Tien päällä: Matka Tromssaan tarjosi kauniita maisemia ja huippujalkapalloa

Ylhäällä Pohjois-Norjassa oli kaudella 2019 suomalaisittain hyvin mielenkiintoinen jalkapalloturismikohde – Tromssa ja sen ”suomalaisjoukkue” Tromsø IL.

Mietiskelin keväällä mahdollisia jalkapalloreissuja kesää varten. Mieleeni juolahti ajatus eksoottisesta Tromssasta ja sen suomalaisjoukkueesta, jota valmentaa Simo Valakari. Kentän puolella olisi mahdollisuus nähdä Onni Valakari, Robert Taylor ja Juha Pirinen. Pohjoisessa asumisesta löytyy sijainnin puolesta löytyy kuin löytyykin positiivisia puolia.

Katselin Google Mapsista, että Oulusta Tromssaan on vain noin 750 kilometrin matka. Lento Oulusta Tromssaan ei tule enää kysymykseen, kun reitti suljettiin toukokuussa 2018. Näin kulkuneuvoksi valikoitui auto.

Oman kesälomani aikatauluihin sattui sopimaan elokuun 4. pelattu Eliteserienin ottelu Tromsø – Mjøndalen. Valakarin luotsaama Tromsø oli tuolloin sarjataulukossa sijalla 13 ja vastustaja Mjøndalen pari pykälää ylempänä. Panoksia tuosta ottelusta ei siis puuttunut, kun vielä ajatellaan, miten Tromsølle lopulta sarjassa kävi.

Emme olleet ainoat suomalaiset

Itse matkan kohti Tromssaan aloitimme kaverin kanssa pari päivää ennen ottelua ja ajoimme menomatkalla Ruotsin läpi Haaparannan ja Kiirunan kautta. Matkaa tätä kautta kertyy noin 100 kilometriä enemmän kuin suorimmalla reitillä Kilpisjärven kautta.

Ruotsin läpi ajettaessa näimme myös jylhät rautamalmin louhinnan muokkaamat näkymät Kiirunassa sekä kuvankauniit maisemat lähempänä Norjan rajaa. Lisäksi Norjan puolella sai mahdollisuuden nähdä upeita näkymiä Narvikissa hieman Tromssasta etelään.

Ottelupäivänä matkasimme majoituksesta näppärästi paikallisbussilla Jäämerenkirkon ohi ja Tromsøbruan sillan yli Tromssan keskustaan. Keskustasta Alfheim Stadionille on kävellen matkaa reilu kilometri, ajallisesti noin 15 minuuttia. Kävellessämme kohti stadionia huomasimme myös muutaman muun suomalaisen, jotka olivat tulossa katsomaan Simo Valakarin johtaman Tromsøn ottelua.

Stadionilla oli noin tunti ennen ottelua jo etäisesti aistittavissa urheilujuhlan tuntua. Stadionin käytävällä tuli vastaan muun muassa lehtileike Simo Valakarista.

Turvatarkastuksen jälkeen aukeni pääsy stadionin sisään. Omille paikoillemme päästyämme huomasimme, että ottelueväät täytyy lähteä hakemaan järjestyksenvalvojien toiselta puolelta, eli koko stadionalue ei ollut eristettyä aluetta, kuten Suomessa yleensä on tapana.

Pettymykseksemme huomasimme, että stadionilta ei ole mahdollista saada olutta, joten jouduimme tyytymään hot dogiin ja alkoholittomaan virvoitusjuomaan. Fasiliteetit ja oheismyynti vastasivat mielestäni perustason Ykkösen tai Veikkausliigan ottelutapahtumaa.

”Simo, Simo!”

Stadionilta avautuneet upeat maisemat ja Eliteserienin tunnuskappale, jonka tahdissa pelaajat marssivat kentälle, tekivät kyllä vaikutuksen heti ottelun alussa. Itse kentällä nähtiin heti ensimmäisellä puoliajalla uskomattoman hieno maali, ja vielä suomalaispelaajan toimesta. Onni Valakari iski volleysta pohjoisnorjalaiset 1–0-johtoon kauniilla eurogoalilla. Ensimmäisen puoliajan aikana kuultiin myös komeat “Simo, Simo!” -kannatushuudot kotijoukkueen kannattajilta.

Tromsøn silloinen tuore hankinta Fitim Azemi iski kotijoukkueen toisen puoliajan alussa jo 2–0-johtoon, mutta sitten tapahtui sulaminen. Vierasjoukkue Mjøndalen iski kaksi maalia vartin sisään, eikä kotijoukkue Tromsø enää tästä toipunut.

Jälkikäteen ajateltuna voitto tästä ottelusta olisi voinut pitää Simo Valakarin ja Tromsøn liigassa. Joukkue nimittäin tippui sarjasta maalierolla tilanteessa jossa neljä joukkuetta oli samassa pistemäärässä.

Stadion ja ottelutapahtuma olivat samanlainen kokemus kuin mitä Veikkausliigassa pystyvät tarjoamaan ne seurat, joilla on käytössään oikea jalkapallostadion. Alfheim Stadionin kapasiteetti, 7 500 katsojaa, oli vajaakäytöllä, sillä kyseisessä ottelussa oli paikalla 3 101 katsojaa. Kannattajaporukkaa oli noin 50 henkilöä, niin koti- kuin vierasjoukkueellakin.

Ottelun jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen pubiin, jossa nautimme hintavat oluet.

Muutaman päivän lomailun jälkeen matkasimme Kilpisjärven kautta takaisin Ouluun. Norjan jylhät maisemat alkoivat pikkuhiljaa häviämään Suomeen tulon myötä. Kokonaisuutena reissu oli mahtava kokemus niin maisemien kuin jalkapallonkin osalta.