Jalkapallomatkailusta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen juolahtavat ulkomaat, komeat puitteet ja hienompi jalkapallokulttuuri. Toisinaan on silti hyvä tehdä matkoja myös lähiseuduille. Ennakko-odotukset vahvistuvat taikka hajoavat, mutta mukaan tarttuu paljon ihmeteltävää ja pohdittavaa – ajatukset kirkastuvat.
Kaupunki
Saavun Kajaanin rautatieasemalle muutama tunti ennen AC Kajaani – AC Oulu -ottelun alkua. Yli satavuotias asemarakennus on yksi Suomen kauneimmista, mutta paikallisten puliukkojen vuoksi suuntaan suoraan hotellille. Vastaanottovirkailija ei tiedä futiskauden alkavan tänään, eikä sitä voi kyllä kaupungistakaan aistia.
Pikainen kävely Kajaaninjoen varrella vahvistaa odotuksiani Nälkämaan keskuksesta. Kajaani on idyllinen pienehkö kaupunki, joka kietoo sisälleen paljon historiaa ja suomalaisia merkkihenkilöitä. Ruokaileminen lähes 200 vuotta vanhassa hirsitalossa on kokemus jo itsessään ja myös hieno kontrasti vasta teini-ikään tulevalle AC Kajaanille.
Kaupungista löytyy hieman jalkapallohistoriaa, mutta Kajaanin tai Kainuun merkittäviin lajeihin se ei kuulu – ainakaan vielä.
Lähihistoriassa kaupungin menestynein seura on jääkiekon Mestiksen kaudella 2006-2007 voittanut Kajaanin Hokki, joka sittemmin on ajautunut konkurssiin ja pelaa nykyisin Suomi-sarjassa. Kainuun valtapelinä on toiminut kuitenkin pesäpallo, ja siinä Sotkamon Jymy on pitänyt maakunnan mukana urheilun pääsarjatasolla.
Jalkapallon harrastajamäärät ovat tiettävästi nousussa, ja esimerkiksi Sotkamossa jalkapallo on noussut lasten ykköslajiksi. AC Kajaanin hyvät otteet voivat nostaa lajin kiinnostavuutta Kajaanissa, mutta miksipä ilmiö ei voisi heijastua koko maakuntaan?
Kävelykierroksen päätteeksi on aika suunnata Ykkösen avauskierroksen otteluun Kajaanin liikuntapuistoon. Olosuhteet ovat kunnossa, aurinko paistaa ja ottelua verkkoaitojen taakse katsomaan tulleet saavat väsyneen matkailijan pyörittämään päätään.
Seura
AC Kajaani on perustettu vuonna 2006, kun Kajaanin Palloilijat ja FC Tarmo yhdistivät edustusjoukkuetoimintansa.
Kajaanin Palloilijat (KaPa) pelasi 1950-luvulla Suomen mestaruussarjassa asti ja on ollut muun muassa maajoukkueeseen nousseiden Olli Huttusen ja Ari Heikkisen seura heidän junioriaikoinaan. Mitään sen merkittävämpää futishistoriaa ei kaupungista kuitenkaan löydy.
Nykyinen AC Kajaani, muukalaislegioonaksikin haukuttu joukkue, voi palauttaa ja on osittain jo palauttanut kainuulaisen futiksen Suomen kartalle. AC Kajaani pelaa toista kertaa Ykköstä alkaneella kaudella ja kotiavauksen perusteella se taistelee tosissaan sarjapaikastaan. Ottelu AC Oulua vastaan päättyi kajaanilaisten 2-1-voittoon, eikä putoajaksi tuomitulla joukkueella totta puhuen ollut minkäänlaisia vaikeuksia ottelun aikana.
Oulun ainoan maalin kajaanilaisten puolustus lahjoitti sössittyään pallon omaan maaliin.
Namibian maajoukkuepelaaja Willy Stephanus oli laidallaan erinomainen ja olisi voinut tehdä enemmänkin kuin yhden maalin. Ottelun tempo oli hyvä, ja joukkueiden brasilialaiset ja meksikolaiset pelaajat väläyttelivät ajoittain taitojaan pallon kanssa kaihtamatta kovia otteita tarpeen vaatiessa. Ykkösen avauskierroksen otteluksi olin positiivisesti yllättänyt pelin viihdyttävyydestä ja pelaajien taitotasosta.
Toisella kierroksella AC Kajaani sai vastaansa viime kauden karsintavastustajansa, KTP:n, joka OPS:n epäselvyyksien vuoksi sai paikan Ykkösestä. Lokakuun vastaavaan otteluun verrattuna kotkalaisilla oli ainoastaan kaksi samaa nimeä avauskokoonpanossa, Jiri Koski ja Sebastian Dolivo. AC Kajaanin avauksesta oli puolestaan vaihtunut vain kolme miestä, eli joukkue pelaa Ykköstä pitkälti samoilla pelaajilla.
Uudistunut KTP haki 3-1-voiton Kajaanista ja jätti AC Kajaanin ympärille kysymysmerkkejä erinomaisen Oulu-voiton jälkeen.
Kannattajat
AC Kajaanin kotiavauksessa yleisöä oli paikalla 654 silmäparia. Viime kauden keskiarvo Ykkösessä oli 888, mutta erot eri joukkueiden välillä olivat valtavia, ja sitä ne ovat tälläkin kaudella. Kauden toisessa ottelussa KTP:ta vastaan paikalle löysi tiensä enää 485 katsojaa, jota voidaan pitää huolestuttavana.
Asukasluvultaan puolet pienemmässä Tammisaaressakin päästään yli 700 katsojan lukemiin alkukauden perusteella.
Kannattajakulttuurista kiinnostuneena huomioni kiinnittyi yleisömäärän sijaan kotijoukkueen kannattajatoimintaan eli käytännössä sen täydelliseen olemattomuuteen. Pyhäpäivän kirkonmenoissa oli railakkaampi tunnelma kuin Kajaanin urheilupuistossa ennen AC Oulun kannattajien saapumista.
Oulun kannattajien bussista oli kumi puhjennut, joten he pääsivät paikan päälle vasta ensimmäisen jakson loppupuolella. Onneksi matkanteko ei tyssännyt täysin tuohon varikkokäyntiin, sillä kannattajien luoma tunnelma on yksi hienoimmista asioista jokaisessa futisottelussa.
Kuva – @ACOkannattajat
Oululaisten laulut eivät aina olleet sieltä kilteimmästä päästä, ja paikalliset huusivatkin kielenkäytöstä muutaman otteeseen. Samaisesta kielenkäytöstä oli kirjoitettu jo talven cupottelun jälkeen, mikä kuvastaa tietyllä tapaa paikallisten asennetta kannattajatoimintaan.
Ikäviä huuteluita oli loppupeleissä vain murto-osa koko kannattajaporukan kavalkadista.
Hyvässä ja pahassa, kannattajat ovat kuitenkin se voimavara, joka AC Kajaanilta puuttuu. Pelillisesti joukkue pystyy parhaimpana päivänä haastamaan kaikki Ykkösen joukkueet ja taistelemaan sarjapaikastaan. Toivottavasti myös kajaanilaiset löytävät seuran tueksi, sillä sitä se todella tarvitsee.
