Yksi jalkapallohistorian mielenkiintoisimmista siirtosaagoista sai päätöksensä tiistaina, kun Manchester City ilmoitti päässeensä sopuun Erling Braut Hålandin siirrosta Borussia Dortmundin kanssa.
Siirto ei kuitenkaan ole merkittävää jalkapallohistoriaa siksi, että se olisi tullut puskan takaa tai siksi, että se aiheuttaisi suuren kohun. Päinvastoin. Se on yksi loogisimmista, joita tulemme tänä kesänä näkemään. Merkittävää siinä oli kuitenkin se, ettei Dortmundilla ollut missään vaiheessa mitään tekemistä koko siirron kanssa.
Hålandin siirto aloittaa jalkapallon siirtomarkkinoilla täysin uuden suuntauksen. Norjalainen oli isänsä ja vappuaattona menehtyneen Mino Raiolan kanssa loihtinut sellaisen urasuunnitelman, että hän pystyi itse päättämään, mikä seura hänet Dortmundista ostaa. Hyökkääjän sopimukseen kirjattu 70 miljoonan ulosostopykälä on nykypäivänä pikkuraha Hålandin tasoisesta ja ikäisestä pelaajasta.
Toisin kuin voisi ajatella, Hålandit suunnittelivat Raiolan kanssa täydellisen urapolun pelaajan kehittymisen, ei suinkaan taloudellisten seikkojen, kannalta. Suurseurojen kiikarissa ollut pelaaja siirtyi Norjasta ensin Itävaltaan, jossa luvassa oli sekä säännöllistä peliaikaa, Mestarien liigan pelejä että Red Bullin organisaation tietotaito, ja sitten Dortmundiin, jolla on kenties Euroopan paras rekordi nuorten pelaajien kehittämisessä.
Kaikki tekeminen tähtäsi siihen, että jonain päivänä Håland olisi Euroopan halutuin hyökkääjä, eikä siihen, että nuoruusvuosien sopimuksista saisi mahdollisimman suuret rahat irti. Nyt, 21-vuotiaana, norjalainen sai itse nimetä sopimusehtonsa.
Hålandin esimerkki voi kannustaa muitakin nuoria pelaajia rakentamaan uraa maltilla ja kehittymisen kautta lyhyen aikavälin voittojen tavoittelun sijaan. Sen lisäksi se voi kannustaa pelaajia neuvottelemaan nykyistä realistisempia ulosostopykäliä sopimuksiinsa, jotta he saavat enemmän päätäntävaltaa siitä, mihin siirtyvät.
Niin sanotussa Håland-mallissa voittavat kaikki. Sekä Red Bull Salzburg että Dortmund saivat nauttia sekä norjalaisen maalitehtailusta että arvonnoususta, kun taas hyökkääjä itse sai rakentaa urastaan juuri sen näköisen, kun haluaa. City taas saa nuoren, mutta valmiin, pelaajan kohtuuhintaan.
Håland-malli ei ole kuitenkaan ainoa jalkapallomarkkinoita tällä hetkellä radikaalisti tuulettava suuntaus. Siirtomarkkinoita ravisuttaa rajusti myös toinen virtaus, joka tullaan tämän kesän jälkeen tuntemaan Kylian Mbappé -mallina.
Mbappé ja Håland ovat jo pitkään olleet saman kolikon kaksi puolta; Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin jälkeisen ajan ensimmäiset nuoret megastarat ja manttelinperijät. Mielenkiintoisesti kaksikosta voi myös jo nuorelle iällä tulla parivaljakko, joka muutti siirtomarkkinoita iäksi.
Siinä missä Håland neuvotteli itselleen lopulta halvaksi muodostuneen ulosostopykälän, päätti Mbappé kuluttaa sopimuksensa PSG:n kanssa loppuun, täysin vastoin perinteistä jalkapalloajattelua, ja valita niin ikään itse tulevan kauden seuransa.
Mbappé on kuitenkin uuden, jalkapallomaailmaa valtaavan, vapaiden pelaajien markkinan suurin kala, ei suinkaan ensimmäinen. Pelaajien tapa antaa sopimuksensa kulua loppuun on trendi, joka on vallannut alaa siirtomarkkinoilla jo useamman vuoden.
Viime vuonna vapaina agentteina uusiin seuroihin siirtyivät muun muassa Eric García, Memphis Depay, Georginio Wijnaldum, Gianluigi Donnarumma, Hakan Çalhanoğlu, David Alaba sekä, osittain toki omaa haluaan vastaan, Sergio Agüero, Sergio Ramos ja Lionel Messi.
