Pelaajan lähipiiristä kantautuneiden kertomusten mukaan Mesut Özil kyllä tiesi riskit, kun hän joulukuussa 2019 päätti julkaista Twitterissä päivityksen, jossa otti kärkkäästi kantaa Kiinan valtion harjoittamaan etniseen puhdistukseen maassa asuvaa muslimivähemmistöä, uiguureja, kohtaan.
Özil ymmärsi, että hän todennäköisesti menettäisi kaikki kuusi miljoonaa seuraajaansa Kiinan sosiaalisen median kanavissa sekä 50 000 hengen virallisen faniryhmänsä maassa. Samalla hän menettäisi mahdollisuuden pelata Kiinassa, ja mahdollisesti jopa kiinalaisomistuksessa olevissa eurooppalaisseuroissa – ja lopulta koko Kiinan markkinan.
Silti hän päätti painaa julkaise-nappia, koska koki ihmisoikeuksien puolustamisen kaikkea tuota tärkeämmäksi. Sitä Özil ei kuitenkaan arvannut, kuinka yksittäinen twiitti voisi hänen Arsenal-uraansa vaikuttaa.
Kannanoton jälkeen Valioliigan kaksi suurinta kiinalaista TV-yhteistyökumppania kieltäytyivät näyttämästä Arsenalin pelejä. Özilin hahmo hävisi Kiinassa myytävistä videopeleistä, eikä häntä enää pystynyt löytämään kiinalaisilla hakukoneilla. Tieto saksalaisen olemassaolosta yksinkertaisesti hävitettiin.
Tapahtumaketjun jälkeen Arsenal pesi kätensä koko tapauksesta. Seura julkaisi päivityksen, jossa se ilmoitti, että Özilin mielipiteet ovat hänen omiaan, eikä seuralla ole mitään tekemistä niiden kanssa.
Arsenalilla oli polttava tarve suojella omia taloudellisia intressejään, kuten seuran fanikantaa sekä sen omistamaa ravintolaketjua Kiinassa. Kulissien takana seuran johto jopa keskusteli keskikenttäpelaajan rankaisemisesta seuran sisäisesti.
Huippujalkapallo tietysti pyörii rahan ympärillä. Taloudellisten intressien suojeleminen ei ole ennennäkemätöntä. Pelaajan rankaiseminen ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustamisesta puolestaan on.
Lopulta seura tyytyi pyytämään, ettei Özil ottaisi enää kantaa poliittisiin asioihin, ja poisti hänen nimellään varustetut fanituotteet valikoimistaan Kiinassa. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.
Saksalainen on äärimmäisen tunteellinen persoona, joka ei aina osaa erottaa jalkapalloon kuuluvaa bisnesmaailmaa lajin urheilupuolesta. Lähteet kertovat, että Özil oli syvästi loukkaantunut siitä tavasta, jolla seura häntä kohteli.
Vastoin ennakko-odotuksia hän kuitenkin taisteli tiensä takaisin Mikel Artetan suunnitelmiin, ja pelasi hetkittäin jopa merkittävässä roolissa, kunnes korona pakotti keskeyttämään valioliigakauden.
Kukaan ei osannut odottaa, että – ironisesti – Kiinasta liikkeelle lähtenyt virus rikkoisi pelaajan ja seuran tulehtuneet välit lopullisesti.
Tauon alettua Arsenal pyysi pelaajiaan hyväksymään palkkaleikkauksia tilanteen aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi. Pelaajista moni ei vaivautunut kyseenalaistamaan tilannetta. Özil kuitenkin halusi tietää, mihin rahat käytettäisiin, ja pystyisikö seura välttämään muun henkilöstön irtisanomiset leikkausten avulla. Hän halusi, että seuran omistajakin ottaisi vastuuta.
Kun Arsenal tiedotti, että se vaatisi pelaajiltaan 12,5 prosentin palkanalennuksia, Özil oli yksi kolmesta pelaajasta, joka ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta. Jostain syystä vain saksalaisen nimi vuoti julkisuuteen.
Voi olla, että Özilin vaatimukset olivat kohtuuttomampia kuin yleisesti luullaan. Voi olla, että hän aiheutti eripuraa pelaajien keskuudessa asiaan liittyen. Voi myös olla, että hänen pyyntönsä olivat täysin kohtuullisia, mutta seura ei niihin suostunut vastaamaan. Kenties syystä, sillä pian leikkausten jälkeen Arsenal ilmoitti erottavansa 55 joukkueen taustalla työskennellyttä henkilöä.
