Liverpool – Manchester United, 14. lokakuuta 2017. Romelu Lukaku on Liverpoolin rankkarialueen tuntumassa. Ollaan ensimmäisen jakson lopulla. 53 000 silmäparia Anfieldilla sekä yli 600 miljoonaa ympäri maailmaa seuraavat tarkkaavaisesti ottelun tapahtumia. Lukaku pelaa seinän Henrikh Mkhitaryanin kanssa. Armenialaisen passi vapauttaa hänet loistavaan tekopaikkaan, takanurkka ammottaa tyhjyyttään, Lukaku laukoo…päin maalivahti Simon Mignoletia.
Ottelu päättyy lopulta maalittomaan tasatulokseen.
Aiemmassa kirjoituksessani Byyriin kerroin avoimesti kannattavani Evertonia. Olin heinäkuussa matkalla kotimaassa kannattamani seurajoukkueen vierasotteluun, kun korviini kantautui tieto siitä, että Romelu Lukaku on kaupattu Manchester Unitediin. Siirtosumma oli 75 000 000 £. Pian viereeni ilmestyi samassa linja-autossa matkannut Manchester Unitedia kannattava tuttavani keskustelemaan siirrosta. Hän oli täydellisen ihmeissään, kun en ollut pahoillani, vaan lähinnä ilahtunut siirtosummasta.
Nyt reilut neljä kuukautta myöhemmin en ole siirrosta enää niin ilahtunut. Tämä kausi on osoittanut sen, kuinka kovasti Everton tarvitsi jo viime kaudella Romelu Lukakun maaleja. Siitä mielipiteeni ei ole kuitenkaan muuttunut, että Manchester United maksoi aivan liikaa. Vaikka elämmekin jalkapallossa juuri nyt sairasta aikakautta, jossa kuka hyvänsä öljysheikki voi tuosta noin heittää yli 200 miljoonan euron ulosostohinnan haluamastaan pelaajasta, summa on liian iso.
Iso mies, pienet vastustajat
Mielipiteeni perustuu juurikin Anfieldilla lokakuussa nähtyyn ja sen kaltaisiin tilanteisiin. Romelu Lukaku on aivan fantastinen pelaaja. Kookas kärkimies, jolla on tarvittavaa teknisyyttä ja pääpelivoimaa. Hän on myös erinomainen suojaamaan palloa ja on tämän ominaisuuden ansiosta valmentajien mieleen, sillä kykyä voidaan hyödyntää taktisesti monella tavalla.
24-vuotiaan belgialaisen tilastot ovat vakuuttavat. Anderlechtissa 73:ssä ottelussa 33 maalia, vaikka hän oli tuohon aikaan käytännössä vielä lapsi. Kymmenessä ottelussa Chelseassa maalit jäivät syntymättä, mutta West Bromwichin lainajaksolla syntyi 17 osumaa 35 otteluun. Evertonissa 141 ottelua poiki 68 maalia. Nyt Manchester Unitedissa verkko on heilunut jo seitsemästi syksyn aikana.
Ongelma onkin siinä, millaisia joukkueita vastaan hän onnistuu. Tämän kauden Valioliigamaalit ovat syntyneet West Hamia, Swansea, Stokea, Evertonia, Southamptonia ja Crystal Palacea vastaan. Maalit esimerkiksi Liverpoolia, Tottenhamia ja Chelseaa vastaan jäivät kuitenkin syntymättä.
Belgialainen jatkaa samaa tuttua trendiä jo Evertonin ajoilta. Viime kaudella Romelu Lukakusta tuli ensimmäinen Evertonin pelaaja sitten legendaarisen Bob Latchfordin, joka pystyi latomaan 25 maalia kahtena peräkkäisenä kautena. Hän pystyi tekemään sarjan häntäpään joukkueita vastaan kentällä oikeastaan mitä tahansa, mutta isoja vastaan oli vaikeaa. Viime kaudella hän teki yhteensä kolme maalia Valioliigan top-5-joukkueita vastaan, sitä edeltävänä tasan yhden.
On tullut aika
Romelu Lukakulta puuttuvat siis toistuvat onnistumiset suurista otteluista. Tämä asettaa kyseenalaiseksi Manchester Unitedin hänestä maksaman summan järkevyyden. Mies on loistava pelaaja, mutta onko hänestä ottamaan seuraava askel ja kasvamaan suureksi pelaajaksi, voittajaksi?
Edellä kuvaillun kaavan voidaan todeta toistuvan myös maajoukkueessa. 64 maaottelussa hän on nakuttanut 30 kaappia Belgialle. Näistä 30 osumasta tasan kaksi on syntynyt sellaista maata vastaan, joka on juuri tuolla hetkellä ollut FIFA-rankingissa top-20:ssä.
Epäileviä tuomaita alkaa kerääntyä Lukakun ympärille. Meillä Suomessa Mixu Paatelainen otti edellä mainitut tilastot esiin Viasatin studiossa pari viikkoa takaperin. Edessä on loppukausi, jossa Romelu Lukaku pelaa yhdessä Manchester Unitedin kanssa lukuisista pokaaleista. Myös kesän MM-kisat lähestyvät.
Tämä on belgialaiselle mitä parhainta aikaa tukkia meidän epäilijöiden suut.
