Sallisen sivukatsomo tuo näytöllesi kuumimmat ilmiöt, tuoreimmat näkökulmat ja puhutuimmat tapahtumat jalkapallomaailmasta joka lauantai.
Vaikka kausi Euroopassa on vasta alussa, on historian oudoin jalkapallovuosi jo todistanut yhden asian. Jalkapallon merkitys ei ole riippuvaista siitä, ovatko katsomot täynnä vai eivät.
Huolimatta siitä, että paluu pelikentille tehtiin ilman faneja, pahimmat pelkomme eivät ole käyneet toteen. Jalkapallo ei muuttunut merkityksettömäksi. Ei pelaajille, eikä faneille.
Ei Mohamed Salahin tai Sadio Manén riemua rajoittaneet tyhjät katsomot, kun nämä saivat ruokkia maaliahneuttaan iskemällä yhteensä viisi maalia kauden kahteen ensimmäiseen otteluun. Kylian Mbappén hymy oli todellinen, kun hän jäi joukkuetovereidensa ympäröimäksi PSG:n edettyä Mestarien liigan finaaliin. Lyonin pelaajien onnellisuus huokui Suomeen asti, kun nämä tekivät mahdottomasta mahdollisen ja kaatoivat Manchester Cityn matkalla Mestarien liigan välierään.
Kun PSG lopulta hävisi finaalin Bayernille, ei tuskaa ollut yhtään sen helpompi käsitellä, vaikkeivat kymmenet tuhannet kannattajat sitä olleetkaan jakamassa. Neymarin kyyneleet saattoivat olla teatraalisia, mutta tuska oli aitoa. Atalantan pelaajien shokki, kun heidän unelmansa valui hukkaan lisäajan viime hetkillä, ei ollut yhtään vähempiarvoinen tyhjien katsomoiden edessä. Kuten ei ollut Raheem Sterlingin pettymyskään, kun tyhjä maali osoittautui liian vaikeaksi vastustajaksi.
Jalkapallon draamankaari ei ole täysistä katsomoista riippuvainen. Kun Bayern nuiji kahdeksan maalia Barcelonan verkkoon, muistinko edes, ettei tulos ollut oudoin asia stadionilla? Kun Eero-Matti Auvisen pusku painui maaliin Stadin derbyn viime hetkellä, oli kliimaksi täydellinen, vaikka katsomot olivatkin vajaat.
Pelaajien eikä kannattajien tunteet ole katsomokapasiteetille alisteisia
Kenties keskivertokannattajaa on vaikea houkutella TV:n ääreen tiistaisella Stoke – Middlesbrough -kamppailulla, joka pelataan tyhjille katsomoille. Kuitenkin, kun panokset ovat kovat, me hengitämme peliä jokaisella solullamme, olimme paikan päällä tai emme.
Jalkapallon merkitys on huomattavasti yhtä ottelutapahtumaa – tai edes yhtä kautta – suurempi.
”Ne ihmiset, jotka kantavat seuroja mukana elämässään päivästä toiseen, luovat jalkapallokulttuurin.”
Eivät pelaajatkaan elä kannattajien vuoksi. Fanien ja pelaajien välistä suhdetta on turha vähätellä, mutta he ovat omistaneet elämänsä jalkapallolle kannattajista huolimatta, eivät heidän takiaan.
He ovat rakastuneet lajiin, sen kauneuteen ja voittamiseen. Kun he ovat pelaamisen aloittaneet, ei paikalla ollut tuhansia huutavia faneja. Heidän ilonsa tai surunsa ei ole alisteinen kannattajien läsnäololle. Pelaajat unelmoivat voittamisesta. Sen eteen he ovat tehneet töitä aikuiselämänsä jokaisena päivänä. He pelaavat kunnianhimosta ja rakkaudesta lajiin. He voittavat mestaruuksia itsensä vuoksi.
