Byyri pohjustaa kesän MM-kisoja julkaisemalla 25 tarinaa unohtumattomista kisamuistoista. Sarjan aiemmat jutut ovat luettavissa täältä. Lue, liikutu ja kommentoi somessa!
Vuonna 1930 Uruguayssa pidetyissä ensimmäisissä jalkapallon MM-kisoissa oli merkittävä poissaolija: Englanti. Brittiliitot olivat vetäytyneet ensimmäisen maailmansodan aikana FIFAsta, kun kiistaan amatööripelaajille maksettavista korvauksista ei oltu löydetty ratkaisua.
Kansainväliseen jalkapalloliittoon suhtauduttiin saarilla hyvin skeptisesti. ”Me olemme lajin kehittäneet, mitä he voisivat meille muka opettaa meidän omasta pelistämme?” oli tuohon aikaan hyvin yleinen ajattelutapa Englannissa.
Miksi osallistua?
MM-kilpailuihin ei osallistuttu hyvin pitkälti juuri tämän ajattelutavan takia. Miksi osallistua?
Ensimmäisistä Uruguyan kisoista pois jääminen ei herättänyt kansainvälisesti suurtakaan porua, koska moni Euroopan maa jätti tuolloin pitkän matkan tekemättä. Itse asiassa ainoastaan Ranska, Jugoslavia, Romania ja Belgia lähtivät tuolloin vanhalta mantereelta matkaan.
Mutta kun Englanti jätti osallistumatta myös neljän vuoden päästä, oli se kova isku tuolloin järjestäjänä olleille italialaisille. Italia myös voitti kotikisansa 1934 sekä neljä vuotta myöhemmin Ranskassa, ja sitä alettiin yleisesti pitämään maailman parhaana maajoukkueena. Italialaisia itseään kuitenkin kaiveli suunnattomasti, ettei se onnistunut voittamaan Englantia yhdessäkään kolmesta yrittämästä, kun maat kohtasivat 1930-luvulla maaotteluissa.
Näistä onnistumisista Englannissa saatiin vahvistusta omalle uskolle, ettei MM-kisoilla ja kansainvälisellä lajiliitolla ole heille mitään annettavaa. Ystävyysottelu Lontoon Arsenal Stadiumilla marraskuussa 1934 oli suuri tapaus. Italia oli tuore maailmanmestari ja 61 000 katsojaa pakkautui katsomaan kohtaamista. Maailmanmestarit huomasivat olevansa 3-0-tappiolla jo reilun 10 minuutin pelin jälkeen. Legendaarinen Giuseppe Meazza osui italialaisille vielä kahdesti, mutta Englanti voitti ottelun 3-2 – ja todisti olevansa maailman paras.
Paluu FIFA:n jäseneksi
Vuosien 1942 ja 1946 kilpailut jäivät pelaamatta toisen maailmansodan takia. Vuosi 1946 oli myös se vuosi, jona Englanti päätti liittyä lähes kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen FIFAn jäseneksi. Tämä toi uutta kipinää koko kansainväliseen jalkapalloon.
Vuonna 1948, kaksi vuotta ennen tulevia MM-kisoja, Italia sai jälleen mahdollisuuden todistaa olevansa maailman paras jalkapallomaa. Ystävyysotteluun Englantia vastaan Torinossa kasattiin hurjat odotukset, mutta Englanti lähes käveli saapasmaan kumoon maalein 0-4. Tämä oli kova paikka Italiassa. Valmentaja sai potkut ja joukkuetta uudistettiin rajusti.
Ensimmäiset kisat täysi katastrofi
Viimein tuli aika sille, että Englanti matkasi MM-kisoihin, 20 vuotta ensimmäisten kilpailujen järjestämisen jälkeen. Kisat olivat Brasiliassa, ja Englanti lähti turnaukseen suurimpana suosikkina vähintäänkin luottavaisena, monien mielestä ylimielisenä. Joukkue aloitti vahvasti ja voitti heti avausottelussa Chilen 2-0.
Englannin toinen ottelu USA:ta vastaan Belo Horizontessa 29. kesäkuuta 1950 on piirtynyt isoilla kirjaimilla kansainvälisen jalkapallon historiaan. USA voitti 1-0 Joe Gaetjensin maalilla. Englantilaiset kärsivät omasta mielestään suurta vääryyttä, heillä kun oli ollut ottelussa paikkoja vaikka runsasmaaliseen voittoon.
Tuolla ottelulla oli kansainvälisesti valtava symbolinen arvo. Se todisti, että englantilaiset ovat aivan tavallisia kuolevaisia ja voitettavissa.
Ja niin heidät voitettiin, seuraavan kerran Espanjan toimesta vain kolme päivää myöhemmin. Englanti jäi nöyryyttävästi alkulohkoon ja sai palata ilman himoittua pokaalia takaisin kotiin – aivan niin kuin he ovat tämän jälkeenkin ulkomailla pelatuista kisoista aina palanneet.
Kuva: R-E-AL / Wikimedia