Tänä kesänä seuraa näyttävät ilman siirtokorvausta vaihtavan Mbappén lisäksi Franck Kessié, André Onana, Niklas Süle, Antonio Rüdiger, Paulo Dybala, Paul Pogba, Ousmane Dembélé ja Lorenzo Insigne. Kaikki pelaajia, joiden ei varmasti olisi vielä viisi vuotta sitten annettu lähteä nykyisistä seuroistaan ilmaiseksi.
Vuoden 2023 vapaisiin agentteihin kuuluvat, tämän hetken sopimustilanteen mukaan, Robert Lewandowski, Mohamed Salah, Sadio Mané, Roberto Firmino, Serge Gnabry, Youri Tielemans, Fabián Ruiz, Kalidou Koulibaly ja Ronaldo sekä Messi. Paljon ehtii luonnollisesti tapahtua ennen kesää 2023, mutta todennäköistä on, että ainakin osa näistä pelaajista vaihtaa maisemaa ilmaiseksi.
Ilmaisia siirtoja on toki jalkapallohistoriassa nähty, mutta ei koskaan tässä mittakaavassa. Esimerkiksi edellisen 10 vuoden ajalta ainoa jättiprofiilin ilmaissiirto lienee Lewandowskin siirtyminen Dortmundista Bayern Müncheniin.
Kenties merkittävin uuden suuntauksen mahdollistaja on seurojen muuttunut asenne pelaajien sopimuksia kohtaan. Perinteisesti vain harva seura on antanut yhdenkään pelaajansa sopimuksen kulua loppuun – ellei seurassa sitten ole haluttu tästä eroon. Nyt pelaajat tuntuvat kuitenkin olevan paremmin oman kohtalonsa herroja.
Yksi tämän kehityssuuntauksen merkittävimmistä vauhdittajista on luonnollisesti koronapandemia. Seurojen tulot putosivat odottamattomasti, mutta menopuoli pysyi samana. Tämä johti siihen, että usea seura yritti leikata kulujaan palkkoja pienentämällä.
Ostajia kallispalkkaisille pelaajille oli kuitenkin vaikea löytää, koska kaikki maailman seurat olivat samassa tilanteessa. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa aikaisemmin aivan pätevistä myyntiartikkeleista ei päässyt millään eroon. Lopulta tilanne kehittyi vapaiden pelaajien markkinaksi kahdesta syystä.
Ensinnäkin seurat halusivat pelaajista eroon, joten ne antoivat kalliiden sopimusten yksinkertaisesti loppua. Kun ostajia ei ollut, helpoin tapa leikata palkkabudjettia oli päästää pelaajat ilmaiseksi menemään.
Toisekseen pelaajat itse eivät halunneet joustaa palkkavaatimustensa kanssa. Kun sen hetkinen seura ei tulojen pudottua suostunut pelaajan vaatimaa palkkaa enää maksamaan, lähdettiin sitä hakemaan muualta.
Toisaalta kyse on myös pidemmän aikavälin kehityksestä. Pelaajien palkat ovat olleet lähes käsittämättömässä nousussa koko 2000-luvun. Barcelona on paras esimerkki seurasta, joka ajoi itsensä ahdinkoon myöntämällä liian avokätisiä palkankorotuksia avainpelaajilleen. Monen muun seuran kohdalla tilanne on ollut sama, mutta vain pienemmässä mittakaavassa.
Huipputasolla jalkapalloseuran pelaajarinkiin kuuluu helposti 25–30 pelaajaa, mikä nostaa seuran maksamat kokonaispalkat todella korkealle. Jopa nekin seurat, jotka eivät koronan myötä joutuneet palkkojen kanssa ongelmiin, tajusivat, että vaara on olemassa. Niinpä kuluja alettiin leikata.
Lisäksi kyse on tavallaan myös vallankäytöstä. Pelaajien valta markkinoilla on alkanut kasvaa, ja suostumalla jatkuviin palkankorotuksiin seurat ovat antaneet sen tapahtua. Osoittamalla, että jossain menee raja, seurat näyttävät, että niilläkin on vielä neuvotteluvoimaa jäljellä.
Pelaajille kyse on silti tilanteesta, jossa on lähes mahdoton hävitä. Vapaina agentteina seuraa vaihtavat pelaajat saavat lähes järjestäen suuremman sopimuksen kuin vanhassa seurassaan pysymällä. Alaba, esimerkiksi, tienaa Real Madridissa tiettävästi tuplasti enemmän kuin Bayern Münchenissä.
Seurat laskevat, että ne voivat joustaa palkkavaatimusten kohdalla, kun eivät joudu maksamaan siirtokorvausta. Kokonaisuudessaan seura pääsee halvemmalla, ja sekä pelaaja että tämän agentti tienaavat enemmän. Kaikki paitsi pelaajan edellinen seura voittavat.
