Joulukuun otteluruuhkan väsyttämät Leicester City F.C ja Tottenham Hotspur kohtasivat 8.12. ottelussa Leicesterin kotikentällä King Power Stadiumilla.
Joulukuisessa Leicesterissä sataa. Kohisee ja viimoo, kadulla askeleet juoksevat, asfalttiin liimautuneet nahkeat lehdet luistavat astuessa. Ei ole mitenkään yllättävää, että jo Canterburyn tarinoista lähtien englantilainen runous on tehnyt sateen kuvailemisesta oman genrensä. Matka rautatieasemalta stadionille katkeaa lähimpään pubiin, jossa kymmenvuotias poika tilaa tiskiltä pöydässä istuvalle isälleen tuopin ja itselleen appelsiinimehun.
Tunnin junamatkan päässä Lontoosta sijaitseva Leicester on yli 2000 vuotta vanha kaupunki, yksi Iso-Britannian vanhimmista. 1900-luvun alussa kenkä- ja tekstiiliteollisuudella vaurastunut kaupunki säästyi 1930-luvun lamalta monipuolisen elinkeinorakenteensa ansiosta, ja se oli silloisen Kansainliiton tilastoinnin mukaan vuonna 1936 Euroopan toiseksi rikkain kaupunki.
Kansainvälinen kaupunki
Leicester on jo pitkään ollut kansainvälinen ja monikulttuurinen kaupunki. Mantereen puolella riehuneet poliittiset myrskyt houkuttelivat turvan hakijoita: toisen maailmansodan jälkeen kaupunkiin jääneiden puolalaisten lisäksi myös lahden toiselta puolen alkoi saapua irlantilaisia vakaampien taloudellisten olosuhteiden toivossa. 1960-luvulta lähtien Intian niemimaalta tulleiden määrä alkoi kasvaa.
Historiallisena kuriositeettina voitaneen mainita aasialaisten muuttajien määrän kasvu yllättävällä tavalla 1970-luvulla: Ugandan kauhudiktaattori Idi Amin määräsi vuonna 1972, että koko aasialaisen yhteisön oli poistuttava maasta 90 päivän sisällä. Pian tämän jälkeen Leicesterin kaupunginvaltuusto julkisti kampanjan, jolla Ugandan aasialaisia yritettiin taivutella luopumaan aikeista muuttaa kaupunkiin.
Kampanja ei ollut erityisen menestyksekäs, vaan sen seurauksena suuri joukko potentiaalia maahanmuuttajia tuli yleensä tietoiseksi koko kaupungin olemassaolosta.
Tulijoita on ollut myös muualta: joukko somalitaustaisia Alankomaiden kansalaisia saapui kaupunkiin 1990-luvulla ja Euroopan unionin laajentumisen myötä vuonna 2004 merkittävä joukko itäeurooppalaisia emigroitui kaupunkiin. Tällä hetkellä Leicester onkin Lontoon jälkeen Iso-Britannian etnisesti monimuotoisin kaupunki.
Tämän huomaa myös ruokakulttuurissa, joka tarjoaa perinteisen pubiruuan lisäksi varsin monipuolisen kattauksen Lähi-idän, Kaakkois-Aasian ja Itä-Euroopan herkkuja.
Luokkaerot ovat edelleen Iso-Britanniassa varsin selkeitä. Vaikka joidenkin valioliigajoukkueiden kannattajakuntien sosioekonomisissa asemissa on tapahtunut muutoksia, jalkapalloa kohdellaan edelleen ainakin Leicesterissä työväenluokan lajina. Durhamin yliopiston tutkimuksen mukaan rugbyliigassa menestynyt kaupungin joukkue vetää otteluihinsa keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa, kun taas jalkapallojoukkueen peleihin tiensä löytää edelleen työväenluokka. King Powerilla tästä ei ole epäselvyyttä: ylivoimaisesti suurin osa kannattajakunnasta on kasuaalisti pukeutuneita valkoisia miehiä, eikä herrasväkeen tai muihin etnisiin ryhmiin törmää juuri ollenkaan.
Sipsikulhoksikin kutsuttu King Power Stadium rakennettiin vuonna 2002 ja sen yleisökapasiteetti on 32 262 katsojaa. Stadion on lauantain ottelussa muutamaa sataa vaille täynnä. Tunnelma stadionilla ei ole mitenkään hurmoksellinen, vaan enemmänkin leppoisa ja rauhallinen. Kotijoukkueen hulinajengin vahvuus mitataan kymmenissä.
King Power Stadium tunnettiin vuoteen 2011 saakka nimellä Walkers Stadium, sipsinvalmistajan ja seuran silloisen pääsponsorin mukaan. Kaupungissa sijaitsee edelleen maailman suurin perunalastutehdas. Lokakuussa traagisesti helikopterionnettomuudessa menehtyneen seuran pääomistaja Vichai Srivaddhanaprabhan ostettua seuran myös stadioni nimettiin uudelleen lentokenttämyymäläketju King Powerin mukaan.
Vuonna 2015 Srivaddhanaprabha ilmoitti, että stadionia tullaan laajentamaan 42 000 paikkaiseksi. Suunnittelutyöt aloitettiin tämän vuoden huhtikuussa.
Vaisu ottelu
Saavumme stadionille noin puolta tuntia ennen ottelun alkua. Tungosta ei vielä tässäkään vaiheessa ole, vaikka peli on lähes loppuunmyyty. Oikea portti löytyy helposti eikä jonoja ole. Ystävällinen henkilökunta auttaa kärsivällisesti orpoa futismatkaajaa lipun viivakoodin piippauttamisessa koodinlukijaan.
