Eletään lauantai-iltapäivää Watfordin Vicarage Roadilla. Ottelu on ehtinyt vanheta vain reilut neljä minuuttia, kun Jorginho vapauttaa nuoren Tammy Abrahamin läpi upealla pystysyötöllä. Kuukausi sitten 22 vuotta täyttänyt seuran oma kasvatti viimeistelee varmasti ja nostaa maalisaldonsa tämän kauden Valioliigassa jo yhdeksään osumaan. Tämä osuma nostaa Abrahamin ainakin hetkellisesti Valioliigan maalipörssin jaetulle kärkipaikalle.
Chelsean toisesta osumasta ottelussa vastaa yhdysvaltalaisnuorukainen Christian Pulisic, joka on hankalien hetkien jälkeen raivannut tiensä väkisin Frank Lampardin avauskokoonpanoon. Hieman jo hiipumaan päin ollut supertalentti iski edellisenä viikonloppuna hattutempun Burnleyta vastaan. Viime aikaisten otteidensa perusteella jenkki on ehkä sittenkin kehittymässä sellaiseksi pelaajaksi, jota hänestä vielä pari vuotta sitten uumoiltiin.
Vaikka Watford onnistuukin kaventamaan tilanteeksi 1-2 toisen puoliajan aikana, nappaa Chelsea täydet kolme vieraspistettä lauantai-iltapäivän ottelusta. Tulos on Lampardin Chelsealle varsin tuttu viime ajoilta, sillä kyseessä on peräti kahdeksas voitto viimeiseen yhdeksään peliin. Tämän tuloksen myötä Chelsea-legendan suojatit ovat Valioliigan neljännellä sijalla ja taistelevat kynsin ja hampain jatkopaikasta Mestarien liigassa.
Voitettujen otteluiden lisäksi tunnusomaisiin piirteisiin on lukeutunut myös nuorten pelaajien esiinmarssi. Abrahamin ja Pulisicin lisäksi Mason Mount, Fikayo Tomori sekä loukkaantumisistaan toipuneet Callum Hudson-Odoi ja Reece James ovat joko jo nousseet tai nousemassa todella suureen rooliin Lampardin uudistuneessa Chelseassa.
Tasapaino on löytynyt
Kauden ensimmäisen kolmanneksen lähestyessä loppuaan on Chelsea sekä tuloksellisesti että pelillisesti erittäin hyvässä tilanteessa.
Hapuilevan alkukauden jälkeen Lampard on onnistunut löytämään joukkueensa pelaamiseen erinomaisen tasapainon, joka ei kuitenkaan tunnu vievän tehoja merkittävästi pois joukkueen hyökkäyspelaamisesta. Huomattavasti aiempaa enemmän pystysuuntaan peliä rakentava Chelsea on joukkueena viihdyttävämpi kuin moniin vuosiin, ja esimerkiksi lampardmaisesti hyökkäyksiä tukevan ja boksiin nousuja tekevän Mountin tyylistä pelaajaa joukkueen hyökkäyspelaaminen olisi kaivannut jo viime kaudella.
Chelsealla oli kauden ensimmäisissä otteluissaan huomattavia vaikeuksia pelin tasapainottamisen kanssa. Paras osoitus tästä nähtiin kauden avauskierroksella Manchester Unitedin vieraana. Tuossa ottelussa lontoolaiset olivat pitkiäkin pätkiä kuskin paikalla, mutta isännät käyttivät ottelun toisella jaksolla vieraidensa jättämät valtavat aukot kentällä hyväkseen ja iskivät lopulta taululle peräti neljä osumaa.
Puolustuspelaaminen ei ole etenkään erikoistilanteiden osalta vielä lähelläkään vaadittavaa tasoa, mutta yleisellä tasolla joukkueen tasapaino on parantunut huomattavasti. Tämä on näkynyt myös monen yksittäisen pelaajan osalta suoritusten parantumisina. Alkukaudesta ajoittain todella pahoissa ongelmissa olleet Cesar Azpilicueta ja Kurt Zouma ovat parantaneet otteitaan puolustuslinjassa huomattavasti, ja hitaista jaloistaan edelleen kärsivä Marcos Alonso on näyttänyt kentällä paremmalta kuin kertaakaan Mauricio Sarrin aikana.
