Sallisen sivukatsomo: Tyhmä, rohkea vai tyhmänrohkea?

Sadasta tuhannesta paikasta oli täytetty vain muutama, ja nekin Barcelonan johtohenkilöillä ja tarkoin valituilla pelaajien edustajilla. Tyhjyyttään kumiseva Camp Nou symboloi täydellisesti sitä katastrofaalista tilannetta, jossa Joan Laporta otti toista kertaa Barcelonan seurapresidentin roolin vastaan.

Laporta seisoi korokkeellaan kaiken huomion keskipisteenä, mutta kuitenkin yksinäisenä. Pieni hahmo vasten massiivista tyhjää katsomoa. Uusvanha seurapresidentti esiintyi olemattomalle yleisölle sekä kaikille suoraa lähetystä katsoneille itsevarmasti, vaikka hetki vain alleviivasi sitä, ettei Barcelonan ollut mahdollista täyttää kassaansa eikä katsomoitaan.

Tietäen, että Lionel Messi istuu katsomossa, Laporta vetosi kaikin hänelle suoduin voimin argentiinalaisen tunteisiin, ja lupasi, että taivuttelee Messin jäämään Barcelonaan.

Sen lupauksen Laporta lopulta sekä piti että rikkoi. Seurapresidentti todellakin taivutteli Messin jäämään. Uutta sopimusta hän ei Barcelonan talousongelmien vuoksi kuitenkaan voinut argentiinalaisen kanssa tehdä, minkä vuoksi seurahistorian paras pelaaja päätyi lopulta jättämään Barcelonan taakseen kyyneleet silmissä.

Seuran taloustilanne, kuten Laportalle lopulta valkeni, oli jopa katastrofaalisempi kuin keväällä annettiin ymmärtää. Vuosikausia jatkuneen huonon talousjohtamisen seurauksena Barcelona oli ajanut itsensä tilanteeseen, jossa 110% sen liikevaihdosta meni pelkästään palkkakuluihin. Jopa ilman Messin jättimäistä palkkaa seura upotti 90% tuloistaan pelaajien palkkoihin. Kun tulot pandemian myötä romahtivat, räjähti vuosikausia kytenyt kupla seurajohdon käsille.

Argentiinalaisen taikurin sopimus ei kuitenkaan jäänyt lopulta kiinni vain Barcelonan tyhjästä kirstusta. Vaikka seura olisi löytänyt rahat Messin pitämiseen – kuten Laporta ainakin antoi ymmärtää – ei se olisi La Ligan asettamana palkkakaton takia pystynyt pelaajaa täksi kaudeksi rekisteröimään.

Sarjan palkkakatto on kaikkineen hieman monimutkaisempi systeemi kuin amerikkalaisesta urheilusta tuttu ”kova” katto. La Liga ei ylipäätään aseta seuroille palkkakattoa, vaan näiden tuloihin perustuvan rajan sille, kuinka paljon ne saavat kauden aikana kuluttaa. Seurat voivat itse päättää, miten allokoivat tämän summan siirtokorvauksien ja palkkojen välillä.

Seurojen tuhlaamista rajoittavat toimenpiteet ovat itse asiassa auttaneet, sillä toissakaudella La Ligan seuroilla oli paras tulojen ja menojen suhde Euroopan viidestä suurimmasta liigasta. Siitä huolimatta Barcelonan (edellinen) seurajohto onnistui ajamaan seuransa tilaan, joka normaalimaailmassa enteilisi konkurssia.

La Ligan määräämä kulukatto rajoitti Barcelonan palkkakulut 70% seuran tuloista. Jopa ilman Messin jatkosopimusta katalonialaisilla oli täysi työ päästä sinuiksi rajoituksien kanssa ja onnistua rekisteröimään muut uudet pelaajansa alkaneelle kaudelle.

Ensimmäisessä pelissä Messin lähdön julkistamisen jälkeen fanit osoittivat vihansa buuaamalla kallispalkkaisille ja alle oman tasonsa pelanneille Miralem Pjanicille ja Samuel Umtitille. Seurat elättävillä faneilla on toki aina oikeus mielipiteeseensä, mutta on tuskin pelaajien vika, että heille on annettu sellaiset sopimukset kuin on. Loppukädessä vastuu on aina seurajohdolla – sekä vanhalla että uudella.

Jos Laporta olisi halunnut nähdä Messin Barcelonan nutussa alkavalla kaudella, ei hänen olisi tarvinnut tehdä muuta kuin hoitaa uusi sopimus ennen vanhan loppumista, eli kesäkuun loppuun mennessä. Näin Messistä ei olisi koskaan tullut sopimuksetonta pelaajaa, eikä häntä olisi tarvinnut rekisteröidä uudelleen täksi kaudeksi. Toki Barcelonan olisi edelleen pitänyt pystyä noudattamaan La Ligan kulukattoa, mutta kapteeniaan sen ei olisi kokoonpanonsa ulkopuolelle tarvinnut jättää.

Laporta kuitenkin antoi argentiinalaisen vanhan sopimuksen umpeutua, vaikka on mahdotonta uskoa, ettei hän – ammatiltaan asianajaja – neuvonantajineen olisi tiennyt tästä sopimusteknisestä seikasta. Seurapresidentti kuitenkin näytti uskovan siihen, että La Liga nöyrtyisi poikkeussääntöön.