Oli niin tai näin, yksittäisen nimen vuotaminen julkisuuteen oli seuralta halpamainen temppu, ja osoitus siitä, ettei se enää Öziliä arvostanut.
Saksalainen ei toisaalta itse helpottanut tilannetta, kun lupautui maksamaan seuran erottaman, 27-vuotta Arsenalin maskottina toimineen Jerry Quyn, palkan siihen asti, että fanit palaavat stadioneille. Tiettävästi Arsenalin johto oli raivoissaan siitä, miten pelaaja oli toiminut heidän selkänsä takana.
Palkkakiistan jälkeen Özil ei pelannut Arsenalissa enää peliäkään.
Olisi kuitenkin väärin rakentaa draamankaari vain kentän ulkopuolisten asioiden varaan. Todellisuudessa asiat olivat alkaneet luisua sivuraiteelle jo paljon ennen kohtalokasta twiittiä ja koronataukoa.
Arsenal oli yrittänyt myydä alisuorittavan keskikenttäpelaajan jo kesällä 2018, sekä uudestaan kesällä 2019. Özil itse kuitenkin kieltäytyi neuvottelemasta muiden seurojen kanssa. Joidenkin mielestä pelaaja ei halunnut luopua korkeasta palkastaan, jota hän Arsenalissa nautti, toisten mielestä taas on ymmärrettävää, ettei pienen lapsen isä halua väkisin muuttaa perhettään pois kaupungista, jossa se viihtyy.
Voi myös olla, että Özil halusi aidosti tapella paikastaan joukkueessa, ja tajusi tilanteensa todelliset mittasuhteet vasta Artetan tiputettua hänet sekä Valioliigaan että Eurooppa-liigaan nimetystä miehistöstä.
Espanjalaisvalmentaja yritti kyllä aikansa löytää Özilille pelipaikkaa, mutta antoi lopulta ymmärtää, ettei tämä ollut riittävän sitoutunut joukkueen yhteiseen tekemiseen. Artetaa päävalmentajana edeltänyt Unai Emery ei koskaan löytänyt saksalaiselle paikkaa joukkueestaan. Jopa yleensä niin kohtelias Arséne Wenger sanoi julkisesti, että piti Özilin kallista jatkosopimusta virheenä.
Kaikki tämä kertoo pelaajasta, joka ei ehkä sittenkään tehnyt tarpeeksi töitä sopiakseen siihen muottiin, jota valmentaja häneltä odotti. Kentän ulkopuoliset sotkut ovat asia erikseen; se, ettei pelaaja ole valmis sitoutumaan joukkueen tekemiseen, on puolestaan aina anteeksiantamatonta.
Toisaalta Özil ei ole koskaan ollut pelaaja, joka sopisi tiettyyn muottiin. Hän ei ole tyypillinen nykyaikainen jalkapalloilija, vaan enemmänkin vanhan maailman artisti. Saksalainen on ääripäiden luonne sekä kentän ulkopuolella että kentällä. Hän haluaa ottaa asioihin kantaa – ja ilmaista itseään – sekä ihmisenä että jalkapalloilijana.
Joskus hän kuitenkin teki normaaleista suorituksista taidetta turhaan.
Lähteet Arsenalin sisältä kertovat, kuinka Özil teki harjoituksissa helpoistakin syötöistä väkisin vaikeita, lisäämällä niihin mitä ihmeellisimpiä kierteitä, vain koska pystyi siihen. Syötöt olivat silti poikkeuksetta millimetrin tarkkoja – mikä sai joukkueen nuoret ihailemaan keskikenttäpelaajan kykyjä. Kokeneempi kaarti kuitenkin turhautui saksalaisen taitelijamaisuuteen.
Taustalla oli muiden avainpelaajien ärsyyntyminen siihen, ettei pelinrakentaja tehnyt harjoituksissa tai otteluissa riittävästi töitä. Wenger kypsyi aikanaan samaan ja kyseenalaisti saksalaisen todellisen tahtotilan nousta yhdeksi maailman parhaista pelaajista. Ranskalaisen mukaan Özilillä oli kyky dominoida otteluja – mutta ei riittävästi halua.
