”Mul on jalassa nappulakengät, pyöreä pallo, ihan kiva dumari, anna punanen mä jatkan fudaamist. Huli huli lumet suli, alko fudis, keho kuntoon, että näyttää hyvält ku Cristiano Ronaldo kuvis.”
Näin räppää fudisromantikoksi tunnustautuva Matti Happonen alias Matti. Muun Muassa -nimisestä rap-duostakin tuttu 31-vuotias Happonen on paitsi taitava riimittelijä myös intohimoinen futismies.
Kipinä jalkapalloa kohtaan syntyi jo lapsena, kun Matti pääsi seuraamaan otteluita Warkauden Lehdessä urheilutoimittajana työskennelleen isoisänsä kanssa.
“Seurasin, kun ukki haastatteli pelaajia ja valmentajia. Tykkäsin itse katsoa pelejä paikan päällä, kun kuuli pelaajien huudot ja aisti tunnelman. Siitä olen varmaan saanut innon käydä matseissa”, Happonen muistelee.
Matin joukkue on Helsingin Jalkapalloklubi. Ensimmäinen pelireissu ajoittuu 90-luvun alkuun, jolloin Happonen pääsi isänsä mukana Olympiastadionille katsomaan ottelua FinnPa – HJK. Jokin kolahti. Seuraava iso vuosi oli 1998, jolloin HJK eteni Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Tuolloin viimeistään Klubi vakiinnutti paikkansa Happosen sydämessä. Miehen muutettua Helsinkiin vuonna 2008 on hän pyrkinyt käymään peleissä niin usein kuin aikataulut sen sallivat.
“Olen sen verran tiukka futisromantikko, että haluan olla osana luomassa Suomeen suurta kannatuskulttuuria. Maailmalla pelataan kyllä hienoa futista, mutta minulle ei riitä se, että näen yhden tai maksimissaan kaksi peliä vuodessa paikan päällä”, Happonen tiivistää.
Katsomossa huolet unohtuvat
Kaudet 2015 ja 2016 olivat HJK-kannattajille tuskaisia, mutta tällä kaudella joukkueen peli sujui jälleen. Happonen on tyytyväinen siihen, että aiempien kausien ongelmakohtiin on tartuttu. Yksi tekijä on hänen mukaansa ollut valmennukseen hankittu apuvalmentaja José Riveiro. Pelillisesti Happonen pitää HJK:n tavasta hallita palloa ja täten pyrkiä dominoimaan peliä.
“Joukkueet tulee Töölöön paskat housuissa ja pelkää Klubia”, Matti lohkaisee.
Myös junioritoiminta saa mieheltä kiitosta, ja hän uskookin HJK-junioreista nousevan jatkossa entistä enemmän Sebastian ”Dale” Dahlströmin ja Aapo Halmeen kaltaisia kovia pelaajia.
Kauden aikana Matti pyrkii katsomaan valtaosan kotiotteluista paikan päällä Töölössä sekä käymään muutamalla vierasreissulla. Klubin kannattajat ovat Matin mukaan kavereita keskenään, ja myös uudet tuttavuudet otetaan aina hyvin vastaan. Kannattajien keskuudessa vallitsee vahva yhteisöllisyys, eikä kenenkään taustoja tuijotella sen kummemmin.
“90 minuutin ajan saa unohtaa huolet sekä murheet ja olla osa jotain suurempaa.”
Meininki Klubipäädyssä on kasvanut viime vuosina paljon. Happonen ei kuvaile itseään kaikkein kovimmaksi äänenkannattajaksi, mutta jakaa kiitosta erityisesti päädyn aktiiveille ja kertoo nauttivansa heidän sekä kaikkien päädyssä käyvien luomasta tunnelmasta.
“Excuse me, are you Matti – Keho?”
Vuosi 2014 on Matille muistossa erityinen. HJK pelasi Eurooppa-liigan lohkovaihetta. Katsomosta todistetut voitot Torinosta ja FC Kööpenhaminasta ovat jäänet ikimuistoisiksi. Kööpenhaminan reissulla Telia Parkenilla syntynyt euforian tunne säilyi kannattajilla vielä pitkään ja näkyi myös loppukauden kotipeleissä.
Samaiselta Kööpenhaminan matkalta on jäänyt muitakin hauskoja muistoja. Joukkueen kannattaminen vei Matin yllättävään fanikohtaamiseen.
“Matsin jälkeisenä päivänä marssittiin hotellin lähelle pankkiautomaatille, kun joku paikallinen sankari kysyy: ‘Excuse me, are you Matti – Keho?’ Hämmennyin täysin, kun toveri rupesi selittämään, että hän on minun suuri fani, ja translatoria käyttäen kääntää biisejäni.”
Kuva: Matti Happonen
Olosuhteissa parantamisen varaa
Veikkausliigakausi 2017 päättyi lopulta HJK:n suhteellisen suvereeniin mestaruuteen. Kotimaan mestaruus on Matin mukaan joukkueelle aina minimitavoite. Ensi kaudelta hän toivoo mahdollisimman hyvää menestystä europeleissä, ja lisäksi Suomen cupin voitto olisi mukava lisä.
Matti on käynyt katsomassa futista myös ulkomailla matkatessaan. Hän myöntää, että monissa maissa yleisömäärät ja kannatuskulttuuri ovat paremmalla tolalla kuin Suomessa: mukavaa on esimerkiksi se, että katsomoissa saa nauttia pelin lisäksi olutta.
“Olut ja jalkapallo kuuluvat yhteen. Mikään ei ole mukavampaa kuin olla hyvässä seurassa, juoda olutta, syödä hodaria ja analysoida matsia”, Happonen sanoo.
Matti harmittelee kotimaista lainsäädäntöä ja sen hitautta katsomoista puuttuvan oluen suhteen, mutta kehottaa ihmisiä liikkumaan kuningaslajin pariin otteluihin. Suomalaisten stadioneiden olosuhteet ja käytettävyys saavat silti kritiikkiä.
“Telski on kunnon tuulitunneli ja puoliaikapalvelut ihan lapsen kengissä. SJK:n stadika on piristävä poikkeus ja hyvä suunnannäyttö siitä, miltä suomifutiksen olosuhteiden tulee näyttää.”
On vain yksi kuningas
HJK-Töölö-divarijoukkueessakin pelannut Matti on todellinen klubifani, minkä kertoo jo eräs hänen kappaleistaankin, “HJK Anthem“. Vapaa-aika kuluu suurilta osin vaimon ja juuri syntyneen lapsen kanssa, mutta peleissä käydään aina kun mahdollista.
Kaikkien aikojen suosikikseen Matti nostaa HJK-pelaajista ansaitusti Jari Litmasen.
“On vain yksi kuningas. Ei tarvitse selittelyitä. Kruunuksi kuninkaan päähän sopii oivasti Klubissa 2011 Schalkea vastaan tehty liukkari. Herrasmiespelaaja alusta loppuun, mutta kun tilanne vaati, Kuningas ei kumartele.”
Lopuksi Matti heittää vielä läpät Byyrin lukijoille:
“Nauttikaa futiksesta, siitä paikallisesta futiksesta, mitä voi seurata paikan päällä. Ulkomaalaisten joukkueiden kannattaminen on ok, mutta samalla pitää muistaa, että oma kulttuuri ja pelaaminen saadaan nousemaan korkeammalle tasolle vain nostamalla perse penkistä, menemällä matsiin ja luomalla positiivista hypeä futiksen ympärille. Tehdään Suomesta jalkapalloyhteiskunta ja moikataan peleissä kun tavataan!”
