Syksyinen lauantai näyttää aamusta alkaen parastaan. Intiaanikesä on laskeutunut pääkaupunkiseudulle, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja takki tuntuu täysin turhalta. Aurinkolaseista on pyyhkäisty pölyt ja eväät pakattu. Matka kohti Suomen Cupin loppuottelua Seinäjoelle voi viimein alkaa.
Stadi kylässä
HJK:n ja SJK:n väliseen Cupin loppuotteluun oli Helsingistä päin niin suuri kiinnostus, että monisatapäinen kannattajajoukko päätyi lopulta lähtemään kohti Pohjanmaata VR:n tilausjunalla. Junan piti alun perin olla tavallinen reittiliikenteen juna, mutta syystä tai toisesta Klubi-kannattajat saivat lopulta oman kaluston matkanteolle. Laulu raikasi, olut virtasi ja tunnelma kohosi tunti tunnilta Pendolinon lähestyessä ensin Tamperetta ja lopulta Seinäjokea. Sivuhuomiona on todettava, että myöhästelystä huolimatta koko junan henkilökunta sekä sen matkustajat käyttäytyivät erittäin asiallisesti, eikä Tampereella odottaneita poliiseja koirineen tarvinnut häiritä kahvitauoltaan.
Seinäjoen matkakeskus sijaitsee reilun kahden kilometrin päässä vuosi sitten avatulta OmaSP Stadionilta. Klubi-juna saapui sinne vasta noin tunti ennen ottelun alkua, joten erittäin pikaisen vessa- ja tankkaustauon jälkeen olikin marssin jo lähdettävä kohti ottelun näyttämöä.
Paikalliset saivat kerrankin kokea pienen liikenneruuhkan, kun sadat HJK:n kannattajat poliisien saattelemana marssivat pitkin Kirkkokatua laulaen ylittäen matkallaan Kyrönjoen. Etelä-Pohjanmaan suurimman joen varrella toimii myös muuan Kyrö Distillery Company, mutta tällä erää kannattajat taisivat humaltua aivan muista tuotteista. Muuten reitin varrelta ei jäänyt oikeastaan mieleen kuin Lakeuden Risti, koska ajatukset olivat luonnollisesti siinä, että matsiin ehdittäisiin ennen alkuvihellystä.
Unenomaista taistelua
Pelillisesti ottelusta ei jää jälkipolville hirveästi kerrottavaa. SJK oli selkeästi muuttanut pelisuunnitelmaansa edellisten selkäsaunojen jälkeen, mutta niin vain sekä joukkue että sen fanipääty, Klopit, passivoituivat toisen puoliajan aikana.
HJK oli alusta alkaen hallitsevampi osapuoli ja kykeni luomaan muutamia vaarallisia maalintekopaikkoja. 77 minuuttia Klubi hakkasi päätään seinään, kunnes Akseli Pelvas yllätti Mihkel Aksalun tarkalla laukauksellaan, joka jäi ottelun voittomaaliksi. Minkäänlaista takaa-ajoa kotijoukkue ei saanut aikaan, eikä sen yrittämistä toki helpottanutkaan entisen Klubilaisen, Obed Malolon, ulosajo.
Kentällä peli oli unenomaista taistelua, mutta samaa termiä ei onneksi voi käyttää kummankaan joukkueen kannattajakatsomosta. Junassa ja marssilla marinoituneet helsinkiläiset pitivät ääntä ja karnevaalitunnelmaa yllä läpi ottelun, ja soihtujakin nähtiin. Kunnia kuuluu myös kotijoukkueen faneille, sillä eivät Klopitkaan vaisuja olleet, vaikka meno hieman hyytyikin loppua kohden.
Pakko on myös mainita se hauska tosiasia, että Pelvaksen kauden seitsemäs osuma Suomen Cupissa ei riittänyt ’’maalikuninkuuteen’’. Kärkisijan jakoivat kahdeksalla osumallaan Pallo-Iirojen Juho Patola ja HauPan Toni Tuominen. Byyri onnittelee!
Onnistunut ryöstöretki
Suomen Cupin finaali pelattiin vasta kahdeksannen kerran Helsingin ulkopuolella – Helsinki on toiminut loppuottelun kaupunkina peräti 56 kertaa. Viime vuoden finaalissa Tampereella SJK kukisti HJK:n, mutta tuolloin kumpikaan joukkueista ei pelannut kotonaan. Seinäjokisten nauttima kotietu jos mikä teki Klubin urakasta lauantaina hieman viimevuotista vaikeamman.
Päätösvihellyksen jälkeen alkanut ja kentälle asti levinnyt villi voitontanssi toikin mieleen Pohjanmaalla kauhua levittäneet puukkojunkkarit. Klubilaiset eivät olleet kutsumattomia vieraita, mutta jotain samanoloista veljellisen ryöstöretken makua finaalin voitossa oli. Kammottavan eurourakan jälkeen tupla oli vähintä, mitä Banan miehistöltä sopi odottaa.
Illan laskeutuessa Seinäjoen ylle juhlat siirtyivät keskustan kuppiloiden kautta VR:n operoimaan paluujunaan. Tällä kertaa juna oli ajoissa ja pysyi jopa raiteillaan, vaikka juhlinta oli äitynyt aivan uudelle tasolle. Vessat tukkiutuivat, valot pimenivät ja muutamat onnettomat kanssamatkustajat ihmettelivät, mikä sakki vaunuihin oli paukahtanut.
Takana oli hieno päivä ja hieno matka – ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö Suomen Cupin mestaruus olisi ollut seuralle ja sen kannattajille tärkeä. Cup-glooria kun syntyy ja elää kannattajien sydämistä, ja sitä ei voi edes Palloliitto hajottaa.
