Kolumni: Huuhkajat Qatarissa – Linjan on muututtava

Huuhkajien jalkapalloleiri Lähi-Idässä näyttää muodostuneen jokatalviseksi perinteeksi. Edellisvuosina Suomi on järjestänyt ”rusketusreissunakin” kannattajien keskuudessa tunnetun maajoukkueleirinsä sellaisissa maissa kuin Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Turkki. Nämä maat eivät nykyisellään ole varsinaisesti tulleet tunnetuiksi minään ihmisoikeuksien tai demokratian ihannevaltioina. Tänäkin vuonna linja saa ikävää jatkumoa, kun Suomi kohtaa tammikuun maajoukkueleirillään Ruotsin ja Viron Dohassa, Qatarissa.

Qatarin syntilista ei ole aivan lyhyt. Absoluuttisessa monarkiassa ei ole demokratiaa, ja sananvapaus on hyvin rajoitettua. Sharia-lakia noudattavassa maassa homoseksuaalisuus on laitonta ja avioliiton ulkopuolella raskaaksi tulleet naiset voivat joutua vankilaan. Qataria syytetään islamistijärjestöjen, kuten Hamasin ja Muslimiveljeskunnan tukemisesta. Jopa 1 400 työntekijän arvioidaan kuolleen vuoden 2022 MM-kisoja rakentaessa, ja lisäksi kisavalintaan liittyy vahvoja epäilyjä korruptiosta ja lahjonnasta.

Kyseenalaisissa olosuhteissa järjestettävät leirit ovat olleet tapetilla myös muissa Pohjoismaissa. Sekä norjalainen Rosenborg että tanskalainen FC Kööpenhamina ilmoittivat taannoin järjestävänsä tulevaisuudessa talvileirinsä jossain muualla kuin Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa. Päätöksien taustalla oli kannattajien huoli maan ihmisoikeustilanteesta.

Jalkapallo pehmeän vallankäytön välineenä

Jalkapallo muodostaa keskeisen roolin Qatarin pehmeässä vallankäytössä, jonka avulla se pyrkii vahvistamaan kansainvälistä profiiliaan ja häivyttämään maan ongelmat pois valokeilasta. 2010-luvulla Qatar on esimerkiksi ostanut ranskalaisjoukkue Paris Saint-Germainin, ryhtynyt FC Barcelonan ja AS Roman paitasponsoriksi ja voittanut kisaisännyyden vuoden 2022 jalkapallon MM-kisoihin.

Qatarin jalkapallodiplomatialla on myös taloudellinen puolensa. Nykyisellään maailman suurimman bruttokansantuotteen väkilukuun suhteutettuna omaavan Qatarin taloudesta 55% muodostuu uusiutumattomien luonnonvarojen, öljyn ja kaasun, myynnistä. Investoinneilla urheiluun Qatar pyrkii markkinoimaan itseään turisteille houkuttelevana paikkana, ja turvaamaan siten taloudellista tulevaisuuttaan öljyn ja kaasun aikanaan loppuessa.

Vaikka Huuhkajien maajoukkueleiri saattaa tuntua vähäpätöiseltä yksityiskohdalta, ei se Qatarin kannalta ole merkityksetön. Leirille osallistuvat pelaajat julkaisevat someen kuvia, jotka tavoittavat kymmeniätuhansia, elleivät satojatuhansia ihmisiä. Näissä julkaisuissa ei juuri tuoda esiin maan ongelmia, vaan keskitytään näyttämään komeita treenikeskuksia, uima-altaita ja auringossa kylpeviä viheriöitä. Se on hyvää mainosta Qatarille.

Jalkapalloa ja politiikkaa ei tulisi sotkea keskenään, mutta Qatar on tehnyt sen jo. Tätä tosiasiaa Palloliitto ei voi paeta.

Palloliiton johto nihkeänä – lähteekö toivottu muutos pelaajista?

Ari Lahden astuessa Palloliiton puikkoihin moni toivoi kyseenalaisissa paikoissa järjestettyjen leirien jäävän vain ikäväksi tahraksi maajoukkueen historiaan. Esimerkiksi Leo Taanila kirjoitti samasta aiheesta mainiosti jo vuosi sitten todeten Ari Lahdella olevan nyt ”näytönpaikka”. Tämän talven Qatarin leiri on kuitenkin jo toinen kyseenalainen leiri Lahden alaisuudessa, eikä halukkuutta muutokseen ole toistaiseksi ilmennyt. Se osoittaa ikävää piittaamattomuutta Qatarissa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia kohtaan.

Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande kommentoi asiaa Helsingin Sanomille joulukuun alussa kysymällä ”Eikö olisi epäloogista ja kaksinaismoralismia, että nyt emme halua mennä sinne, mutta kisoihin haluamme kuitenkin mennä?” Rinnastus on ontuva: Siinä missä Palloliitolla ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, missä jalkapallon arvokisat järjestetään, on päätös leirin järjestämisestä Qatarissa sen omissa käsissä.

Mikäli Palloliiton johto ei näe näissä leireissä ongelmaa, on pelaajilla mahdollisuus vaatia muutosta. Tästä nähtiinkin jo pieni toivonpilkahdus, kun Huuhkajien kapteeni Tim Sparv kertoi olevansa ”kiinnostunut näkemään millaista siellä on ja juttelemaan työntekijöiden kanssa” – mikäli sellainen on mahdollista järjestää. Pelaajisto on jo kertaalleen osoittanut hienoa moraalista kanttia, kun he leikkasivat omista maajoukkuepalkkioistaan lisätäkseen tasa-arvoisuutta miesten ja naisten maajoukkueiden korvauksien välillä.

Konkreettisimman teon suoritti Riku Riski, joka kieltäytyi Qatarin matkasta ja maajoukkuekutsusta eettisiin syihin vedoten.

Vaatimus maajoukkueleirien siirtämisestä eettisesti kestävämpään paikkaan – tai edes ongelmien tuominen esiin sosiaalisessa mediassa – ei välttämättä ole pelaajien itsestäänselvä vastuu, mutta olisi joka tapauksessa rohkea ja toivottava seuraava askel.

 

Artikkelikuva – Keystone



Byyri.com