PSG:n pelaajat saattoivat jo maistaa Mestarien liigan puolivälierän suloisen maun. Vielä senkin jälkeen, kun Karim Benzeman oli ahdistanut Gianluigi Donnarumman nurkkaan ja tuonut Real Madridin ottelussa tasoihin, ranskalaisilla oli otteluparin johtoasema ja jatkopaikka omissa käsissään.
Benzema ei kuitenkaan ollut vielä valmis. Vartti ennen varsinaisen peliajan loppua Luka Modrić puhkoi syötöllään koko PSG-puolustuksen ja ranskalaiskärki toi Realin otteluparissa tasoihin. Alle kaksi minuuttia myöhemmin pallo oli uudelleen PSG:n maalissa.
Marquinhosin epäonnistunut purkupallo tuli kuudentoista-alueen rajalla Benzemalle vaikeasti pomppivana ja hieman juoksulinjan taakse. Moni pelaaja olisi tilanteessa joutunut lyömään jarrut päälle saadakseen edes välttävän kosketuksen palloon. Benzema kuitenkin jatkoi sen täydestä juoksusta yhdellä kosketuksella PSG:n maalin alakulmaan ja ratkaisi otteluparin.
Valkoisen joukkueen hinaaminen yksin Mestarien liigan puolivälieriin tuntui lopulliselta kannanotolta sille, kuuluuko 34-vuotias hyökkääjä keskusteluun maailman parhaasta pelaajasta.
Sitä se ei kuitenkaan ollut. Sillä jo seuraavassa Mestarien liigan ottelussaan Benzema oli, jos mahdollista, vielä vakuuttavampi.
Kun otteluparin avausosaa Chelseaa vastaan oli pelattu 20 minuuttia, Benzema jatkoi seinäsyötöllä Vinícius Júniorin läpi kentän vasemmalla laidalla. Jälleen yhdellä kosketuksella, jälleen hieman horjuvasta asennosta, ja jälleen täydellisellä voimalla ja tarkkuudella.
Niin PSG-ottelun ratkaisumaali kuin tuo läpisyöttö ovat täydellisiä osoituksia siitä, mitä Benzemalla on ollut siitä asti, kun hän 18-vuotiaana murtautui Lyonin edustusjoukkueeseen: untuvan pehmoista tekniikkaa. Tilannetta seurannut syötön jälkeinen spurtti Chelsean boksiin ja täydellinen, lähes uskomattomalta tuntuva, pusku maalin yläkulmaan 11 metristä on puolestaan testamentti sille työlle, mitä ranskalainen on Real-uransa aikana tehnyt.
Höyhenen kevyt kosketus on Benzemalla ehkä verissä, mutta niin pääpelitaito kuin täydellinen vartalonhallintakin ovat ominaisuuksia, jotka hyökkääjä on nostanut huipputasolle puhtaan treenin myötä. Sitoutuneen harjoittelun – ja osittain olosuhteiden pakosta – ranskalaisesta on kehittynyt käytännössä täydellisen hyökkääjän prototyyppi.
Benzema pelasi vuosia Cristiano Ronaldon ja Gareth Balen välisenä liimapelaajana, joka mahdollisti kaksikon tuhotyöt. Rooli muovasi ranskalaisesta yhden maailman monipuolisimmista ja kokonaisvaltaisimmista hyökkääjistä. Samalla Benzema kehittyi epäitsekkääksi joukkuepelaajaksi, jollainen hän ei kenties aina ole ollut.
Ronaldon lähdettyä Benzema on kuitenkin osoittanut, että hänestä on myös kantamaan minkä tahansa joukkueen ykkösmaalintekijän viittaa – jos siitä oli koskaan minkäänlaisia epäilyksiä. Lyonilainen oli vuosia vasta joukkueensa kolmanneksi tärkein maalintekijä, mutta on silti Mestarien liigan historian neljänneksi ja Real Madridin historian kolmanneksi paras maalintekijä.
