Juttusarja käsittelee pienempiä Valioliigaseuroja ja niiden lähtökohtia alkaneelle kaudelle.
Nykyään kilpailu Valioliigan ”ei kenenkään maalla” keskikastin ja putoamistaistelun välissä on todella tiukkaa ja seurat näillä sijoilla todennäköisesti tulevat taas päätymään todella pienen pistehaitarin sisään. Ero keskikastiin ei näillä joukkueilla välttämättä ole niin suuri, kuin moni luulee. Esimerkiksi viime kaudella sijat 8. ja 17. mahtuivat kuuden pisteen sisään.
Näistä seuroista Bournemouth lähtee jo viidenteen täyteen kauteensa manageri Eddie Howen toisella komennuksella joukkueen peräsimessä. Tämän lisäksi kausi on jo kolmas Valioliigassa – yhtälö, joka on poikkeuksellinen, kun ottaa huomioon, että Howen tullessa seuran peräsimeen lokakuussa 2012 joukkue pelasi vielä maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Niukalla pelaajabudjetilla ja ilman tähtiloistoa operoiva Bournemouth saakin lähes jokaisessa ottelussa etua managerien tasolla, sillä Howea pidetään täysin syystä selvästi parhaana brittiläisen passin omaavana valmentajana tällä hetkellä.
Bournemouthin hankinnat tänä kesänä ovat olleet osuvia ja tuovat mukavasti laatua sekä leveyttä juuri kaivatuille pelipaikoille. Joukkueen materiaali on parantunut verrattuna viime kauteen, joskaan ei edelleenkään ole järin nimekäs Valioliigaan. Howe on kuitenkin saanut kausi toisensa jälkeen revittyä vajavaisesta materiaalista maksimaalisen potentiaalin irti. Mikäli hän saa pelaajat edelleen sitoutumaan erittäin kurinalaisen pelitapansa taakse, ei ole syytä, miksei tämä onnistuisi myös tällä kaudella.
Howe on joukkoineen kiivennyt näkymättömiä tikkaita askel askeleelta hyppelehtien Englannin sarjaportaita ylöspäin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että The Cherries on törmännyt lasikattoon, josta ylöspäin ei sen resursseilla enää kiivetä. Niin kauan, kun Howe on joukkueen peräsimessä ja joukkueen rakentaminen on maltillista, ei kuitenkaan äkkipudotusta alaspäinkään ole näkyvissä. Muutaman vuoden sisällä on odotettavissa Howen siirtyminen isompiin ympyröihin ja silloin on helppo ennustaa sympaattiselle joukkueelle ongelmia.
Toinen managerinsa varassa seilaava seura on viime kaudeksi sarjaporrasta alaspäin tippunut Newcastle, joka teki viime kauteen lähdettäessä todella kovan luokan kaappauksen, kun pitkän ja ansiokkaan CV:n omaava Rafael Benitez teki paluun sumusaarille Koillis-englantilaisten peräsimeen. Tämä kesä ei sitten rekrytointien puolesta olekaan sujunut ihan yhtä lupaavissa merkeissä. Paluun Valioliigaan tekevän seuran pelaajahankinnat ovat olleet niin vähissä, että fanien lisäksi jopa manageri Benitez on ilmaissut turhautuneisuutensa seurajohdolle.
Newcastlen materiaali on tällä hetkellä melko vankalla pohjalla, mutta kärkiosaaminen loistaa poissaolollaan. Leveyttä riittää Benitezin suosimaan rotaatioon, mutta muuten tasapaksu pelaajisto riittää kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen asti. Myös odotukset omistajan puolelta ovat kysymysmerkki. Mike Ashleyn häärätessä seuran puikoissa, on täydellinen sekoiluvaara olemassa. Kukaan ei myöskään taida tietää Ashleyn aivoituksia seuran tulevaisuuden suhteen, mutta säilyminen Valioliigassa vaikuttaisi olevan ensimmäinen askel.
Benitez luo kauan kadoksissa ollutta pysyvyyttä ja turvaa Koillis-Englantiin, ja mikäli espanjalainen saa työrauhan, voi hän pikkuhiljaa alkaa hivuttamaan miehistöään kohti Valioliigan keskikastia. Lisäksi Rafa pystyy piiskaamaan joukkueen yksittäisissä otteluissa mahtaviin suorituksiin. Benitezin pysyessä puikoissa Newcastlen fanit voivatkin pitkästä aikaa elätellä toiveita huomisesta. Mikäli kuitenkin manageri ja omistaja ovat toiminnasta liikaa eri linjoilla, voi eripuraa syntyä yllättävänkin nopeasti. Tällöin Harakoiden fanit saavat varautua, jälleen kerran, todelliseen turbulenssiin.
Tämän kastin joukkueista viime vuodet rajua pelitaparemonttia tehnyt Stoke tuntuu hieman jämähtäneen paikalleen. Aiemmin kovuudestaan tunnettu joukkue jopa ihastutti aika ajoin syöttötyöskentelyllään Mark Hughesin alaisuudessa, mutta parin viime kauden aikana pelitavan kehittyminen on näyttänyt pysähtyvän. Onkin mielenkiintoista nähdä, saako Hughes ajettua ajatuksensa vielä toimivaksi pelitavaksi, vai tullaanko Stokessa näkemään muitakin muutoksia tulevilla kausilla.
Hughes sekä Stoken varsin kelvollinen materiaali pitävät huolen siitä, ettei ainakaan putoamista tarvitse Stoke-on-Trentissä jännittää. Etenkin joukkueen oma pää on täynnä varmoja suorittajia, ja tolppien välissä seisova Jack Butland lukeutuu jo liigan parhaisiin torjujiin. Ongelmat löytyvät kuitenkin toisesta päästä kenttää. Stokella ei ole hetkeen ollut tappavan tehokasta kärkeä, eikä seuran haluttoman kaltainen toiminta siirtomarkkinoilla herätä luottamusta sellaisen löytymisestä myöskään lähiaikoina. Stoke voisikin parilla hyvällä hankinnalla hyökkäyspäähän kilpailla jopa keskikastia korkeammista sijoituksista, mutta jostain syystä niiden hankkimisen eteen ei tunnuta panostavan. Paljon joukkueen hyökkäyspelissä riippuukin siitä, josko Xherdan Shaqiri tekisi vihdoin lopullisen läpimurron eliittipelaajaksi.
Maalinteko-ongelman ratketessa voi Stoke olla jopa yllättävän korkealla. Kuitenkin paikalleen jämähtänyt ilmapiiri sekä seuran ympärillä leijuva ummehtunut haju vaikuttavat siltä, että vaikka vankka materiaali ja valmentaja pitävät huolen äkkisyöksyn välttämisestä, ei suunta tulevaisuudessa ole ainakaan ylöspäin. Onko kylmä, sateinen ilta Stokessa enää tulevaisuudessa vaikea paikka vieraille?
Tämän kategorian joukkueet ovat sellaisia, joilla ei pitäisi tällä hetkellä olla huolta putoamisesta, muttei myöskään suurta toivoa liigan keskikastin paremmalle puolelle kiipeämisestä. Kuitenkin tiettyjen tekijöiden osuessa kohdalleen voivat seurojen sijoitukset liikkua lähitulevaisuudessa dramaattisesti kumpaan suuntaan tahansa.