Tai siihen, että onnistuisi muilla tavoin raivaamaan tilaa Messin palkalle. Yritykset palkkojen leikkaamiseksi olivat kuitenkin niin heikkoja, että niitä voisi luulla silmänlumeeksi.

Laporta olisi voinut alkaa kaupitella pelaajiaan jo hyvissä ajoin keväällä, ennen kuin kaikki muut tiesivät Barcelonan ahdingon syvyyden. Silloin seuralla olisi ollut käsissään edes joitakin valtteja. Elokuulle tultaessa niitä ei ollut yksinkertaisesti yhtään.

Jopa taivaalta päättäjien syliin tipahtanut Antoine GriezmannSaúl Ñíguez -treidi meni puihin, kun Laporta vaati Atléticolta siirtosummaa tai Saúlin palkkojen osittaista pitämistä. Atlético, jolla ei ollut diilissä mitään hävittävää, ei tähän luonnollisesti suostunut.

Samalla, kun seura on kipeästi tarvinnut kulujensa leikkaamista, on Laporta keskittynyt lähinnä tulojen maksimoimiseen Superliiga-ajatuksessa epätoivoisesti kiinni roikkumalla. On toki totta, että Barcan katastrofaalinen taloustilanne on täysin edellisen seurajohdon syytä. Sormen osoittaessa Josep Bartomeun suuntaan monelta jää kuitenkin huomaamatta, ettei uusi seurajohto ole tehnyt vielä mitään tilanteen parantamiseksi.

Ellei Messin pois päästämistä sellaisena pidetä.

Bartomeun aikakaudella Barcelonasta oli tullut jotain, mistä se oli Real Madridia vuosikausia ivannut: ostojoukkue, jonka kallispalkkaiset tähdet pelasivat alle oman tasonsa. Barcelona ei ole ollut se lähes rajattoman ihailun kohteeksi noussut jalkapallojoukkue enää moneen vuoteen. Kriisi on roikkunut ilmassa jo pitkään, ja voidaan hyvällä syyllä sanoa, että ilman Messiä se olisi näkynyt kentälläkin huomattavasti nykyistä pahempana.

Samalla, kun seurajohto on kesästä 2013 lähtien yrittänyt paikata vuotavaa venettä aina uusilla tähtihankinnoilla – joiden lopullinen tarkoitus on ollut vain pitkittää Messin aikaista menestysikkunaa – on se päätynyt kauhomaan lisää vettä veneen pohjalle. Voi olla, että Messin lähtö, niin karmaiseva kuin se onkin, on se herätys, joka Barcelonassa tarvitaan, jotta kurssi lopulta kääntyy.

Barcelona nousi Pep Guardiolan ja Luis Enriquen aikana kenties maailman ihaillummaksi joukkueeksi siksi, että se edusti niin paljon muutakin kuin yhtätoista pelaajaa. Kyseessä ei ollut barcelonalainen jalkapallojoukkue, kyseessä oli barcelonalainen ihanne. Seura, joka perustui La Masiaan, omiin kasvatteihin avauksessa ja cruyffilaisiin pelillisiin ihanteisiin. Unicef-yhteistyöhön ja tinkimättömiin periaatteisiin.

Nykyinen Barcelona on ostoryhmä, joka pelaa erilaista jalkapalloa, perustaa toimintansa erilaisiin arvoihin ja kumartaa rahalle. Sen pohdinta, kuolevatko barcalaiset ihanteet Messin lähdön myötä, on turhaa dramatisointia. Monista niistä on luovuttu jo aikoja sitten.

Voi kuitenkin olla, että tästä ne uudelleensyntyvät. Voi olla, että Barcelona nousee historiansa suurimmasta kriisistä Feeniks-linnun lailla, kunhan se ensin käy itse kaivamansa kuopan pohjalla. Voi myös olla, että tämän varaan Laporta laskee.

Barcelonaa johdetaan tällä hetkellä joko todella tyhmästi tai todella rohkeasti. Keinot Messin pitämiseen seurassa kyllä olivat olemassa, ja on todella vaikea uskoa, ettei Laporta olisi sitä tiennyt. Ei hänen olemuksensa eivätkä hänen aiemmat tekonsa luo uskoa siihen, etteikö hän olisi tällaisista asioista tietoinen.

Seisoessaan yksinäisenä, unohdettuna, tyhjää Camp Noun katsomoa vasten omassa virkaanastujaistilaisuudessaan, Laporta lupasi, että on valmis tekemään kipeitä ratkaisuja, jotta Barcelona saadaan takaisin jaloilleen.

Päälle päin näyttää, ettei hän ole sittenkään ollut valmis olemaan sanansa mittainen.  Mutta voisiko olla, että hän teki sittenkin niistä sen kaikkein kipeimmän?

Hyvää viikonloppua

Barcelona käy tänä viikonloppuna uuden aikakautensa toiseen otteluun. Samalla alkaa myös Serie A, mikä tarkoittaa, että Euroopan top-sarjat ovat viimeistä myöden käynnissä. Ensi viikolla puolestaan pelataan suomalaisittain kenties kauden tärkeimmät ottelut. Jännitettävää on edelleen paljon, sillä HJK:n upea taistelu Turkissa on vähintään hatun noston arvoinen suoritus.

Jos kirjoitus ansaitsee mielestäsi risuja tai ruusuja, jaa niitä rohkeasti sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi taas pääset tästä.

Ensi viikkoon. Pysykää terveinä.

Hyvää viikonloppua.