Máxima Rivalidad, Máximo Respeto, eläköön #DerbiHistórico.
Näillä sanoilla Leganés esitteli kotisivuillaan historian ensimmäistä pääsarjatasolla pelattavaa Etelä-Madridin derbyä elokuussa 2017. Tulevana viikonloppuna joukkueet kohtaavat jo viidettä kertaa La Ligassa.
Kaikki jalkapallon ystävät tuntevat varmasti ”El Derbi Madrileñon”, eli Atleticon ja Realin kohtaamisen. La Ligassa pelataan kuitenkin myös toinen madridilainen derby, suurelle yleisölle suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt Etelä-Madridin derby.
Tässä ottelussa kohtaavat Getafe CF ja CD Leganés. Joukkueiden ensimmäinen virallinen kohtaaminen tapahtui 25. huhtikuuta 1948. Ottelun voitti Getafe 4-1 ja sarjatasona oli tuolloin Segunda Regional eli kuudenneksi korkein sarjataso.
Vuosien saatossa derby-otteluita on pelattu jopa kuudella eri sarjatasolla; Segunda Regional, Primera Regional, Tercera División, Segunda B, Segunda ja nyt viime vuosina myös Primera división. Derbi Histórico onkin tässä suhteessa uniikki: kyseessä on ainoa pääsarjatasolla pelattava derby, jota on pelattu näin monella sarjatasolla.
Yksi syy siihen, että ottelu on jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon, on varmasti se, että Getafen noustua Primeraan kauden 2004 päätteeksi Leganésin tie vei samaan aikaan toiseen suuntaan ja edessä oli kymmenen vuoden korpivaellus Segunda B:ssä. Vielä nöyryyttävämpää oli se, että näinä vuosina vastassa oli Getafen kakkosjoukkue Getafe B. Näin ollen joukkueiden kannattajat joutuivat odottamaan derbyä kolmetoista vuotta.
Rivaliteetti kasvoi 1980-luvun Segundassa
Vuosina 1986–1996 seurat pelasivat yhtä kautta lukuunottamatta samassa sarjassa. Tämä ajanjakso on myös se, johon nykykannattajat yleensä viittaavat puhuessaan seurojen välisestä rivaliteetista.
Tuon ajan Segundassa ja Segunda B:ssä ei ollut täysammattilaisia, vaan pelaajat kävivät joko töissä tai opiskelemassa pelaamisen ohessa. Joukkueet koostuivat siihen aikaan lähes täysin madridilaislähtöisistä pelaajista, jotka saattoivat pelata koko uransa samassa seurassa.
Kun samat pelaajat kohtaavat paikallisvastustajansa kymmenen vuotta peräkkäin, syntyy otteluihin automaattisesti latausta.
Joukkueiden tuon ajan kapteenit, José Dorado (Leganés) ja Pedro Caballero (Getafe) muistelevat Marcan artikkelissa, minkälaisia Segundan kohtaamiset olivat.
”Se oli villiä aikaa, haluttiin painaa naapuri maahan…Fanitkaan eivät tykänneet toisistaan. Derby-tunnelma oli parhaimmillaan Segunda B:ssä”, sanoo Dorado.
Caballero on samoilla linjoilla. ”Nykyajan kohtaamiset ovat paljon kiltimpiä. Siihen aikaan se oli taistelua, oli niin paljon egoa pelissä, Caballero kuvailee.
Alueella toimi 1970- ja 80-luvulla muutamia suuria tehtaita; Marconi, John Deere ja Kelvinator, joissa Azulonesit ja Pepinerot työskentelivät rinta rinnan. Voittamalla naapurin sait mahdollisuuden kiusata työkavereita muutaman kuukauden ajan. Tämä kasvatti vastakkainasettelua omalta osaltaan.
Jättiläisten varjossa haastavaa luoda suurta fanikuntaa
Etelä-Madridissa sijaitsevat naapurikaupungit Getafe ja Leganés olivat 1900-luvun muuttoliikkeeseen asti pieniä maalaiskyliä. Nykyään kaupungit ovat kasvaneet kiinni Madridiin ja molemmissa on noin 180 000 asukasta (Getafessa 177 000 ja Leganésissa 187 000).
Erään tutkimuksen mukaan Comunidad de Madridissa asuvista henkilöistä 62% ovat Real Madridin faneja, 22% Atleticon faneja ja 8% Barcelonan faneja. Tästä on helppo laskea, kuinka paljon muille seuroille jää potentiaalisia faneja. Käytännössä Getafen ja Leganésin lisäksi myös Rayo Vallecanolle valuu muutamia prosentteja.
Getafe on viimeisen viidentoista vuoden aikana, yhtä kautta lukuunottamatta, pelannut Primeraa, ja joukkue oli vuosina 2007 ja 2008 myös Copa del Reyn finaalissa. Seuran parhaana saavutuksena voidaan pitää kauden 2007–08 esiintymistä Uefa Cupin neljännesvälierissä, jossa Bayern München tiputti espanjalaiset vierasmaalisäännöllä jatkosta.
Getafe oli viime vuonna pitkään kiinni Mestarien liigaan oikeuttavassa paikassa, mutta joukkue jäi loppujen lopuksi kahden pisteen päähän Valenciasta. Tämän kauden Eurooppa-liigassa he johtavat omaa lohkoaan voitoilla Trabzonsporista ja Krasnodarista.
¡Getafe és cuatro gatos!
Helposti voisi seurojen lähihistoriaa tarkastelemalla ajatella, että Getafella olisi enemmän faneja mutta käytännössä näin ei ole. Molemmilla seuroilla on omat pienet, mutta fanaattiset faniryhmät, jotka luovat kotiotteluihin hienot puitteet tifoilla ja lauluilla.
Faniryhmien lauluissa on derby-ottelussa tietynlaista naapurirakkautta, Pepinerojen lauluissa teemana on yleensä se, minkälainen pikkukylä Getafe on ja että seuralla ei ole juurikaan kannattajia – ”Getafe és cuatro gatos!”. Azulonesit yleensä vastaavat kysymällä, miltä tuntui pelata reservejä vastaan, kun itse pelattiin europelejä. Varsin hyvähenkistä naljailua kaiken kaikkiaan.
Joukkueiden stadionit sijaitsevat vain neljän kilometrin päässä toisistaan, joten derby-otteluihin saisi helposti luotua hienot kulissit antamalla vastustajan faneille vähän enemmän tilaa katsomosta. Näin ei ole jostain syystä tapahtunut, joten Pepinerot joutuvat tyytymään Coliseumilla La Ligasta tuttuun pieneen vieraskannattajien katsomonosaan.
Lähtökohdat kauden ensimmäiseen Derbi Históricoon
Getafe on sarjataulukossa sijalla 12. Kahdeksasta pelistä on kaksi voittoa ja neljä tasapeliä, maalisuhde tasan 12-12. Leganés on vuorostaan sarjataulukossa viimeisenä, kahdeksasta pelistä on saatu vasta kahden tasapelin tuomat kaksi pistettä. Maalinteko on tökkinyt pahasti, maaleja on tehty vasta neljä ja päästettyjä kaksitoista.
Voittamalla Derbin saa kuitenkin paljon anteeksi, joten Leganésilla on varmasti lauantain ottelussa kaikki pelissä.
Joukkueet ovat kohdannet La Ligassa historiassa neljästi, ja kummallakin on liigaderbyistä yksi voitto ja kaksi tasapeliä. Luvassa on varmasti vähämaalinen, mutta viihdyttävä ja intensiivinen ottelu.
Getafe – Leganés, lauantaina 19.10. klo 19.30, C More