Joukkueen keskikentällä viime kaudella kovasti kritiikkiä kerännyt Jorginho on vaihtanut alkukauden keltaisten korttien keräämisen keskikentän monipuolisen dominointiin, ja italialaisen vierellä pelaava Mateo Kovacic on ollut kentän molempiin suuntiin kuin uusi pelaaja.
Hyvältä näyttää
Parantuneen pelillisen tasapainon lisäksi Chelsea saa kiittää menestyksestään paljon myös kilpailevien joukkueiden ongelmia. Arsenalilla, Manchester Unitedilla ja Tottenhamilla on ollut alkukauden aikana huomattavia ongelmia, ja näistä suurimman hyödyn ovat saaneet Chelsea sekä Brendan Rodgersin alaisuudessa erinomaisesti esiintynyt Leicester.
Chelsealle langetetusta kahden ikkunan pituisesta siirtokiellosta on muodostumassa joukkueelle todellinen jättipotti. Aiemmin suuria summia uusiin pelaajiin ja suuren profiilin managereihin käyttänyt seura oli kauden alla pakotettu tilanteeseen, jossa se joutui luottamaan normaalisti muualle lainalle siirtyneisiin omiin poikiin. Kaikki seuraan jääneet nuoret miehet ovat onnistuneet täyttämään paikkansa ja raivaamaan tiensä jopa avainrooliin joukkueessa.
Frank Lampardin nimitys joukkueen peräsimeen tapahtui myöskin ideaaliin aikaan. Käynnissä oleva kausi on järjestyksessään ensimmäinen pitkään aikaan, jolloin lontoolaiselta suurseuralta ei odotettu mainetekoja. Myrskyisät tuulet Chelsean managerin pallilla ovat siis ainakin hetkellisesti tyyntyneet ja legenda-statuksensa lisäksi Lampardille on alusta alkaen tarjottu täyttä työrauhaa myös olosuhteiden pakosta.
Vaikka tilanne näyttää Chelsean osalta tässä vaiheessa kautta erittäin hyvältä, on olemassa myös tiettyjä uhkakuvia. Yksi näistä on kuormitus, jota on tullut tärkeiden pelaajien poissaoloista johtuen runsaasti monen pelipaikan pelaajille. Tämä kuormitus on ehtinyt näkymään etenkin alkukaudesta hirvittävän korkeassa lennossa olleiden Abrahamin ja Mountin esityksissä, jotka ovat yleisellä tasolla hieman laskusuhdanteessa. Etenkin N’Golo Kantén, Antonio Rüdigerin ja Ruben Loftus-Cheekin paluuta joukkueen pelaavaan kokoonpanoon odotetaankin jo kuumeisesti. Vaikka edellä mainittu kolmikko onkin tärkeä, vaatii murtautuminen avauskokoonpanoon jopa Kantélta silti kovaa työntekoa ja onnistuneita esityksiä. Niin hyvin alkukaudesta poissaoloja paikanneet pelaajat ovat tähän mennessä tehtävissään onnistuneet.
Ei enää Valioliigan vihatuin
Roman Abramovichin valtaannousu Lontoossa teki Chelseasta yli vuosikymmenen ajan jopa koko Valioliigan vihatuimman joukkueen. Frank Lampardin ja nuorten pelaajien esiinmarssi on kuitenkin kääntänyt joukkueen kelkan täydellisesti. Chelsea on ilahduttanut jalkapallofaneja alkukauden aikana laajalla rintamalla, ja tämä on saanut ainakin Suomessa useat joukkuetta ennen inhonneet muuttamaan mielipiteensä ja jopa symppaamaan lontoolaisia.
Muutoksia tapahtuu toivottavasti myös seuratasolla. Alkukausi on nimittäin osoittanut sen, että menestyäkseen joukkueen ei tarvitse polttaa rahaa satojen miljoonien edestä muualta tuleviin pelaajiin, vaan yksinkertaisesti antaa oman akatemian lahjakkaimpien yksilöiden näyttää taitonsa. Mikäli tämä muutos toteutuu, on Chelsea matkalla vahvasti oikeaan suuntaan myös seuratasolla.