Ballon d’Or -keskusteluun Benzema on kuitenkin noussut vasta nyt, yli 30-vuotiaana joukkueensa ykköshyökkääjänä. Siihen keskusteluun hän myös kuuluu, sillä jos vuoden 2022 Ballon d’Or jaetaan samoilla kriteereillä kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta, ranskalaisen lisäksi vaihtoehtoja voittajaksi on vain yksi.
Koko 2000-luvun maailman parhaan pelaajan palkintoa ovat dominoineet hyökkäävät pelaajat. Modrićin (2018) ja Fabio Cannavaron (2006) lisäksi kaikki tämän vuosituhannen voittajat ovat olleet puhtaasti hyökkääviä pelaajia. Vuodesta 2008 lähtien tahti on kiihtynyt entisestään, kun parhaan miespelaajan palkinto on jaettu vuodesta toiseen joko Ronaldolle tai Lionel Messille – historian kahdelle parhaalle maalintekijälle.
Ronaldo ja Messi ovat voittaneet yhteensä 13 Ballon d’Oria. He ovat tuona aikana vastanneet myös yhdeksästä Euroopan parhaan maalintekijän tittelistä. Kaksikko on nostanut maalien tekemisen täysin uudelle tasolle, ja samalla määritellyt uusiksi sen, miten yksilöpalkintoja jalkapallossa tulkitaan.
Pitkälti juuri Messin ja Ronaldon takia maailman parhaan jalkapalloilijan palkinto on viimeiset vuodet ollut ennen kaikkea maalintekijöiden palkinto. On kuitenkin aiheellista kysyä, johtuuko tämä siitä, ettei pelin muita osa-alueita osata enää arvostaa, vai siitä, että aikaamme on dominoinut kaksi poikkeuksellista yksilöä, jotka ovat myös olleet poikkeuksellisia maalintekijöitä.
Aina tilanne ei nimittäin ole ollut vastaava. Ennen vuotta 2008 Ballon d’Orin oli voittanut vain kahdesti pelaaja, joka on samana vuonna kruunattu Euroopan parhaaksi maalintekijäksi: Ronaldo vuonna 1997 ja Gerd Müller vuonna 1970. Toki on huomioitava, ettei ennen vuotta 1997 Euroopan sarjoja painotettu eri tavalla parhaan maalintekijän valinnassa, kuten nykyään tehdään, joten vertailukelpoista dataa ei ennen sitä varsinaisesti ole.
Oli syy mikä hyvänsä, ei ole väärin sanoa, että maailman paras pelaaja yhdistetään maailman parhaaseen maalintekijään nykyään entisaikoja useammin. Onkin mielenkiintoista nähdä, mitkä arvot nousevat Ballon d’Or -äänestäjien keskuudessa tärkeimmiksi, kun Ronaldon ja Messin aikakausi pian päättyy.
Jos maailman parasta pelaaja valittaessa arvostetaan pelkkien maalien sijasta kokonaisvaltaisuutta, on vaihtoehtoja yhtäkkiä paljon enemmän. Onko Virgil van Dijk maailman, mahdollisesti, parhaana puolustajana varteenotettava vaihtoehto? Keskusteluun täytyy nostaa myös ainakin Kevin De Bruyne, jota voi hyvällä syyllä luonnehtia maailman kokonaisvaltaisimmaksi pelaajaksi, ja jonka ainoa synti taitaa olla se, ettei hän tunnu pysyvän ehjänä kokonaista kautta.
Jos pelkkien maalien sijaan katsotaan kokonaisvaltaista pelaamista, syöttötaitoa tai vaikka joukkueen ohjaamista, on parhaan pelaajan valitseminen huomattavasti vaikeampaa. Nykyisenä datan aikakautena kaikkea halutaan mitata numeroilla, mutta mitä numeroita keskikenttäpelaajien, puolustajien tai maalivahtien kohdalla voidaan verrata maaleihin?
Tähän asti yksi Ballon d’Orin kriteereistä on ollut pelaajan menestys osana joukkuetta. Kun van Dijk oli äänestyksen toinen vuonna 2019, oli hän voittanut Mestarien liigan. Saksan paidassa MM-kultaa juhlinut Manuel Neuer puolestaan tuli äänestyksen kolmanneksi vuonna 2014. Joukkuemenestys on tähän asti ollut puolustavien pelaajien ainoa reitti hyökkääjien rinnalle.
