Tarina on tuttu. FC Barcelona ajaa poliittista agendaa itsenäisen Katalonian puolesta, kun taas RCD Espanyol puolestaan pyrkii pitämään Espanjan yhtenäisenä. Onko asia oikeasti näin?
Harva tietää, että Espanyolin perusti itseasiassa katalonialainen Angel Rodriguez, joka oli kyllästynyt ulkomaalaisiin vaikuttajiin katalonialaisessa jalkapalloskenessä. Espanyol perustettiin 1900, vuosi FC Barcelonan jälkeen, ja Blaurganan perustamista pidetäänkin yhtenä merkittävänä tekijänä Espanyolin synnyssä.
Barcelonan perustaja on nimittäin sveitsiläinen Hans Gamper. Gamperin päätös ei toki ollut yksinomaan henkilökohtainen, mutta katalaaniväestö oli perustamiskokouksessa vähemmistössä.
Kuninkaan seura
RCD Espanyol oli perustamisnimeltään itseasiassa Sociedad Espanyol de Futbol, ja se sai nykyisen nimensä , Real Club Deportivo Espanyol, ”vasta” vuonna 1912, kun silloinen Espanjan kuningas Alfonso XIII alkoi tukemaan seuraa. Samalla Espanyol sai logonsa päälle kruunun – symbolin, jonka nykyään kerrotaan kuvastavan seuran espanjalaisuutta.
Nykyään Barcelonassa kaupungin pienemmän seuran kannattaminen yhdistetään yleisesti Katalonian itsenäisyyden vastustamiseksi. Historiallisesti asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi.
Siinä missä FC Barcelonan kannattajaperheeseen kuulumista pidettiin integroitumisena katalonialaiseen kulttuuriin, niin ne, jotka eivät kyenneet assimiloitumaan katalaanikulttuuriin liittyivät Espanyoliin.
Francon aika
Espanjan sisällissodassa merkittävä osa Espanyolin kannattajista taisteli Francisco Francon johtaman kansallismielisen vastarinnan nimissä. Vastarinta osoittautui lopulta voitokkaaksi, ja lokakuussa 1936 Franco julistettiin Espanjan Caudilloksi – Italian Ducea ja Saksa Führeriä vastaavaksi nimikkeeksi.
Espanyolin tausta Barcelonan espanjalaisena seurana sai Francon sympatiat, ja seurasta tuli ajan saatossa Katalonian ainoa seura, joka osoitti tukensa diktaattorille. Tämä sai katalaanit varpailleen, ja Blaurganan kannattajat alkoivat kutsua Espanyolia ulkomaalaiseksi seuraksi.
Nykyään Francon ajan haavat ovat suurimmalta osalta umpeutuneet, vaikka Katalonian itsenäisyys onkin jälleen kerran tapetilla. Seurojen välinen vihanpito on muuttunut perinteiseksi naapuriseurojen kilpailuksi.
Yksi Espanyolin pelaajista on muuten noussut Francon suosiman Real Madridin suosioon. Seuran kapteeni, ja kaikkien aikojen paras pelaaja, Raul Tamudo nimittäin iski kaudella 2006–2007 tasoitusmaalin paikalliskilpailija Barcelonaa vastaan. Tuo tasoitusmaali sattui ratkaisemaan mestaruuden madridilaisille, ja seuraavalla kaudella Santiago Bernabeu kunnioitti Tamudoa standing ovationilla.
Kapteenin poistuminen
Nykyistä läheisyyttä oli kuitenkin synnyttämässä suuri tragedia. Juuri Espanyolin kapteeniuden perinyt Daniel Jarque menehtyi elokuussa 2009. Tämä sai Barcelonan unohtamaan vanhan vihanpidon. Jarque vastaanotti kuolemansa jälkeen monta kunnianosoitusta. Esimerkiksi Chelseaa edustanut Cesc Fabregas omisti kauden avausmaalinsa Jarquelle.
Suurin tribuutti tuli 2010 MM-kisojen finaalissa. Jo tuolloin Barcelonan ikoniksi kohonnut Andres Iniesta iski Espanjalle maailmanmestaruuden ratkaisseen osuman jatkoajalla. Maalin jälkeiset tapahtumat nostivat hänet myös Espanyolin kannattajien suosioon.
Iniesta otti paitansa pois, ja paidan alta paljastui viesti: ”Dani Jarque siempre con nosostros”, ”Dani Jarque, aina kanssamme”. Iniesta omisti mestaruuden Jarquelle.
Pysy aina pikkuveljenä
Espanyolin kannattajat ovat ottaneet oman roolinsa hyvin vastaan: he tiedostavat, että tulevat aina olemaan kaupunkinsa pienempi seura. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi ylpeyttä seuransa statuksesta. Joissain otteluissa Espanyolin kannattajat osoittavat pilkkaa isoveljelleen bannerilla, jossa lukee selkeä viesti: ”Catalunya: Més que un club” – ”Katalonia: enemmän kuin yksi seura”.
