Juttusarja käsittelee pienempiä Valioliigaseuroja ja niiden lähtökohtia alkaneelle kaudelle.
Viime vuosina monin tavoin malliseurana toiminut Southampton lähtee jälleen kauteen uuden valmentajan ja kysymysmerkkien saattelemana. Loistavasta akatemiastaan ja hyvistä rekrytoinneistaan tunnettu seura haluaa jatkaa liigan kärkipään haastajana, mutta ennusmerkit ovat epävarmat. Manageri Mauricio Pellegrino teki loistavaa työtä viime kaudella Deportivo Alavésin peräsimessä, mutta Valioliiga on aina oma maailmansa. Toisaalta taas, Southamptonin viime aikaisiin managerirekrytointeihin kuuluvat mm. Ronald Koeman ja Mauricio Pochettino, joten merkit täydellisen nappiosuman suhteen ovat myös olemassa.
Joukkueen selvä vahvuus on keskikenttä, jonka pitäisi luoda varmuutta ja tasaisuutta otteisiin etukäteen heikompia joukkueita vastaan. Nimet kuten Davis, Romeu, Ward-Prowse, Tadic, Redmond, Clasie, Boufal sekä seuran ennätysostos Mario Lemina luovat joukkueen pelinrakentelulle pohjan, jonka varaan on mahdollista rakentaa tukeva pelisysteemi. Muutama loukkaantuminenkaan ei kaada laajalla ringillä operoivaa The Saintsin keskikenttää. Sen sijaan puolustus- ja hyökkäyspäässä on potentiaalisia ongelmakohtia; varsinkin kun Virgil Van Dijkin tulevaisuus Etelä-Englannissa näyttää epätodennäköiseltä. Joukkueesta löytyy kyllä potentiaalisia maalinsylkijöitä mutta varmuudella ei yhtään yli 10 maalin miestä voi nimetä. Puolustuksessa ei Van Dijkin todennäköisen lähdön jälkeen sen sijaan ole maalivahti Fraser Fosterin ja laitapakki Ryan Bertrandin jälkeen yhtään pelaajaa, joka olisi vahvistus liigan kärkipäähän havittelevaan joukkueeseen.
Englannin etelärannikolla operoiva seura vierittää suuren haasteen vielä suht kokemattomalle Mauricio Pellegrinolle. Pystyykö argentiinalainen nostamaan pelaajansa korkeammalle tasolle ja saako hän heistä kaiken irti, jotta ylöspäin kiipeäminen sarjataulukossa voisi tapahtua? On mahdollista, että seura ottaa tuloksissaan pienen kyykkäyksen, mutta pitkän aikavälin tulevaisuus seurassa näyttää edelleen valoisalta. Tulevaisuudessa potentiaalia jopa haastamaan kärkijoukkueita löytyy, sillä yhä edelleen Southampton haluaa olla seura, jossa asiat tehdään fiksulla ja pitkäjänteisellä tavalla.
Leicesterissä sen sijaan on aika palata sensaatiomestaruuden huumasta arkeen. Seuralla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään vaaraa ajautua putoamistaisteluun, mutta myöskään europaikoista ei kannata turhan tosissaan haaveilla. Joukkueen kannattajien onkin syytä varautua normaalin keskikastin joukkueen elämään.
Mestaruuden tuonutta runkoa on vahvistettu fiksusti ja hyvillä hankinnoilla. Leicesterin pakka on itse asiassa lähemmin tarkasteltuna jopa varsin laadukas, ja mikäli jatkuvien siirtohuhujen kohteina olevat avainpelaajat pysyvät seurassa, on joukkueella runko, jonka varaan on hyvä rakentaa ja joka tuo kilpailuetua monessa ottelussa. Matty James, Wilfred Ndidi ja Danny Drinkwater keskikentälle laadukkaan pohjan, kun puolestaan Jamie Vardy, Shinji Okazaki ja Kelechi Iheanacho tarjoavat nopean ja vaarallisen hyökkäyksen. Materiaalin puolesta Ketut taistelevatkin nyt ja jatkossa turvallisesti keskikastin sijoituksista.
