Yskähdellen liikkeelle lähtenyt kausi saavutti huippunopeutensa kesäkuussa, jonka jälkeen seura eteni tasaista tahtia kohti mestaruutta.
KuPSin alkukausi oli sanalla sanoen surkea. Niin tulosten kuin myös peliesitysten valossa. Hätäisimmät olivat valmiina näyttämään Jani Honkavaaralle jo ovea, mutta sitten suunta muuttui. Toukokuussa seuraan liittynyt Keith Armstrong jakoi tietotaitoaan Honkavaaralle sekä kevensi päävalmentajan työmäärää. Toisin sanoen, Honsu sai vierelleen henkilön, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Pelitapa muuttui 4-4-2:sta 4-3-3:ksi, mikä osoittautui elintärkeäksi kannujahdissa.
KuPS oli talven aikana ja kesällä varovainen värvätessään pelaajia. Siinä missä monet seurat hankkivat kaksinumeroisen määrän pelaajia, tuli KuPSiin kahdeksan uutta nimeä, ketä voitiin kaavailla pelaavaan kokoonpanoon. Pelaajarekrytointi osui lähes nappiin, ja tuloksena oli liigan pitävin puolustus ja erittäin tehokas, eniten maaleja viimeistellyt hyökkäys.
KuPSin tehokkuutta tukevat myös tilastot. Runkosarjassa KuPSin noin joka viides laukaus päätyi maaliin, kun esimerkiksi sarjan toiseen päähän jumahtaneella SJK:lla noin joka kymmenes laukaus tuotti tulosta. Futisottelussa kymmenenkin laukausta on iso määrä joukkueelle, joten eroa voi pitää erittäin merkittävänä. KuPS oli tehokkaampi kuin muut mestaruudesta kamppailleet joukkueet ja se keskittyi otteluiden kriittisillä hetkillä oikeisiin asioihin purnaamisen ja koheltamisen sijasta.
Loppujen lopuksi KuPS oli kauden tasaisin suorittaja kehnosta keväästä huolimatta, kun taas muiden joukkueiden mestaruusjunat yskähtelivät ja jäivät aikataulusta jälkeen. Tähän lisättynä onnistuneet hankinnat ja tasonsa säilyttäneet tai sitä nostaneet vanhat pelaajat, niin mestaruussoppa oli valmis.
Pieni yskähdys kuopiolaistenkin loppukauteen mahtui, kun se jäi viimeisessä kotiottelussa Honkaa vastaan tasapeliin. Mestaruustaisto sai lopulta ansaitsemansa huipennuksen päätöskierroksella Turussa, jossa KuPS otti FC Interistä voiton suvereenin esityksen jälkeen.
En halua nostaa yhtään yksittäistä pelaajaa framille, sillä kuopiolaiset näyttivät sekä liigassa että europeleissä ennen kaikkea yhtenäiseltä ja pelisuunnitelmaansa tiukasti noudattavalta joukkueelta. Valmennus analysoi alkukauden vaikeudet, teki muutoksia ja sen jälkeen jokainen pelaaja tiesi tasan tarkkaan roolinsa kentällä.
Joukkue isolla J:llä ja Suomen mestari 43 vuoden tauon jälkeen. Onnea!
Artikkelikuva – Arno Hämäläinen
