Byyrin viihdepääty käsittelee jalkapalloaiheisia teoksia niin kirjallisuuden, elokuvien kuin videopelienkin saralta. Tällä kertaa tutustun Vareksen uuteen kirjaan, josta saimme lukijalta vinkin. Aivoni löivät tyhjää, kun koitin rakentaa yksityisetsivä Jussi Vareksesta päähenkilöä Byyrin tekstiin. Ehkä Jussi onkin futismiehiä, mutta lukijan linkin avattuani tilanteen todellinen puoli pääsi valoon. Kyseessä oli tietysti Vesa Vareksen teos Pallon herruus: Kuningaslajin valta ja lumo (Otava, 2018).
Natseista naisfutikseen
Pallon herruus ei ole pelkästään futiskirja. Se on kiehtova matka historian ja tämän päivän pallokentille. Turun yliopistossa poliittisen historian professorina ahertava Vares ei kosiskele kirjallaan pelkästään futisnörttejä, vaan kyseessä on yhtä lailla historiasta kiinnostuneiden märkä päiväuni.
Kirja on jaettu viiden ison aihealueen alle:
- Jalkapallo fasismin ja natsismin käsissä
- Elämän ja demokratian puolesta
- Toveri jalkapallo
- Etelä-Amerikka – Jalkapallo elämän kuvana
- Jalkapallo, politiikka ja uusi aika.
Fasismia ja natsismia Vares käsittelee hieman laajemmin, mutta suurin piirtein kaikki aihealueet saavat yhtä ison huomion.
Jokainen otsikko seuraa tiettyä historian saatossa vallinnutta teemaa ja kertoo faktojen ja jalkapalloon liittyvien tarinoiden avulla mistä oli oikein kysymys. Maajoukkueet ovat pääosassa seurajoukkueiden jäädessä hieman pienemmälle huomiolle. Lukujen edetessä keskeiseksi teemaksi nousee jalkapallo poliittisena ja nimenomaan vallankäytön välineenä, kuten jo takakannen tekstissä lupaillaan.
Rankkoja historian tapahtumia avataan jouhevasti ja välillä jopa pilke silmäkulmassa. Naurunpyrähdyksiä kotopuolessa aiheutti muun muassa kertomus Adolf Hitlerin ainoaksi jääneestä jalkapallo-ottelusta.
Hitler pohti 7. elokuuta, mitä lajia hän lähtisi seuraamaan. Aluksi todennäköisimmiltä ehdokkailta tuntuivat soutu ja poolo. Danzigin Gauleiter Albert Forster ehdotti kuitenkin jalkapallo-ottelua Saksa-Norja vakuuttaen, että Saksa tulisi voittamaan koko turnauksen. — Lopulta peli päättyi juuri niin kuin tällainen peli niin usein päättyy: hirvittävä painostus ei tuota tulosta, ja lopussa vastustaja, joka ei muuten pelin aikana juuri edes näe toisen osapuolen maalia, tekee vastahyökkäyksestä 2-0. – Hitler poistui stadionilta toisen maalin jälkeen. Saksa putosi jatkosta, Norja eteni lopulta pronssimitalille asti.
Tarinat eivät ole uusia, mutta ei niistä ole liialti mediassa jauhettu – ainakaan viime vuosina. Vares muodostaa tapahtumista omat analyysinsä, joten ne eivät jää ainoastaan tarinan kerronnan tasolle. Vanhat ja tututkin kertomukset saavat tällöin uuden ulottuvuuden.
Kirjan loppupuolella käsittelyyn pääsee myös naisten jalkapallo, joka nousee erääksi teoksen mielenkiintoisimmista, mutta myös lyhyimmistä pääotsikoista. Vares onneksi lupaa esipuheessa kirjoittavansa kirjan myös naisfutiksesta.
Vuoden paras futiskirja
En ole tutustunut juurikaan tänä vuonna julkaistaviin kotimaisiin futiskirjoihin. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että sellaisia ei vuositasolla liikaa esiinny, joten uskallan jo näin lumisena kevätpäivänä todeta Pallon herruuden olevan vuoden paras kotimainen futiskirja.
MM-kisojen lähestyessä se on ajankohtainen, mutta sopisi yhtä lailla vaikkapa lukion historian kurssin oppikirjaksi. Vares vannoo, ettei kirja ole puhtaasti tutkimuskaan, mutta astetta vaativammalla tasolla se on verrattuna jalkapalloilijoiden elämäkertoihin. Niiden tarkoitus onkin toki tarjota erilaista viihdearvoa.
Joka tapauksessa lukijalta kysytään tarkkaa keskittymistä 400-sivuisen opuksen kanssa.
Ihan täydellinen ei tämäkään kirja toki ole. Ylipitkiä ja hieman kummallisia lauserakenteita tulee ajoittain vastaan, mikä tekee lukemisesta tavanomaista hitaampaa. Ei sillä, että Pallon herruus muutenkaan olisi mitään leppoisaa vessalukemista, mutta vielä yhden oikoluvun se olisi tarvinnut.
Toinen ja ehkä negatiivisin asia on kuitenkin kirjan kansi. Kaikessa korniudessaan se on tuulahdus 1990-luvun kuvankäsittelyä ja suoraan sanottuna ruma. Teoksen teemat tulevat siinä kyllä ilmi, mutta jos ja kun toinen painos tulee uunista ulos, kokeilkaa hieman houkuttelevampaa kansikuvaa: kirjakaupassa ei tästä painoksesta tule mieleen, että teos olisi julkaistu vuonna 2018.
Jos aikomuksesi on lukea tämän vuoden aikana vain yksi kirja, lue Pallon herruus. Et tule pettymään ja saatat oppia jotain uutta. Niin kävi ainakin minulle.