Riskitekijät sen sijaan liittyvätkin penkin taakse ja johtoportaaseen. Mikä tulee olemaan Leicesterin pelityyli ja miten se muokkaantuu kauden edetessä? Vaikka Craig Shakespeare nimelleen osuvasti tarjoilikin varsin runollisen lopun viime kaudelle, on hän silti täydellisen katsomaton kortti päävalmentajana. Kuinka hyvä valmentaja Shakespeare lopulta on, on suuri kysymys tällä hetkellä. Saako hän sinipaidat pelaamaan yhtä tiiviisti joukkueena kuin aikaisemmin, ja löytääkö hän lääkkeet, kun vastustajat alkavat ajan mittaan oppia hänen pelikirjansa? Toinen riski löytyy Shakespearen palkkaajasta. Mitkä ovat nimellä ihastuttavan seuran omistajan, thaimaalaisen Vichai Srivaddhanaprabhan, todelliset odotukset ja näkemykset seuran tasosta ja tulevaisuudesta? Mikäli hän osaa suhtautua seuran tulevaisuuden tavoitteisiin realistisesti, voidaan Leicesetrissä nukkua yöt levollisin mielin. Sen sijaan, mikäli mestaruus on huurruttanut omistajan aivot, saavat kettujen fanit varautua hyvin turbulenttiseen ja pelottavaan tulevaisuuteen.
Viime kaudella kaksi sijaa Leicesterin takaa löytynyt Crystal Palace lähti kauteen kysymysmerkkien saattelemana. Seura sai uuden managerin, kun Ajax-legenda Frank De Boer tuli käskyttämään lontoolaisia. Selhurst Parkilla nähdäänkin nyt todellinen pelitavan muutos, sillä siinä missä aiemmat managerit ovat vannoneet hyvin suoraviivaisen brittiläisen jalkapallon perään, on De Boer hyvin vahvasti Ajax-koulukunnan miehiä. Hollantilainen voi osoittautua pitkässä juoksussa seuralle todella hyväksi hankinnaksi, mikäli hän saa ajettua joukkueeseen oman tapansa pelata ja toimia.
Kysymysmerkiksi kuitenkin jää, antaako tuittupäinen ja lyhytnäköinen seurajohto hänelle aikaa ajaa itsensä ja tapansa sisälle seuraan. Managerien pestit ovat seurassa viime vuodet olleet lyhyempiä kuin jalkapalloilijan kesäloma, eikä Lontoossa ole oikein ymmärretty jatkuvuuden päälle. Tämän saattaa huomata myös De Boer, sillä entisen topparin pelikirja voi osoittautua hieman pehmeäksi fyysisille brittikentille, ja etenkin alussa on odotettavissa pienimuotoisia sopeutumisongelmia.
Crystal Palacen materiaali on kuitenkin varsin kohtalainen ja siirtomarkkinoilla seura on onnistunut viime vuodet kelvollisesti. Lisää leveyttä joukkueeseen tulisi kuitenkin saada, mikäli Palace haluaa haaveilla keskikastia korkeammista sarjasijoituksista. Mikäli De Boer saa työrauhan ajaa oman systeeminsä sisään seuraan, voidaan Lontoossa rakentaa lopulta jotain pysyvää, joka näkyy positiivisesti myös sarjasijoituksissa sekä tällä että tulevilla kausilla.
Viime kaudella jopa kympin sakkiin kiivennyt West Bromwich Albion lähtee kauteen tutun tylsistä lähtökohdista. Kun Tony Pulis on joukkueen peräsimessä, ei kyseinen seura pääse yllättämään ketään, ei hyvässä eikä pahassa. West Bromwich tulee jälleen kerran varmistamaan sarjapaikkansa ajoissa, mutta sitä pidemmälle ei kaasu riitä ja loppusijoitus on jossain keskikastin tuntumassa. Toisaalta, kaiken järjen mukaan WBA:n budjetilla operoivan seuran pitäisi olla tyytyväinen tähän tulokseen, toisaalta taas fanit tuppaavat odottamaan aina nousua seuraavalle askelmalle.
West Bromwich ei ole ollut järin aktiivinen siirtomarkkinoilla, vaikka pari hyvää täsmävahvistusta on tullutkin (Jay Rodriguez & Oliver Burke). Samaan aikaan kun pienemmätkin joukkueet vain vahvistuvat, niin myös kilpailu kiristyy entisestään. Pulisin miehistö ei enää saa sarjapaikkaansa ilmaiseksi, mutta vaikea on nähdä myöskään Tony Pulisin suojatteja putoamistaistossa. Nykyisellä rahankäytöllä ja resursseilla ei juuri europaikkoja tavoitella muutenkaan ja tämä langettaa WBA:n ylle tylsän ja turvallisen suorittajan varjon.
Valioliigan keskikasti on tällä hetkellä melko tukeva ja turvallinen, mutta toisaalta, siitä löytyy myös joukkueita, jotka voivat lähivuosina nousta jopa ylempään kastiin tai kokea shokkitiputuksen. Keskikasti käsitteenäkin alkaa olla Englannin pääsarjassa vanhentunut, sillä joukkueiden tasoerot ovat niin pieniä, että kärjen jälkeen suuria eroja alaspäin ei pääse syntymään.
Teksti: Juuso Sallinen
Kuva: charnsitr /
