“Tämä on rakkaustarina.”
Vuonna 2014 julkaistu ja vuotta myöhemmin suomenkielisen painoksensa saanut Luis Suárezin elämästä kertova kirja etenee kohtauksesta toiseen hänen ja vaimonsa Sofian tarinan kautta. Vilkkaan jalkapalloilevan pahan pojan ja lähikylän hyvän tytön mielenkiintoinen retki kulkee uruguaylaislähiöistä monen mutkan kautta Barcelonan metropoliin.
Kirja alkaa pelikieltoa kärsivän Suárezin tuntemuksista: Brasilian MM-kisoissa Giorgio Chielliniä purrut Suárez sai tempauksestaan neljän kuukauden pannan pelikentille.
Lähes parinkymmenen sivun alustus antaa hyvän kuvan siitä, miten kirja käsittelee Suárezin uraa. Asioita perustellaan hyvin seikkaperäisesti ja avoimesti Luis Suárezin omin sanoin. Kaikki me tunnemme kohu-uutiset ja faktat, mutta on hyvin mielenkiintoista päästä kurkistamaan huippu-urheilijan pään sisään tilanteiden keskiöön. Kirjan aikana käydään läpi kaikki muutkin kohut tarkasti, ja erittäin hyvin kirjoitettu teksti avaa kyllä selkeästi syitä tapahtuneisiin.
Luis Suárez on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Mielipiteet muodostuvat osittain sen kautta, pelaako Suárez kannattamassasi joukkueessa vai pelaako hän sitä vastaan. Itselleni hän on suosikki, joka on edustanut samaa taitavaa tyyliä ja samoja joukkueita kuin suurin sankarini Jari Litmanen. Tähänastisen elämäni hienoin kokemus oli päästä Camp Noulle katsomaan Mestarien liigan ottelua Barcelona vs. Arsenal.
El Pistoleron tuossa ottelussa tekemä volley-maali tulee elämään ikuisesti muistojeni syövereissä.
“Haluan jonain päivänä pelata Barcelonassa”, Suarez kommentoi haaveitaan urugualais-tv:lle pikkupoikana, tarinansa alussa. Päätöksensä kirja puolestaan saa siirrossa Liverpoolista Barçaan. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua monenlaista. Kesken suurimman teinirakkauden Suárezin tuleva vaimo joutuu muuttamaan perheineen Espanjaan.
Tuo polttava rakkaus antaa Suárezille syyn tavoitella uraa Euroopassa. Kirja on pullollaan oikein ajoitettuja sattumuksia – tai sitten kohtaloa. Se on yksi onnistunut tarina, mutta se kertoo myös hyvin siitä, miten pienestä kaikki on kiinni. Miljoonille muille pelaajille tähdet eivät ole yhtä suotuisia.
“Saapuessamme ensimmäistä kertaa Hollantiin kumpikaan meistä ei osannut laittaa ruokaa. Ronald McDonald oli paras ystävämme, ja hankin sähkögrillin pihvien paistamista varten. Koko talo täyttyi savusta. Siihen aikaan pihvit olivat meistä mahtavia, mutta nyt kun ajattelen tuota aikaa…Madre mia! Kuinka saatoimme syödä sellaista.”
Vajaa 300-sivuinen kertomus on koukuttava teos, jota voin suositella kaikille hyvistä tarinoista pitäville. Jalkapallo on keskiössä, mutta myös jokapäiväiset asiat saavat ihailtavasti jalansijaa. Se auttaa ymmärtämään paitsi Luis Suárezia, mutta myös muita Etelä-Amerikasta Eurooppaan saapuvia pelaajia, jotka joutuvat sopeutumaan täysin uuteen kulttuuriin.
Kirja sisältää yksityiskohtaista kerrontaa hienojen maalien, kohujen, ja turnausten takaa. Esimerkiksi vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-turnauksen aikana Suárezin vaimo oli viimeisillään raskaana ja joutunut matkustamaan Barcelonaan. Tästä turnauksesta muistetaan myös Suárezin Ghanaa vastaan tekemä “paholaisen käsi” -torjunta, jota käsiteltiin myös Byyrin Kohti MM-kisoja -juttusarjassa. Tilanne kesti vain hetken, mutta kirjassa tähän syvennytään antoisasti kymmenen sivun verran.
Pidin kirjasta todella paljon. Aihe oli minulle mieluisa, enkä malttanut laskea teosta käsistäni. Välillä urheilijoista kertovat kirjat tuppaavat luettelemaan tilastoja ja tapahtumia vain ulkopuolisen silmin, mutta tässä kirjassa oli onneksi lihaa luiden ympärillä.
Kirjasta erinomaisen tekevät sen henkilökohtainen ote ja viihdyttävä kirjoitustyyli. Monen järkkymätön mielipide Suárezia kohtaan on toki perusteltua, mutta ainakin oma suhtautumiseni Luis Suárezia kohtaan muuttui teoksen luettuani. Kirja on hyvä muistutus siitä, että huippu-urheilijatkin ovat ihmisiä, joihin vaikuttavat ympärillä tapahtuvat asiat.
“Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat uhranneet aikaansa ja energiaansa, jotta saisin tarinani kerrottua. Olen yrittänyt kertoa elämästäni rehellisesti ja tunteella.”
