Sallisen sivukatsomo: Kiistämätön vetovoima

Jalkapallomaailmassa on tiettyjä totuuksia, joihin meidät on opetettu uskomaan. Yksi näistä on totuus huipulle tähtäävien pelaajien urakehityksestä. Olemme oppineet ymmärtämään, että jalkapalloilijan ura etenee portaittain.

Ensin pelaajan on lyötävä läpi omassa paikallisessa joukkueessaan, mitä seuraa siirto astetta suurempaan seuraan joko kotimaassa tai ulkomailla. Siellä onnistumalla voi ansaita mahdollisuuden päästä pelaamaan yhdessä Euroopan kakkoskorin seuroista ja kenties debytoimaan Mestarien liigassa. Hyvät näytöt isoissa valoissa voivat lopulta poikia siirron jalkapallomaailman absoluuttiselle huipulle.

Yksi tällaisista tarinoista on brasilialaisen Diego Carlosin tarina. São Paulon kupeessa syntynyt toppari nousi ensin ammattilaiseksi kotimassaan ja ansaitsi sitä kautta siirron Eurooppaan. Carlos siirtyi ensin Portugaliin opettelemaan eurooppalaisen pelin saloja. Onnistuminen Estoril Praiassa poiki siirron astetta isompiin ympyröihin, FC Nantesiin, josta Carlos kolme vuotta myöhemmin jatkoi Sevillaan.

Sevillassa brasilialainen voitti ensin Eurooppa-liigan ja oli sitten mukana nostamassa seuraa takaisin Mestarien liigaan ja La Ligan mestaruustaistoon. Samalla Carlos asemoi itsensä yhtenä Espanjan pääsarjan parhaista puolustajista. Toppari oli 29-vuotiaana uransa huipulla, ja looginen askel eteenpäin olisi ollut siirto Mestarien liigan voitosta kamppailevaan seuraan.

Sitten Carlos päätti kääntää selkänsä Mestarien liigalle ja siirtyä viime kaudella Valioliigan 14. sijoittuneeseen Aston Villaan.

Estoril Praiasta voidaan rakentaa aasinsilta Matheus Nunesiin, joka niin ikään pelasi seurassa ennen siirtymistään Sportingiin. Lissabonissa keskikenttäpelaaja auttoi seuransa ensimmäiseen Portugalin mestaruuteen 19 vuoteen ja palautti Sportingin Mestarien liigaan.

Viime kaudella Nunes eteni Sportingin kanssa jo Mestarien liigan pudotuspeleihin. Tälle kaudelle oli luvassa lisää Mestarien liigan pelejä. Sarjansa eliittiin noussut ja Portugalin maajoukkueessakin debytoinut 23-vuotias pelaaja oli pääsemässä uransa suurimpaan näyteikkunaan, joka mahdollisesti poikisi siirron vielä suurempiin ympyröihin.

Meidän totuutena pitämämme tarinan mukaan Nunesin olisi tullut seuraavaksi siirtyä joko yhteen Euroopan kärkiseuroista tai vähintään johonkin top4-sarjoissa Mestarien liigan paikoista pelaavaan seuraan lunastamaan potentiaalinsa. Sen sijaan hän valitsi Valioliigan keskikastiin kuuluvan Wolverhampton Wanderersin.

Sekä Carlos että Nunes vaihtoivat Mestarien liigan pelit kamppailuun Konferenssiliigan paikoista. Kumpikaan pelaaja ei tule nykyisessä seurassaan kuulemaan Mestarien liigan hymniä. Silti siirrot eivät nostattanut merkittävästi kulmakarvoja, sillä meidän tuntemamme totuus pelaajan urapolusta ei ole totuus enää ollenkaan.

Nunesin kanssa Portugalin mestaruutta Sportingissa juhlinut João Palhinha päätti vaihtaa Mestarien liigan pelit Valioliigan putoamiskamppailuun. Portugalilainen on tätä nykyä Fulhamin pelaaja.