Ei kenenkään tarvinnut tulla kertomaan Bayern-pelaajille, kuinka tuntea, kun he voittivat historiansa kuudennen Mestarien liigan. Ei Aston Villan pelaajien helpotusta tarvinnut kenenkään olla korostamassa, kun he varmistivat sarjapaikkansa säilymisen kauden viimeisellä kierroksella.
Tietysti jalkapallo on, mitä se on, kannattajien takia. Ei peli olisi saanut nykyisiä mittasuhteitaan tai mahdollistanut ammattilaisuutta ilman tuhansia ihmisiä, jotka seuraavat pelejä viikosta toiseen. Me kuitenkin valehtelemme itsellemme, jos väitämme, että pelin sielu on riippuvainen täysistä katsomoista.
Kuten valehtelemme myös silloin, jos ajattelemme oman asemamme seurayhteisössä olevan riippuvainen siitä, ovatko katsomot täynnä vai eivät.
Totta kai peli menettää osan hohdostaan, kun katsomot ovat tyhjillään. Teatteri ei yhtä vakuuttavaa, pienten hetkien tärkeys ei yhtä korostunut, kun tuhansien ihmisten kuoro ei ohjaa tapahtumien kulkua. Kannattajien eetos kertoo meille, mitä meidän kuuluu tuntea ja odottaa. Tuhannet fanit stadionilla luovat sen tunnelman, jota olemme oppineet rakastamaan.
Mutta miljoonat fanit kotona luovat jalkapalloyhteisön.
Kuka pitäisi jalkapallon elossa, elleivät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa uhraisi omaa aikaansa ruohonjuuritason toimintaan olematonta korvausta vastaan? Kenestä kasvaisi huippupelaaja, ellei junioreilla olisi vanhempien ja talkoovoimin pyörivien seurojen tukea?
Eivät suurseurat ole kasvaneet nykyiseen mittaansa vain siksi, että ne vetävät joka viikonloppu 50 000 ihmistä stadioneilleen. Ne ovat kasvaneet siksi, että huomattavasti isompi määrä kerääntyy koteihin ja pubeihin katsomaan samaa peliä, kantavat ylpeänä seuran logoa vapaa-ajallaan ja pitävät seuran elossa jokapäiväisessä keskustelussa. Ei Liverpoolin faneja tarvinnut muistuttaa nauttimaan liigamestaruudesta, vaikka se varmistui suljettujen ovien takana.
Ei paikallisseuran kannattaminen ole riippuvaista siitä, pääsetkö jokaiseen peliin paikan päälle vai et. Se on riippuvaista siitä, oletko seurastasi ylpeä, asuit missä päin maailmaa tahansa. Ne ihmiset, jotka kantavat seuroja mukana elämässään päivästä toiseen, luovat jalkapallokulttuurin.
Suomessa olemme olleet onnekkaita, kun olemme saaneet nauttia edes osittain täytetyistä katsomoista. Sama saattaa olla pian totta myös joissakin Euroopan huippusarjoissa. Saksassa jotkin osavaltiot ovat avanneet stadionien ovet rajoitetulle määrälle kannattajia. Serie A:ssa puuhataan myös katsomoiden osittaista vapautusta. Valioliiga suunnittelee katsomoiden käyttöönottoa vajaalla kapasiteetillä lokakuussa.
Mutta kuten tämän viikon tapaukset Englannin liigacupista osoittavat, pandemia ei ole takanapäin, ja sen vaikutus ulottuu myös jalkapalloon. Tällaiset tapaukset heittävät varjon katsomoiden avaamisen ylle, ja saattaa olla, että koronan toinen aalto pitää stadionit tyhjillään vielä pitkään.
Pelit kuitenkin jatkuvat, sillä niillä on merkitystä siitä huolimatta. Elämme poikkeuksellista aikaa, ja meidän on hyväksyttävä tilanne, jossa katsomot eivät todennäköisesti täyty vielä pitkään aikaan. Mutta sillä ei ole väliä. Sillä jalkapallo merkitsee silti. Se merkitsee seuroille ja pelaajille, mutta myös meille kannattajille. Ja me merkitsemme jalkapallolle.