Sisään päästyämme parkkeeraamme matkatoverini kanssa virvoke- ja elintarvikekojun mutkittelevan jonon perälle. Seuran thaimaalaisomistus näkyy myös tarjolla olevien tuotteiden valikoimissa, sillä tuopit täytetään Changilla. Noin vartin jonotuksen jälkeen saamme käsiimme muovikulhosta tarjoiltavat hauskat viinishotit, jotka hörpättyämme siirrymme istumapaikoillemme stadionin yläkulmaukseen, kotifanien viereen.
Itse peli ei tarjoa sen erityisempää jalkapallodraamaa. Tottenhamin valmentaja Mauricio Pochettino päätti säästellä suurimpia tähtiään, Harry Kanea ja Christian Erikseniä, kolmen päivän päästä pelattavaa Barcelona-ottelua varten.
Kanen tilalla piikkinä pelannut Son Heung-min vei vierasjoukkueen 0-1 johtoon aivan ensimmäisen puoliajan lopussa häikäisevällä vasemman jalan kiskaisullaan rangaistusalueen ulkopuolelta. Son järjesteli 58. minuutilla myös Tottenhamin toisen maalin syöttämällä millintarkasti Dele Allille takatolpalle, josta Alli puski pallon maalivahdin käsien ja yläriman kautta maalin kattoon.
Ilman James Vardya ja Harry Maguirea pelannut Leicester ei saanut aikaan vaarallisia tilanteita, ja erityisesti nivusvammasta kärsineen Vardyn poissaolo näkyi selvästi joukkueen pelissä.
Oivaan vireeseen päässyttä Kanea seuraamaan tulleille puolueettomille faneille ilta oli pettymys, sillä MM-kisojen hallitseva maalikuningas tuli kentälle vasta 73. minuutilla. Stadioni alkoi tyhjentyi jo kymmenisen minuuttia ennen pelin loppua verkkaiseen tahtiin, eikä Leicester saanut aikaan sen suurempaa loppukiriä.
Liput
Lipun ostaminen hyvissä ajoin etukäteen edellyttää seuran jäsenyyttä. Jäsenyys maksaa ulkomaan asukille 25 puntaa eli tämän päivän kurssilla vajaa 30 euroa. Liput ovat valioliigatasolla kohtuuhintaisia, halvimmillaan otteluun pääsee 26 punnalla ja kalleimmatkin pääkatsomopaikat lohkeavat 50 puntaan. Jos jäsenyyteen ei ole halua sijoittaa, suosittelen tsekkaamaan Facebookista Leicester City Ticket Exchange -ryhmän ja seuran fanifoorumin, joissa seuran jäsenet kauppaavat lippujaan alkuperäiseen hintaan.
Iso-Britanniassa lippujen trokaaminen on laitonta, mutta esimerkiksi Viagogo toimii ulkomailta käsin ja pystyy näin kiertämään paikallista lainsäädäntöä. En kuitenkaan suosittele käyttämään kyseistä palvelua, sillä lippujen hinnat voivat nousta naurettavan koviksi eikä myyjän rehellisyydestä voi aina mennä takuuseen. Jos lippuja jää ostamatta seuran jäseniltä, ne tulevat yleiseen myyntiin seuran nettisivuille noin viikkoa ennen ottelua. Big Sixin ulkopuolisia joukkueita vastaan yleisestä myynnistä pitäisi saada ostettua liput kohtuullisen suurella todennäköisyydellä vierekkäisille paikoillekin.
Matkustus
Helpoin tapa matkustaa Leicesteriin on lentää ensin Lontooseen ja budjetista riippuen siirtyä joko junalla tai bussilla Leicesteriin. Molemmissa tapauksissa liput kannattaa varata etukäteen joko National Expressin tai Trainlinen nettisivuilta.
Juna St. Pancrasin asemalta kustansi allekirjoittanelle 35 euroa, mutta lippu täytyi varata kuukausi etukäteen. Lippu on mahdollista saada vielä halvemmalla, jopa 15 eurolla, mutta tällöin on oltava hereillä kuukausia aiemmin.
Pikaisemmalla varoitusajalla lipun hinta voi olla mitä tahansa 55 ja 80 euron väliltä. Junia menee useita tunnissa, matka kestää noin tunnin. Rautatieasema sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja sieltä kävelee noin puolessa tunnissa stadionille.
Erityisesti pienemmällä budjetilla matkustavalle sopiva vaihtoehto on ottaa bussi Victorian asemalta. Bussilipun hinta jää usein alle 10 euron, mutta matka-aika venyy lähemmäs kolmea tuntia. St. Margaretin hieman rähjäinen linja-autoasema voi pimeään aikaan olla lievästi kuumottava ympäristö, joten jännitystä vältteleville suosittelen taksin tilaamista asemalta. Taksin saa helposti tilattua etukäteen paikallisen taksipalvelu ADT:n sovelluksella. Taksilla matkustaminen on Leicesterissä varsin edullista, joten esimerkiksi matkasta stadionille selviää alle kymmenen punnan laskulla. Kaupungin keskusta on varsin tiivis, joten helpoin tapa kulkemiseen on käveleminen
Leicesteristä löytyy majoitusta kaikista hintaluokista. Kaupunki ei tarjoa erityisemmin nähtävää, joten päiväreissu Lontoosta voi olla suositeltavin tapa kaupunkiin tutustumiselle.
