Synkkä maanantai-ilta ja Kehä kolmosta sahaaville tuttu Neste, Kehäkessa. Kiireestä kantapäähän insinöörin näköinen Miikka Multaharju on jo huoltoasemalla odottamassa toimittajaa. Esittäydyn ja siirrymme ruokalan puolelle.
Multaharjusta aistii määrätietoisuuden. Yliopistossa diplomi-insinööriksi itsenä lukenut entinen jalkapalloammattilainen alkaa kertoa nykyisestä ammatistaan. Multaharjun työnantaja Opmetic Oy valmistaa piikiekkoja, joita käytetään puolijohdeteollisuuden erilaisten komponenttien valmistukseen. Yksityiskohdat menevät kuitenkin haastattelijalta yli hilseen. Tärkeintä on päästä itse asiaan.
Turkissa kannattajien kivisateessa
Kun Multaharju lähti maailmalle vuonna 2003, suomalaisia jalkapalloammattilaisia oli ulkomailla vielä vähän. Hän oli kuudes suomalainen Turkin liigassa. Denizlispor kiinnostui Multaharjusta, kun Suomessa operoinut agentti avasi keskusteluyhteyden Turkkiin. Denizlisporin kakkosvalmentaja tuli Suomeen asti katsomaan MyPan pelejä, ja piakkoin sopimus lounaisturkkilaisesta tekstiilikaupungista ponnistavaan seuraan solmittiin.
Denizlisporin silloisen managerin Gilay Burakin Multaharju mainitsee arvostavaan sävyyn.
”Burak edusti eurooppalaisempaa tyyliä perinteisen turkkilaisen teknisen ja vapaamman pelin sijaan’’, Lappeenrannan Rakuunoiden kasvatti muistelee.
Keskustelu ajautuu pelitapoihin ja -filosofioihin. Multaharju ei pidä niin sanotusta “espanjalaisesta pelityylistä”, joka perustuu pallonhallintaan ja lyhytsyöttöihin, vaan on mieltynyt suoraviivaiseen ja tehokkaaseen pelaamiseen.
Multaharju esittää, että suomalaisilla pelaajilla on selkärangassaan aina puolustus ensin -mentaliteetti, ja ainakin osittain tästä johtuen maajoukkueura Antti Muurisen alaisuudessa ei lähtenyt oikein missään vaiheessa käyntiin. Pelaajilla oli liikaa vapauksia, eikä tarpeeksi järjestelmällisyyttä, minkä vuoksi tuloksetkin jäivät laihoiksi. Erityisen ironista tämä on, kun muistaa, kuka voitti Euroopan mestaruuden Multaharjun uran huippuvuosien aikana vuonna 2004: Kreikka.
Turkista Multaharju muistaa fanikulttuurin, joka oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Kannattajat olivat aggressiivisia ja elivät vahvasti tunteella, välillä yliläikkymiseen asti. Multaharju muistaa poikkeuksellisen hyvin vieraspelin, jonka jälkimainingeissa Denizlisporin bussia alettiin pommittaa kivillä ja pulloilla kotifanien toimesta. Poliisien armeija kuitenkin auttoi joukkueen kotimatkalle.
Denizlisporin joukkue kaudelta 2003–2004. Miikka Multaharju ylärivissä ensimmäisenä oikealta. Kuva: Yenigün gazetesi arsivi.
Vaikeuksien kautta europeleihin
Kun sopimus Turkissa päättyi, joukkueen manageri vaihtui, mikä tiesi Multaharjulle lähtöpasseja. Hän palasi Suomeen ja sai Pelaajayhdistyksen kautta nopealla aikataululla testipaikan norjalaisessa Fredrikstadissa. Sopimus tehtiin testin jälkeen.
Norjassa Multaharju oli uusien haasteiden edessä, kun peliaikaa ei tullutkaan tasaisesti. Kauden päätteeksi seura juhli cup-mestaruutta, ja Multaharju pääsi pelaamaan europelejä seuraavalla kaudella. Tämä kuitenkin vaati yhden managerinvaihdoksen.
Norjalaisessa pääsarjafutiksessa oli ainakin yksi ärsyttävä piirre.
“Jos viikonlopun liigapelissä ei päässyt pelaamaan, joutui tulla seuraavana päivänä pelaamaan kakkosjoukkueen pelin”, Multaharju muistelee
“Tämä käytännössä vei kaksi päivää yhden sijaan ja pakotti kikkailemaan valmistautumisen kanssa, kun joukkueet ilmoitettiin samana matsipäivänä”.
Myös pelipaikan suhteen jouduttiin tekemään kompromisseja, ja laitalinkkinä viihtynyt Multaharju oppi pelaamaan laitapakinkin paikalla. Tästä Muki kuitenkin näkee saaneensa lähinnä hyvää oppia.
