Serie A oli 1990-luvulla jalkapallon huoneentaulu, jonne lajin absoluuttinen huippu hakeutui pelaamaan. Yksi tuon ajan kirkkaimmista tähdistä oli vuosikymmenen tehokkain maalintekijä, argentiinalainen Gabriel Batistuta.
Italialaisseurojen dominanssista 90-luvulla kertoo parhaiten niiden menestys Mestarien liigassa ja sitä edeltäneessä Euroopan cupissa. Keväästä 1990 alkaen italialaisseurat voittivat mestaruuden kolmesti ja edustivat sarjaansa loppuottelussa yhteensä kahdeksan kertaa.
AC Milan voitti aikaikkunassa kertaalleen Euroopan cupin (1990) sekä Mestarien liigan (1994), Juventus kruunattiin mestariksi keväällä 1996. Näiden seurojen lisäksi Sampdoria esiintyi finaalissa keväällä, jolloin genovalaisseura taipui Barcelonalle.
Puolustusvoittoiseksi mielletty italofutis toi kentille ison tukun ikonisia hyökkääjiä, kuten Giuseppe Signorin, Roberto Baggion, Ronaldon ja Oliver Bierhoffin. Kausien 1990–91 ja 1999–00 välillä tehokkaimmin maaliverkkoa heilutti argentiinalainen Batistuta, joka iski ajanjaksolla komeat 152 sarjamaalia Fiorentinalle. Etenkin Lazion paidasta tuttu Signori säesti jääden maalin päähän Batigolin saldosta.
Vanha manner haltuun
Batistuta siirtyi vanhalle mantereelle 22-vuotiaana kaudeksi 1991–92, edustettuaan sitä ennen aikuisurallaan Argentiinan suurseuroja River Platea ja Boca Juniorsia. Newell’s Old Boysin kasvatti saapui Serie A:han ja Fiorentiinaan kovin odotuksin, eikä Firenzessä jääty kylmäksi. Heti avauskaudellaan Batistuta osui sarjassa 13 kertaa, toisella kaudella maalimäärä nousi 16:een.
Fiorentinan kausi 1992–93 päättyi pettymykseen seuran jäätyä sijalle 16., mikä tiesi putoamista Serie B:hen seuraavaksi kaudeksi. Edellisen kerran La Viola oli pelannut pääsarjan ulkopuolella kaudella 1938–39. Batistuta oli vakiinnuttanut asemansa pääsarjatason tähtipelaajana, mutta päätti silti jäädä Fiorentinan paitaan sarjatasosta huolimatta. Nimipelaajista myös Stefan Effenberg jäi seuraan ja päävalmentajaksi tuli Claudio Ranieri.
Batistutan 16 maalin siivittämänä seura nousi suoraan takaisin korkeimmalle sarjatasolle voittamalla Serie B:n viiden pisteen kaulalla.
Ranieri ja Batistuta olivat keskeisiä nimiä Fiorentinan palattua pääsarjaan ja noustua nopeasti kohti kärkisijoja. Batigol iski heti paluukaudella uransa kovimmaksi jääneen maalisaldon kuritettuaan vastustajaa peräti 26 kertaa 32 ottelussa. Samoin kuin aiemmin Fiorentinan pudottua sarjasta, myös nyt vientiä suurempiin seuroihin riitti.
Suurseurat Real Madridista ja Manchester Unitedista alkaen olivat pitkin 1990-lukua argentiinalaisen perässä, mutta Batistuta halusi jäädä Firenzeen. Hän nautti rauhallisesta elämästään Firenzessä, jossa kannattajat palvoivat ykköstähteään. Ranieri puolestaan jatkoi matkaansa Valencian ruoriin kaudelle 1997–98.
Hyökkääjän arvostuksesta kertoo omaa kieltään pronssipatsas, joka pystytettiin Stadio Artemio Franchille kannattajien toimesta vuonna 1996. Patsas on erittäin harvinainen kunnianosoitus aktiivipelaajalle ja kenties siitä johtuen patsaan tuhoaminenkin luonnistui seuran ultrakannattajilta myöhemmin melko vaivattomasti.
Tunnekuohu valtasi kannattajat Batistutan siirryttyä AS Roman riveihin kesällä 2000.
Cup-voittaja ja firenzeläislegenda
Noususesongin 10. sija oli alkusoittoa kaudelle 1995–96, joka oli Fiorentinalle täysosuma. La Viola sijoittui päätöskierrokselle asti venyneessä kamppailussa upeasti neljänneksi, mikä oli seuran paras sijoitus Serie A:ssa kymmeneen vuoteen. Kauden huipensi Coppa Italian voitto – seuran ensimmäinen pokaali sitten kevään 1975 cupin voiton.
Seuraavat kaudet Fiorentina kamppaili sarjan kärkijoukoissa sijoittuen kertaalleen viidenneksi ja keväällä 1999 peräti kolmanneksi. Tämä toi paikan Mestarien liigaan, jossa Batistuta pääsi debytoimaan 30-vuotiaana. Hän osui liigan kahdessa lohkovaiheessa kuudesti ja pääsi näyttämään taitonsa koko Euroopan edessä. Vaikka Batistuta oli edelleen osoittanut lojaaliuttaan violettipaidoille, alkoi menestyksen nälkä kypsyttämään ajatusta maisemanvaihdosta.
