T.T. Kallio, Helleauer. 2023. Iäti Kustannus. 343 s.
Helleauer on poikkeuksellinen kotimainen romaani. Suomessa korkeakirjallisuuteen harvoin yhdistetään jalkapalloa. Olli-Pekka Jauhiaisen kansi antaa jo osviittaa mitä on tulossa. Nyt ollaan jännän äärellä.
KASVUTARINA
Helleauer on jaettu kolmeen isompaan lukuun, eikä kappaleita ole väliotsikkojen kera kymmeniä. Se voi haastaa osaa lukijoista, kun asiaan pitää paneutua ja keskittyä, mutta voin taata että se myös palkitsee. Teoksen juonta sen enempää paljastamatta se kuvaa elämää ja kuolemaa, rakkautta ja kaihoa sekä jalkapalloa kortteliliigasta katsomoihin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikajanalle ja ajan myötä niin hahmot, paikallinen jalkapalloseura kuin myös ympäröivä maailma muuttuu. Miten Lemmikkien ja Keisarien välisessä ottelussa käy? Entä miten kaupungin ylpeys, Lumous, pärjää? Tämä on mielestäni myös kirjan vahvuus. Kansien väliin rakennettu maailma tempaisee mukaansa ja äärimmäisellä pieteetillä tapahtuva asioiden kuvailu herättää kokonaisuuden henkiin.
Okei, ehkä asioiden kuvailu menee välillä hieman yli, mutta asia ei ärsytä vaan pikemminkin saa hymyn huulille. Taidetta, voisi joku sanoa.
Juoksin maalille ja silitin tolppaa. Paksun lakkakerroksen alta tunsin sen epäsymmetristen harmaiden viirujen peittämät säikeet ja kuulin mielessäni niiden kertovan, miten joskus kauan aikaa sitten syysmyrskyssä sormieni alla yhtä hengittävä pyökki oli taipunut ja seurannut, kuinka koko muu metsä sen ympärillä pudotti lehtensä, mutta tuuleen taipuneena tuo sinnikäs puu piti kiinni purppuroista, suipoista lehdistään, joiden suonet levisivät geometrisesti kohti lehden kärkeä ja taivasta, kunnes viimein ote höltyi ja yksi kerrallaan lehdet nousivat pyörimään huutavaan tuuleen ja katselivat sieltä Helleaueria allaan, kaupungin vääristyneitä valoja kosteassa ilmassa ja siihen sulautuvia katseita, talven alla haikeita.
Pidin Helleauerista kovasti. Ymmärrän myös, ettei se missään nimessä maistu jokaiselle jalkapalloihmiselle. Se on kenties kaukana siitä, mitä on tottunut lukemaan, jos lautasella on ollut urheilu- tai futisaiheisia teoksia. Kirja ei ole missään nimessä pelkkää jalkapalloa. Se on myös kertomus aikojen muuttumisesta ja miten ennen, jos ei nyt kaikki niin tietyt asiat, olivat paremmin. Havaittavissa on kenties kaikuja myös meidän aikaamme ja maailmaamme.
Helleauer on vaikuttava teos. Erilainen ja valtavirrasta poikkeava. Kaunis kuvaus elämästä – ja jalkapallosta.