Paluu Suomeen ja hyväntekeväisyysottelu
Multaharju pelasi sopimuksensa loppuun Fredrikstadissa ja palasi Suomeen. Hän pelasi viimeiset kautensa Antti Muurisen HJK:ssa ja vanhan pelikaverinsa Janne Lindbergin valmentamassa MyPassa.
Opiskelu oli uran loputtua Multaharjulle itsestäänselvä askel.
“Itse asiassa jo ennen uran lopetusta minulla oli paikka Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta viimeisten HJK-pelien jälkeen lunastin paikan Helsingissä”, materiaalitekniikan diplomi-insinööri kertoo.
Tunne siitä, että elämän valinnat ja ratkaisut on tehty tarkkaan harkiten, on vahva. Ei tyhjiä tai turhia vuosia eikä turhaa ajan hukkaamista minkään joukkueen penkillä.
Ura ammattilaiskentillä on ohi, mutta kokemus on siirtynyt vantaalaisen VJS/Old Starsin hyödyksi. 40-vuotiaana kova treeni maistuu yhä, ja alasarjajalkapallo antaa mahdollisuuden jatkaa rakasta lajia ilman ammattilaisuuden vaatimaa puristamista. VJS/Old Stars pelaa Uudenmaan 4. divisioonassa, jonne se nousi viime kauden jälkeen.
Iän myötä pelipaikka on laskenut keskikentän pohjalle, jossa Mukilla on pelinrakentajana ollut keskeinen rooli VJS/OS:n nousussa. Nyt jalkapallo edustaa hänelle lähinnä hauskanpitoa.
’’Treenimme eivät ole vakavaa repimistä, vaan tärkeintä on mukava ja rento pelaaminen’’, Multaharju iloitsee.
Parhaat matsit amatöörinä ovat ne tiukimmat. Kun tasoero on liian iso, kuten etenkin Kutosessa ja Vitosessa oli, pelistä menee maku. Vastaan on kuitenkin tullut myös nuoria joukkueita, joiden liike ja yritys ovat pakottaneet kahdesti nousseen Old Starsinkin pelaamaan noususta tosissaan.
Multaharju palasi viime kesänä Saviniemen jalkapallostadionille pelaamaan MYPA:n 70-vuotisjuhlaottelussa. Myllykoskella Multaharju oli kypsytellyt ajatusta vanhan seuransa kohtaamisesta, joka oli alun perin VJS/Old Starsin joukkueenjohtaja Valtteri Laurin idea. Old Stars ja MYPA kohtasivat pre-seasonin ensimmäisessä harjoitusottelussaan, joka oli samalla VJS:lle hyväntekeväisyysottelu vähävaraisten jalkapalloharrastuksen hyväksi. Otteluraportti julkaistiin Byyrissä 19. tammikuuta.
Hyviä ja huonoja muistoja Myllykoskelta
Uudelleensyntyneen MyPan edesottamuksia Multaharju on seurannut ilolla. Yhteensä seitsemän vuotta MyPaa Veikkausliigassa edustaneella pelaajalla on kosolti hyviä muistoja Myllykoskelta ja siellä vallinneesta yhteishengestä, joka sai koko yhteisön tuntumaan kuin yhdeltä perheeltä.
Seura on ollut elinaikansa ajan taajaman ylpeydenaihe Myllykosken paperitehtaan sulkemisesta ja siitä seuranneesta konkurssista huolimatta.
’’Valitettavasti seuraa ja sen taloutta ei hoidettu kunnolla, kun tehdas suljettiin vuonna 2011’’, Multaharju toteaa.
Keskustelemme lopuksi vielä Kaakkois-Suomen jalkapallosta, jota on useassa yhteydessä luonnehdittu jopa kuolevaksi. Multaharju on itsekin pohtinut kaakon haastavaa tilannetta.
”Ammattilaisia sieltä tulee suhteessa vähän, eikä pääsarjassa ole pelannut vähään aikaan toista joukkuetta. MyPa on käynyt läpi konkurssin, ja FC KTP:kin on ollut sarjaputoamisten ja kabinettinousujen kurimuksessa.”
Multaharju tiedostaa, että tilanne on haastava, koska kaakossa on herätty muita myöhemmin kehittämään jalkapalloa oikeaan suuntaan: tekonurmet tulivat muuhun Suomeen verrattuna myöhään ja jalkapallohalleja on yhä vähän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suunta on kuitenkin ollut oikea.
Tilanteen pelastamiseen hän tarjoaa yksinkertaista reseptiä: olosuhteiden parantamista.
’’Jalkapallotyö lähtee nuorista, joten heille on luotava olosuhteet, jotka houkuttelevat jatkamaan jalkapalloa kotikunnassa”, Multaharju toteaa.
Kuva: Vertti Värekoski