Lopulta kesällä 2000 vuosia spekuloitu siirto tapahtui, kun uudeksi osoitteeksi valikoitui AS Roma. Siirto sarjan sisällä samoista sijoista kamppailevaan kilpailijaan oli karvas pettymys Fiorentinan kannattajille. Vaikka patsas tuhottiinkin, päällimmäiseksi tunteeksi jäi kunnioitus. Roman ja Fiorentinan kohdatessa marraskuussa Stadio Olimpicolla Batistuta meni Fiorentinan kannattajakatsomon osoittamaan kunnioituksensa entistä seuraansa kohtaan.
Sotakirveet oli haudattu ja rakastettu argentiinalainen sai osakseen valtavat suosionosoitukset. Itse ottelu päättyi Roman 1–0-voittoon Batistutan iskettyä ainoan maalin 83. minuutilla. Tuulettamisen sijaan hän peitti kyynelehtivät kasvonsa.
Batistuta jätti Fiorentinan pelattuaan eri kilpailuissa 331 ottelua ja iskettyään yhteensä 203 maalia. Hän oli jokaisella pelaamallaan kaudella seuran paras maalintekijä ja jakaa seuran kaikkien aikojen parhaan maalintekijän paikkaa ruotsalaislegenda Kurt Hamrinin kanssa.
Scudetto ja loppusuora
Roman paidassa Batistuta saavutti viimein uransa ensimmäisen ja ainoaksi jääneen mestaruutensa heti debyyttikaudellaan. Yhdessä Francesco Tottin kanssa Giallorossin tähtenä häärännyt Batistuta jatkoi tuttua tehoiluaan iskien 20 liigamaalia Romalle. Mestaruus ei ollut arkipäivää myöskään roomalaisseuralle, sillä kyseessä oli vasta kolmas AS Roman Scudetto ja edelleen toistaiseksi viimeisin.
Mestaruuden jälkeen konkarihyökkääjän tehot alkoivat hiipumaan merkittävästi. Batistuta pelasi Italiassa vielä kaksi kautta, joista jälkimmäisellä hänet lainattiin kevätkaudella milanolaiseen Interiin. Elokuussa 2003 hän jätti Italian taakseen ja siirtyi pelaamaan Qatariin, jossa päätti uransa vuonna 2005.
Kokonaan oman käsittelynsä ansaitsisi myös Batistutan maajoukkueura. Hän rankaisi vastustajaa Albicelesten paidassa kaikkiaan 54 kertaa, ollen maajoukkueen kaikkien aikojen paras maalintekijä aina vuoden 2016 Copa Americaan saakka. Tuolloin edelleen kärkisijaa hallussaan pitävä Lionel Messi nousi hänen ohitseen. Batistutan saldoon kertyi muun muassa 10 maalia MM-lopputurnauksissa ja 13 osumaa Copa Americassa. Kärkimies upotti MM-kisoissa hatullisen maaleja niin Kreikan (1994) kuin Jamaikankin (1998) verkkoon.
Klassinen ysi
Batistuta oli pelityyliltään klassinen ysipaikan pelaaja kaikkine määritelmineen. Valtaosa hänen maaleistaan syntyi painavilla laukauksilla, usein kauempaa boksin ulkopuoleltakin lähteneillä vedoilla. Maalien jälkeen kulmalipulla nähtiin usein tavaramerkiksi muodostunut konekiväärituuletus. Oikeajalkainen Batigol viimeisteli osumia luontevasti myös vasurillaan. Hänen tehokkuutensa perustui ennen kaikkea nopeuteen ja kykyyn ennakoida puolustajien liikettä. Batistuta ei juuri osallistunut pelinrakenteluun vaan hoiti viimeistelijän roolinsa tehokkaasti.
Uransa jälkeen Argentiinaan asettuneen Batistutan murheina olivat vakavat jalkakivut, joiden kanssa hän kamppaili usean vuoden ajan. Hän toimi hetken argentiinalaisen Colónin urheilutoimenjohtajana, mutta on muutoin pysytellyt lajin ulkopuolella.
Syksyllä 2026 Batistuta teki riemukkaan paluun Firenzeen Fiorentinan 100-vuotisjuhlallisuuksiin. Varsinaisen juhlaottelunsa La Viola hävisi vierailleelle Frosinonelle tylysti maalein 3–0. Muutamaa päivää myöhemmin pelattu legendojen ottelu sen sijaan oli onnistunut spektaakkeli. Fiorentinan legendat marssivat 7–3-voittoon Batistutan iskettyä kaksi maalia Operazione Nostalgia-legendajoukkueen verkkoon. Jalkakivuista huolimatta vanha tähti näytti peliälynsä olleen edelleen timanttia. Legenda oli palannut Artemio Franchille vielä kerran.
Lähteet: Transfermarkt, talkSPORT, Goal.com, ESPN
