armottoman itseluottamuksen myötä. Laidoilla sen sijaan Nathaniel Clynen pelikunto on aivan täysi arvoitus, eikä Alberto Morenoa uskalla päästää osaksi puolustuslinjaa muuten, kuin äärimmäisen sadomasokistisessa mielentilassa.

Viime kaudella laidoilla dominoineet Andy Robertson sekä Trent Alexander-Arnold ovat molemmat vielä hyvin kokemattomia pelaajia Valioliigatasolle. Molempien pelaajien potentiaali on todella korkealla, ja on aivan mahdollista, että molemmat tulevat entisestään nostamaan tasoaan alkaneella kaudella. Yhtä lailla on kuitenkin mahdollista, että kummankin pelaajan taso on nyt vastustajilla tiedossa, jonka johdosta heitä tullaan vartioimaan huomattavasti viime kautta tarkemmin, johtaen omanlaisiinsa sopeutumisvaikeuksiin korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Lähti kuin 100 metrin sprintteri

Kauden 2018-2019 ensimmäiset kierrokset ovat kuitenkin näyttäneet, että Liverpoolin pelaaminen on lähes hämmästyttävän hyvässä tasapainossa lähivuosien historiaan peilaten. 4 ottelua, 4 voittoa, yhdeksän tehtyä maalia, ja mikä tärkeintä, vain yksi päästetty, joka sekin seurausta maalivahti Allissonin käsittämättömästä aivopierusta – Poolia vastaan ei siis ole alkukaudesta onnistuttu rakentamaan yhtä ainoaa maalia.

Ja mikä vielä merkittävämpää, Liverpoolin punaiset ovat osoittaneet heti alkukaudesta, että pystyvät hallitsemaan ja voittamaan pelejä hyvin erilaisilla tavoilla. Kauden kolmessa ensimmäisessä ottelussa Pool oli pallollisesti suorastaan dominoiva.

Joukkue piti noissa otteluissa palloa keskimäärin 66 prosenttia ajasta, voitti laukaukset yhteensä 56–19 ja syötti yhteensä hurjat 2063 kertaa vastustajien 1046 vastaan. Nämä lukemat nousevat aivan arvoonsa, kun muistetaan kuinka viime kaudella Poolia kritisoitiin juuri pallollisesta pelistä, ja joukkue oli todella suurissa vaikeuksissa, kun vastustaja makasi alhaalla ja seura joutui itse ottamaan pallon hallinnan.

Näiden kolmen ottelun jälkeen Pool kuitenkin otti voiton Leicesteristä jo viime kaudesta tutuilla lääkkeillä, häviten pallonhallinnan ja laukoen sekä syöttäen vastustajaa vähemmän. Todellista hätää ei kuitenkaan tässäkään ottelussa, Allissonin koomailuja lukuunottamatta, koettu.

On toki totta, ettei otteluohjelma ole kauden avausotteluissa ollut meille kaikkein vaikein mahdollinen. Pelaajat valmentajineen punnitaan kuitenkin kunnolla maajoukkuetauon jälkeen, kun kuukauden sisään kohtaamme Chelsean kahteen kertaan, Tottenhamin, Southamptonin, Manchester Cityn sekä Mestarien liigassa PSG:n ja Napolin.

Tuleva kuukausi antaakin hyvää osviittaa sille, miten Pool suoriutuu sekä kovia joukkueita vastaan että otteluruuhkan keskellä. Mikäli punaiset pystyvät alkukauden tapaan vaihtelemaan pelityyliään ja ottelusuunnitelmaansa myös kovempia vastustajia vastaan, voidaan kaudesta hyvällä syyllä odottaa menestyksekästä Mersey-joen rannalla.

Omalla paikallaan

Liverpool osoitti viime kaudella, että se on valmis ottamaan takaisin sille kuuluvan paikan Euroopan huipulla. Tämän kauden on näytettävä, ettei viime kausi ollut vain onnenkantamoinen. Englannin perinteikkäimmän seuran uutta tulemista on odotettu vesi kielellä jo aivan liian pitkään. On toki muistettava, että Pool sai Mestarien liigassa koko turnauksen kovimman lohkon, ja Valioliiga on kovatasoisin koskaan. Pelkkiä tuloksia ei siis ole syytä tuijottaa, vaan katseen on oltava seuran ja peliesitysten suhteen kokonaiskuvassa.

Yhtä asiaa ei kuitenkaan ole enää syytä katsoa – nimittäin ensi kautta. Liverpoolin aika on tässä ja nyt.



Byyri.com