Vaikka ottelutapahtuma ilman faneja on alaston, ei pelaajien eikä kannattajien tunteet ole katsomokapasiteetille alisteisia.
Koulunpenkiltä piinapenkille
Yksi tämän kauden mielenkiintoisimmista ilmiöistä löytyy Italiasta. Valmentajana totaalisen kokematon Andrea Pirlo johdattaa Juventuksen jahtaamaan kymmenettä peräkkäistä scudettoa.
Italiassa Serie A:n valmentajalta vaaditaan Uefa Pro -lisenssi, jonka Pirlo sai valmistuttuaan valmentajakoulusta vain neljää päivää ennen sarja-avausta. Tilanne on kärjistetysti sama kuin myöntäisit ylilääkärin paikan lääkäriopiskelijalle.
Juventus saa kuitenkin olla tyytyväinen Pirlon oppimenestykseen, sillä il Maestro valmistui kurssinsa toiseksi parhaana, saaden 107 pistettä 110 mahdollisesta loppukokeessa. Ainakin paperilla Pirlo siis on valmis.
Ja vaikka otanta on vielä pieni, Juventuksen kaksi ensimmäistä ottelua ovat näyttäneet, ettei Pirlon osaaminen rajoitu vain luokkahuoneeseen. Neljän linjalla puolustava Juventus muovautuu hyökätessä muotoon 3-2-5, jolla se on puhkonut vastustajien puolustukset tehokkaasti. Vastus on kuitenkin ollut vielä mitäänsanomaton.
Entinen maajoukkuepelaaja Alessandro Diamanti totesi, että ”Pirlolla on lahjoja tehdä mitä tahansa maailmassa. Jos hänelle annettaisiin Formula 1 -auto, hän haastaisi Lewis Hamiltonin kolmessa kuukaudessa”.
Aika näyttää, miten Pirlon käy. Otanta on vielä pieni, mutta ensimmäiset ottelut ovat antaneet viitteitä siitä, että heidän managerinsa osaa muutakin kuin näyttää hyvältä Armanin puvussa.
Liljanvalkoinen kotiinpaluu
Mistä on Gareth Bale tehty? Sitä kysyy nyt moni Tottenhamin kannattaja. Walesiläinen palasi jalkapalloilulliseen kotiinsa neljän Mestarien liigan voiton jälkeen, mutta silti hänen tasonsa yllä leijuu kysymysmerkkejä.
Kysymysmerkit johtuvat pitkälti siitä, ettei Balen ole käytännössä annettu vuoteen pelata jalkapalloa. Kulunut kausi oli sekä Real Madridin rahojen että Balen ajan haaskaamista.
Nyt Bale palaa seuraan, jossa hän varmasti suuren roolin, jos hän pystyy sen ottamaan. Madridissa sekä seura että pelaaja lakkasivat välittämästä toisistaan jo aikoja sitten. Los Blancosin ja walesiläisen avioliitto oli kariutunut ja kauan ennen kuin eropaperit allekirjoitettiin.
Kaikesta huolimatta Balen numerot Real Madridin ajalta ovat todella hyvät. Hänen jalkapalloilulliset kykynsä eivät ole kadonneet mihinkään. Nyt Bale on seurassa, jossa hänestä aidosti välitetään. Ja josta hän itse välittää. Jos hän saa pidettyä itsensä kunnossa, meillä saattaa olla käsissämme liljanvalkoinen rakkaustarina.
Näkökulmia Sallisen sivukatsomosta joka lauantai
Siinä kaikki tältä erää. Toivottavasti pidit lukemastasi. Jos haluat antaa palautetta tai ehdotuksia aiheista, voit sen tehdä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @teravinkyna. Jos haluat saada jutun tuoreeltaan ja aamukahvin tuoksuisena suoraan sähköpostiisi, lisää itsesi jakelulistalle tästä.
Muista, että jalkapallo merkitsee sinulle ja sinä merkitset jalkapallolle, vaikka et katsomoon pääsisikään. Nautitaan siis kuningaslajista myös näinä aikoina.
Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.