Nyt sitäkään ei kuitenkaan enää ole. Ballon d’Orin kriteereitä muutettiin täksi vuodeksi niin, että palkinto myönnetään ensisijaisesti vain pelaajan henkilökohtaisten suoritusten perusteella. Samalla myös aikaperiodia muutettiin niin, että tästä lähtien huomioon otetaan edellinen sarjakausi, ei kalenterivuotta. Niinpä esimerkiksi Qatarin MM-kisat huomioidaan vasta vuoden 2023 parasta pelaaja valittaessa.
Tavallaan tämä on järkevää. On helpompaa äänestää yhden kauden yksiselitteisesti paras pelaaja kuin kahdella kaudella parhaiten esiintynyt, mutta myös joukkueensa kanssa menestynyt, pelaaja. Lisäksi parhaan pelaajan palkinto saadaan näin ohjattua absoluuttisesti parhaalle pelaajalle, ilman kommervenkkeja.
Toisaalta uudet kriteerit yksipuolistavat ehdokaslistaa. Esimerkiksi Cannavaron ja Modrićin palkinnot tulivat pitkälti MM-kisoissa menestymisen myötä. Neuer oli kolmas vuonna 2014 ja Paolo Maldini vuonna 2003, koska he olivat johtaneet joukkueensa menestykseen. Kaikki varmasti ansaitsivat sijoituksensa, mutta on vaikea nähdä, että he olisivat sijoittuneet kärkeen vain henkilökohtaisten saavutusten takia. On syytä pelätä, että uudet kriteerit tekevät äänestämisestä entistä enemmän maaleja painottavaa.
On jokseenkin ironista, että kriteereitä lähdettiin muuttamaan sen jälkeen, kun Jorginhon valinta maailman kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi sai sosiaalisen media yleisöltä raivoisan vastaanoton.
Joukkuekaverit kutsuvat italialaista lempinimellä Radio Jorginho, koska hän ei koskaan lakkaa puhumasta ja ohjaamasta heitä kentällä. Selvästi tämä toimii, sillä tilastoissa näkymätön italialainen vei joukkueensa sekä Mestarien liigan että EM-kisojen voittoon. Mutta miten pelin ohjaamista voidaan verrata maalimääriin, jos tuijotetaan vain henkilökohtaisia tilastoja?
Tilastojen merkitys tulee kasvamaan myös siksi, että Ballon d’Or jaetaan tästä vuodesta eteenpäin lokakuussa. Kuinka hyvin, uuden kauden jo ollessa käynnissä, äänestäjillä on vielä muistissa edellinen kausi kokonaisuudessaan? Tilastoihin, jotka eivät tarjoa tilaa muistin erheille, on helppo nojata.
Jos vuonna 2022 palkitaan yksinkertaisesti maailman paras maalintekijä, on Robert Lewandowski ykkönen ennen toisena tulevaa Benzemaa. Kenties tämä on myös oikeanlainen kuvaus maailman kahdesta parhaasta pelaajasta, kenties ei.
On sinällään ironista, että Benzema saattaa vuonna 2022 johtaa joukkueensa niin La Ligan, Mestarien liigan kuin MM-kisojenkin voittoon – mutta jäädä silti ilman ansaitsemaansa Ballon d’Oria, koska millään niistä ei ole enää uusien kriteerien myötä merkitystä.
Toisaalta joukkuemenestyksestä saattaa nauttia Lewandowskikin, ja jäädä silti ilman Ballon d’Oria, jos palkinnon äänestävät journalistit kokevat, että on aika palkita jotain muutakin kuin paras maalintekijä.
Vuonna 2022 maailman parhaan pelaajan kauneus on, enemmän kuin koskaan, katsojan silmässä.
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se. Kuka on sinusta maailman paras pelaaja? Jaa mietteesi sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen viikkokirjeen tilaajaksi ryhtymällä saat nauttia tulevaisuuden kolumneista jo perjantaisin. Todellinen varaslähtö viikonloppuun!
P.S. Parhaita pelaajia löytyy Veikkausliigastakin.