Remo Freuler teki samanlaisen liikkeen siirtyessään Atalantasta, joka ei toki tällä kaudella europelejä pelaa, Valioliigan nousijaseura Nottingham Forestiin. Atalanta on viimeisten vuosien aikana asemoinut itsensä seuraksi, joka pelaa jatkuvasti pääsystä Mestarien liigaan ja jopa Italian mestaruudesta. Nottinghamissa kansanjuhlaan on syytä, jos seura onnistuu säilyttämään paikkansa Valioliigassa.

Thilo Kehrer vaihtoi Mestarien liigan voiton tavoittelun PSG:ssä kamppailuun eurosijoista West Hamissa. Boubacar Kamara puolestaan luopui Mestarien liigan peleistä siirtyessään Marseillesta Carlosin joukkuekaveriksi Aston Villaan.

Pervis Estupiñán, joka viime kaudella pelasi vielä Mestarien liigan välierissä Villarrealin riveissä, päätti vaihtaa keltaisen sukellusveneen Brighton & Hove Albioniin, jonka katto näyttää olevan jossain Valioliigan kymmenennen sijan tienoilla. Lille, Ranskan mestari vain vuoden takaa, menetti Sven Botmanin Newcastle Unitediin ja Amadou Onanan Evertoniin. Kumpikaan seura voi tuskin realistisesti haaveilla Mestarien liigasta lähivuosina.

Kulunut siirtoikkuna kertoo ennen kaikkea siitä, että jalkapallomaailma on muuttunut entistä enemmän valioliigakeskeiseksi. Kansainväliset pelaajasiirrot kulkevat yhä enemmän yhteen suuntaan sen sijasta, että pelaajat liikkuisivat tasapuolisesti suurten sarjojen välillä.

Tänä kesänä 25 eniten siirtokorvauksia maailmassa maksaneesta seurasta peräti 13 on Valioliigasta. Kymmenen eniten rahaa käyttäneen seuran joukosta löytyy vain kaksi Valioliigan ulkopuolista seuraa – osittaista uudelleenrakennusta tekevä Bayern München ja itsensä konkurssin partaalle kulutuksensa vuoksi ajanut Barcelona.

Sellaiset seurat kuin Nottingham Forest, West Ham ja Wolves käyttivät tämän kesän aikana enemmän rahaa kuin esimerkiksi PSG, Juventus tai Real Madrid. Valioliigaseurat ovat itse asiassa jo rikkoneet oman yhden kesän siirtoennätyksensä, ja käyttäneet rahaa pelaajahankintoihin suunnilleen yhtä paljon kuin muiden top5-sarjojen seurat yhteensä.

Kenties vielä hälyttävämpi signaali voimasuhteiden muutoksesta on tulojen ja menojen erotus. Serie A:n, Bundesliigan ja Ligue 1:n seurat ovat, huolimatta 1,5 miljardin euron kulutuksestaan, yhteensä vain 20 miljoonaa euroa pakkasella pelaajahankinnoissaan. La Ligassa miinusta on puolestaan kertynyt 120 miljoonaa, josta on vastuussa lähes yksinomaan Barcelona.

Valioliigassa seurat ovat sen sijaan käyttäneet pelaajaostoihin noin miljardi euroa enemmän kuin mitä ne ovat pelaajamyynneillä tienanneet.

Vaikka kyseisen trendin vauhti onkin kiihtyvä, kyseessä ei suinkaan ole uusi ilmiö. Viimeisen kolmen vuoden aikana 25 eniten pelaajasiirtoihin rahaa tuhlanneen seuran joukosta löytyy 12 englantilaista seuraa. Viiden vuoden syklillä englantilaisseuroja on samassa joukossa 11. 

Valioliiga käyttää tällä hetkellä yksinään lähes puolet kaikesta Euroopan siirtomarkkinoilla liikkuvasta rahasta. Sarjan taloudellinen ylivoima on niin hälyttävä, ettei muiden maiden kärkiseuroilla välttämättä ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää runnoa Superliigan kaltainen uudistus läpi.