Me tuskin koskaan saamme tietää, miksi Özilin sitoutuminen joukkueen toimintaan alkoi rakoilla. Vielä ensimmäisillä kausillaan pelaaja oli järjestäen joukkueensa juoksutilastojen kärjessä, vaikka hänen sopeutumistaan fyysisesti kovaan Valioliigaan epäiltiin.
Samalla Özil teki tulosta. Hänen 19 maalisyöttöään kaudelta 2015-2016 on koko liigan historian kolmanneksi kovin suoritus. Se on helppoa unohtaa nyt, mutta Wengeriltä aiempaa enemmän vapauksia saanut maailmanmestari pelasi uransa parhaan kauden Arsenalissa.
Myös siinä mielessä saksalainen symboloi uuden aikakauden Arsenalia; hän oli lupaus paremmasta huomisesta, tarina siitä, mitä olisi voinut olla, mutta mitä ei kuitenkaan koskaan saavutettu. Aivan kuten muutto uudelle stadionillekin.
Kun Özil siirtyi seuraan kesällä 2013, juhlivat fanit hänen siirtoaan Emiratesin ulkopuolella. Vihdoin Arsenal oli oikeasti käyttänyt rahaa. Vihdoin se oli hankkinut pelaajan, joka henkilökohtaisella taidollaan voisi kääntää otteluita voitoiksi. Saksalaisen hankinta oli sytytyspala fanien toivonkipinälle.
Özilin ensimmäinen maali Arsenal-paidassa osoitti heti, etteivät toiveet olleet turhia. Vain 11 minuuttia siitä, kun saksalainen ensimmäistä kertaa veti Arsenal-paidan ylleen, hän teki juoksun Sunderland-puolustuksen selustaan, nappasi vaikean, selkänsä takaa tulevan avauksen koukkuun yhdellä silkkisellä kosketuksella, ja lähetti millintarkan syötön suoraan Olivier Giroud’n juoksulinjalle niin, että kärki saattoi jatkaa pallon yhdellä kosketuksella maaliin.
Seuranneet vuodet toivat kolme FA Cupin voittoa, mutta eivät suuria mestaruuksia tai henkilökohtaisia palkintoja. Saksalainen kuitenkin toi faneille toivoa, ajoittaista dominointia ja debyyttiottelussa nähdyn kaltaista magiaa. Özilin ura Arsenalissa ei ollut millään mittarilla menestys, mutta ei se ollut epäonnistuminenkaan.
Hän tarjosi faneille monia ikimuistoisia hetkiä ja hengensalpaavia suorituksia, joihin moni pelaaja ei koko jalkapallohistoriassa ole pystynyt. Kannattamisessa ei ole kyse vain voittamisesta, vaan myös noista hetkistä, jotka palauttavat sydämiimme lapsenomaisen innostuksen lajia kohtaan.
Odotukset olivat kuitenkin vielä korkeammalla, ja siksi Özil tullaan muistamaan yhtenä valioliigahistorian viihdyttävimmistä pelaajista, muttei kuitenkaan minään muuna.
Syitä tähän on monia, eikä seuralla tai pelaajalla kummallakaan ole varaa osoittaa sormella toista. Sen sijaan molemmilla on syy katsoa peiliin ja kysyä, miksen nähnyt riittävästi vaivaa, jotta olisin saanut tämän suhteen toimimaan?
Hyvää viikonloppua
Se riittäköön tälle erää – vaikka tarina on mielenkiintoinen, teille on muutakin tekemistä viikonloppuna. Jos haluat lähettää kehuja, laita sähköpostia juuso@teravinkyna.com. Jos palautteesi sen sijaan on negatiivistä, kokeile onneasi Twitterissä @TeravinKyna. Väitteet on hauskempi ampua alas, kun muutkin näkevät. Kummassakin tapauksessa on suositeltavaa liittyä Sallisen sivukatsomon postituslistalle tästä – liittymällä saat jokalauantaisen tekstin kotiin kuljetettuna vielä Woltiakin nopeammin. Sallisen sivukatsomon listautumiseen menee todennäköisesti silti vielä hetki. Ja ennen kaikkea: pysyttele terveenä.
Hyvää viikonloppua.
Lähteet: NY Times, The Guardian, The Independent, On the Continent, The Athletic, BBC