Pelaaja-agentit ovat huomanneet tämän ja alkaneet vauhdittaa suuntauksen kehittymistä. Agenttien intresseissä on motivoida pelaaja siirtymään vapaille markkinoille, jolloin hän voi laittaa yhä useamman seuran taistelemaan asiakkaansa allekirjoituksesta. Suurempi kilpailu tuo pöytään myös suurempia palkkatarjouksia. Vaikka agentteja on helppo syyllistää, on laajempi valinnanvapaus myös pelaajan oman edun mukaista.
Toki tilanteeseen sisältyy riskejäkin. Jos polven ristiside pamahtaa hajalle kuukausi ennen sopimuksen umpeutumista, voi seuraava sopimus ollakin yhtäkkiä huomattavasti odotettua pienempi. Pahimmassa tapauksessa koko loppu-uran tienestit voivat pudota merkittävästi, jos kuntoutus ei suju suunnitelmien mukaan.
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että pelaajat ovat laskeneet hyötyjen olevan riskejä suurempia. Tavallaan kyse on myös yhteiskunnallisesta kehityksestä. Riskinottoa ja riippumattomuutta suositaan entistä enemmän, ja maailma on yhä kannustavampi joustavia työoloja ja esimerkiksi freelancerina työskentelemistä kohtaan. Tämä kehityskulku on nyt nähtävissä myös jalkapallossa.
Loppukädessä sekä Håland-malli että Mbappé-malli ovat kuitenkin osa yhtä ja samaa suuntausta, joka on syntynyt siitä, että pelaajat haluavat pitää vaihtoehtonsa aiempaa avoimempina.
Oli kyseessä sitten millenniaalipelaajien kokema FOMO tai nykypelaajien uskallus pitää uransa langat omissa käsissään, lopputulos on se, että jalkapallomarkkinat tulevat amerikkalaistumaan. Tapahtui se sitten ilmaissiirtojen tai ulosostopykälien kautta, pelaajat tulevat jatkossa hallitsemaan omaa kohtaloaan yhä enenevissä määrin.
Ne seurat, jotka osaavat kosiskelun jalon taidon ja pystyvät tarjoamaan pelaajalle parhaan kokonaispaketin, voittavat. Kysymys ei kuitenkaan aina tule olemaan vain rahasta.
Pelaajat, joilla on enemmän varaa valita, voivat tehdä arvopohjaisia valintoja yhä useammin. Joillekin mahdollisimman suuri palkka voi olla itseisarvo; toiselle taas mahdollisuus voittaa pokaaleja on ainoa asia, joka merkitsee. Toisaalta pelaajat voivat alkaa miettiä myös sitä, missä haluavat asua – joko uransa parhaiden vuosien aikana tai niiden jälkeen.
Voi olla, että Hålandin tavalla rakennetut, pelaajalle edulliset sopimukset, tulevat yleistymään – paitsi rahallisesti, myös ajallisesti. Kenties jalkapalloon tulee niin sanotusti standardimittaisia sopimuksia, joilla pelaaja maksimoi uransa tulot ja pitää vaihtoehtonsa avoinna: yksi sopimus teininä, toinen nuorella iällä, kolmas huippuvuosina ja vielä yksi vanhoilla päivillä.
Koska jalkapallomaailmassa ei tunneta palkkakattoa, mahdollistaa tämä toki vielä nykyistä kovempienkin tähdistöjoukkueiden muodostumisen. Pahimmassa tapauksessa seurat tulevat eriarvoistumaan entisestään.
Toisaalta, kun kysymys ei ole enää siitä, kuka voi maksaa suurimpia siirtokorvauksia, pelaajien vaihtoehdot kasvavat. Parhaimmillaan tämä voi tasoittaa markkinaa ja viedä huippupelaajia yhä useampiin seuroihin.
Sekä negatiivisia että positiivisia mahdollisuuksia on paljon. Vain aika näyttää, mitkä niistä toteutuvat. Pahin mahdollinen skenaario olisi se, että seurat inflatoivat palkkamarkkinat tarjoamalla vapaille agenteille ylisuuria sopimuksia, ja ajavat itsensä uusiin talousongelmiin vanhoja paetessaan.
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se. Sallisen viikkokirjeen tilaajaksi, ja osaksi hurjan etuoikeutettua joukkoa, pääset klikkaamalla tästä. Risuja tai ruusuja sopii jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Freelancerina pidätän oikeuden valita, mihin huuteluihin vastaan.
Eurooppalainen jalkapallokausi lähenee kliimaksiaan. Ensimmäisen eurokilpailun finaali pelataan jo ensi viikolla. Samaan aikaan sää Suomessa lämpenee ja veikkausliigakatsomot alkavat koko ajan muuttua houkuttelevammiksi. Huomion siirtyminen Euroopasta kotimaan kentille tapahtuu kuin luonnostaan.
Hyvää viikonloppua.