Valioliigan seurat saavat tällä hetkellä TV-tuloja keskimäärin yli tuplasti sen, mitä maailman toiseksi suurimman TV-sopimuksen alla operoivan La Ligan seurat tienaavat. Valioliigan keskikastin joukkueet ansaitsevat TV-tuloilla jo yhtä paljon kuin Real Madrid ja Barcelona, ja sarjan häntäpään joukkueetkin hyötyvät TV-tuloista enemmän kuin Bundesliigan kärki.

Kyse ei ole silti pelkästä rahasta. Valioliiga on – toki rahan avittamana, mutta pääosin strategisten liikkeiden avulla – nostanut itsensä maailman kovatasoisimmaksi sarjaksi. Hype sarjan ympärillä on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana aivan uusiin mittoihin, ja nyt myös muiden sarjojen kannattajat tuntuvat tunnustavan Valioliigan paremmuuden.

Tämä hypetys tarttuu myös pelaajiin. Vaikka taloudelliset seikat ovat luonnollisesti tärkeitä, on Valioliiga suurimmalle osalle pelaajista myös mielenkiintoinen urheilullinen haaste. Pelaajat haluavat testata osaamistaan maailman parhaassa sarjassa. Siksi pelaajat tuntevat enemmän vetoa Valioliigan kuin Mestarien liigan otteluihin.

Kaiken lisäksi sarjan kehitykselle ei näy loppua. Alati kasvava taloudellinen etumatka vain suurentaa kuilua Valioliigan ja muiden suursarjojen välillä. Lisäksi kahden vuoden päästä käytäntöön tuleva Mestarien liigan uudistus tarjoaa Valioliigalle vielä uuden tavan houkutella huippupelaajia.

Kaudesta 2024–2025 lähtien Mestarien liigaan jaetaan kaksi ylimääräistä paikkaa sen perusteella, miten eri maiden seurat ovat Uefan kilpailuissa edellisellä kaudella menestyneet. Nykymenolla voi sanoa käytännössä varmaksi, että tuosta lähtien Valioliigasta pääsee kausi toisensa perään viisi seuraa turnauksen lohkovaiheeseen.

Lisäksi maakohtainen yläraja poistuu käytöstä kokonaan. Erittäin epätodennäköisessä, mutta kuitenkin mahdollisessa, skenaariossa Englannista voisi pelata jopa seitsemän seuraa Mestarien liigassa ja 11 seuraa kaikissa Uefan kilpailuissa.

Parantuneet mahdollisuudet selviytyä Mestarien liigaan laittavat seurat panostamaan joukkueidensa rakentamiseen entistä enemmän. Mestarien liigan pelien todennäköisyyden kasvaminen lisää myös Valioliigan kiinnostavuutta urheilullisessa mielessä.

Valioliiga painii täysin omassa sarjassaan nyt jo. Välimatka ei kuitenkaan tulevaisuudessa tule kaventumaan – päinvastoin. Euroopan muiden seurojen tuleekin keksiä jotain radikaalia, jos ne haluavat pysyä kyydissä.

Voi olla, että Superliiga on väistämätön osa jalkapallon tulevaisuutta. Valioliigan seurat eivät kuitenkaan sitä tarvitse.

Lähteet: Siirtosummat Transfermarkt, TV-tulot Swiss Ramble

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se. Palautetta tai muita ajatuksia elämästä voi lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @Teravinkyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi taas kannattaa liittyä tästä, jos jalkapallomaailman mielenkiintoisimmat ilmiöt kiinnostavat.

Ja niin joo. Klubi pelaa syksyllä europelejä muun muassa AS Romaa ja Real Betisia vastaan. Upea asia koko suomalaiselle lajiyhteisölle. Tervetuloa Helsinkiin, José.

Hyvää viikonloppua.