Jalkapallon MM-kisojen mitalipelit pelataan kokonaan eurooppalaisin voimin nyt viidettä kertaa turnauksen historiassa. Etelä-Amerikan jättiläisten putoaminen on jälleen nostanut esille taktiikan ja kansallistunteen merkityksen. Lyhyen turnauksen aikana menestystä voi saavuttaa monella tapaa.
Uruguay taisteli koko turnauksen läpi maalle ominaiseen tiiviiseen puolustuspeliin nojaten. Ranskaa vastaan tasoero kuitenkin kävi liian suureksi, eikä hyvään iskuun päässeen Edinson Cavanin puuttuminen ainakaan helpottanut joukkueen jatkohaaveita.
Uruguayn peliä on aiemmin kuvattu yksipuoliseksi ja jopa likaiseksi. Joukkueen riveistä löytyy kuitenkin Cavanin ja Luis Suarezin kaltaisia tähtiä, jotka niputtivat edellisellä kierroksella Portugalin. Kortteja koko La Celesten miehistö otti koko turnauksessa vain kolme.
Kun Belgia omassa neljännesvälierässään päästi Japanin pelaajat kiitämään maalintekoon laitoja pitkin, epäiltiin joukkueen puolustuksen kestävyyttä Brasiliaa vastaan. Erityisesti Neymarin haastojen uskottiin aiheuttavan tuskaisia hetkiä tämän seurakaverille Thomas Meunierille.
Belgian luotsi Roberto Martinez oli kuitenkin virittänyt puolustuspelinsä iskuun, eikä Brasilia lopulta saanut taisteltua peliä tasoihin. Brassikäskijä Tite käänsi toisen jakson onnistuneilla vaihdoillaan otetta joukkueelleen, mutta lopullisen sanan sai Martinez.
Brasilia haki kisoista hyvitystä edellisen turnauksen nöyryytykselleen. Maa juhli riemukkaasti Saksan jäämistä lohkonsa jumboksi, mutta odotettua maailmanmestaruutta ei kansa saanut. Tähtipelaaja Neymar kantoi koko kansan odotuksia harteillaan, mutta ei saanut yksilötaidollaan käännettyä peliä keltapaidoille.
Vastaavia paineita kantaa aina maajoukkuepaidassa Argentiinan Lionel Messi. Etelä-Amerikassa eletään ja hengitetään jalkapalloa, mutta odotukset ja kritiikki ovat usein järjettömiä. Jo kertaalleen maajoukkueessa lopettaneen Messin uskotaan jättävän Albicelesten nyt lopullisesti.
Kansallistunne on luonnollisesti läsnä myös Euroopassa. Jugoslavian hajoamisen jälkeen jalkapallo toimi Kroatian käyntikorttina maan itsenäisyyden alkutaipaleella. Katalonian itsenäisyyspyrkimysten ytimessä on FC Barcelonan joukkue. Euroopassa tähtipelaajien otteet maajoukkueessa asetetaan odotuksista huolimatta herkemmin järkeviin mittasuhteisiin.
Portugali voitti Euroopan mestaruuden nimenomaan kollektiivina ja huolimatta Cristiano Ronaldon loukkaantumisesta finaalin alkuhetkillä. Ruotsi eteni Venäjällä vakuuttavasti kahdeksan joukkoon ilman Zlatanin yksilötaitoa.
Taktisesti Etelä-Amerikan maat eivät tänä päivänä kalpene Euroopan maille. Argentiinalainen Diego Simeone kuuluu tämän hetken arvostetuimpiin valmentajiin. Tite on tappiosta huolimatta kerännyt ylistystä maajoukkuepestinsä aikana.
Italialainen elokuvaohjaaja Pier Paolo Pasolini on aikoinaan todennut eurooppalaisten joukkueiden pelin olevan kuin proosaa; kovaa, harkitsevaa, järjestelmällistä ja kollektiivista. Eteläamerikkalaisten peliä hän kuvasi runoudeksi, ominaisuuksiltaan yksilölliseksi, mukautuvaiseksi ja spontaaniksi. Nämä ominaispiirteet ovat aikanaan olleet leimallisia niin Brasilian Jogo bonitolle, eli kauniille pelille kuin Italian puolustusmuuri Catenacciollekin.
Nykypäivänä kaikki menestyvät joukkueet pelaajineen ovat kuitenkin niin taktisesti kuin taidollisestikin huippuammattilaisia. Menestys on monilta osin riippuvaista myös päivän kunnosta, joukkuehengestä ja pienestä ripauksesta onneakin. Maanosasta riippumatta.
Artikkelikuva – Alberto Ferreira
