Kolumni: Jättäkää N’Golo Kanté rauhaan!

Alkutalvesta tekemäni ennuste Chelsean kauden kulusta on mennyt aika lailla nappiin. Joukkue ajautui jo joulukuun aikana pienimuotoisiin vaikeuksiin ja tammikuun aikana jo käytännössä ulos Mestarien liigan paikoilta laskettu Manchester United tuli pitkältä takamatkalta rinnalle ja ohi.

Chelsea ajautui tammi-helmikuun aikana tulokselliseen kriisiin, ja joukkue ei tuona aikana tuntunut saavan pisteitä kasaan edes niistä otteluista, joissa se oli alkukauden aikana loistanut Mauricio Sarrin alaisuudessa. Altavastaajat puolustivat joukkueen yksilöt pimentoon helposti, ja esimerkiksi helmikuun pelillisen alakulon kruunasivat kaksi historiallisen suurta tappiota Bournemouthia ja Manchester Cityä vastaan.

Kokonaisuudessaan Chelsea onnistui voittamaan kahden kuukauden aikana pelaamastaan 15 ottelusta ainoastaan kahdeksan. Tämä saldo ei ollut todellakaan lähelläkään sitä, mitä Mestarien liigan paikoista taisteleva joukkue tavoittelee.

Olen ollut viime viikkoina todella pettynyt etenkin brittiläisen ja yhdysvaltalaisen median toimintaan. Otteluita ammatikseen analysoivat toimittajat ovat vetäneet Chelsean pelillisten ongelmien ratkaisemisen osalta mutkia ihan toden teolla suoriksi. Yhdeksi suurimmista pelillisistä ongelmista on yleisellä tasolla määritetty se, että Sarri peluuttaa joukkueen ranskalaistähteä N’Golo Kantéa väärällä pelipaikalla.

Kaikkein parhaimmat naurut sain itselleni aikaan katsottuani pari viikkoa sitten YouTubesta Sky Sportsin palveluun lataamaa videota, jossa Tim Sherwood ja Steve McMahon pohtivat Sarrin korvaamista Chelsea-legenda Frank Lampardilla.

Lopetin videon katsomisen kohtaan, jossa McMahon toteaa Kantén olevan ”maailman paras keskikentän pohjapelaaja” ja että hän pelaa Chelseassa väärällä pelipaikalla. Myötähäpeän sietokykyni ylittyi tässä vaiheessa, enkä nähnyt mitään syytä enää jatkaa tämän ”laadukkaan analysoinnin” katsomista. Kuinka pihalla ammatikseen näitä hommia tekevät voivatkaan olla?

Näkemykseni Kantésta

N’Golo Kanté on pelannut käytännössä koko huippu-urheilu-uransa samalla pelipaikalla, eli keskikentän keskustassa ja oikealla puolella. Kaikkein menestyksekkäimmissä joukkueissaan, eli Leicester Cityssä, Chelseassa Antonio Conten ensimmäisellä kaudella ja Ranskan maajoukkueessa, Kanté on pelannut aina keskikentän alimmassa kaksikossa. Kanté ei ole kuitenkaan koskaan pelannut keskikentän alimpana pelaajana, oli keskikentän kolmio piirretty sitten miten päin tahansa.

Leicester Cityssä Kantén rinnalla pelasi erittäin älykäs ja kokonaisvaltainen Danny Drinkwater, joka hoiteli keskikentällä pelinrakentelun lisäksi varmistavan roolin Kantén operoidessa ylempänä etenkin aktiivisen prässäyspelaamisen osalta. Siirryttyään Chelseaan kaudeksi 2016/16 Kanté pelasi nykyään Manchester Unitedia edustavan Nemanja Maticin rinnalla. Matic hoiti tästä kaksikosta puolustusvelvoitteet ja Kanté operoi jälleen useimmissa tilanteissa Maticin yläpuolella. Ranskan maajoukkueessa Maticin kanssa puolustusvelvollisuuksia on puolestaan ollut jakamassa useimmin Juventusta edustava Blaise Matuidi, joka on jälleen mainitusta kaksikosta se enemmän puolustava.  

Kantén vahvuudet pelaajana löytyvät ranskalaisen uskomattomasta fyysisestä kunnosta ja kyvystä voittaa pallo omalle joukkueelle erittäin aggressiivisella riistopelaamisella. Nämä ominaisuudet avaavat Kantélle usein mahdollisuuden voittaa pallo omalle joukkueelle jo ennen kentän puoliväliä ja näin käynnistämään vastahyökkäyksiä pääasiallisesti irtautumalla vastustajan keskikentästä pallon kanssa juosten.

Jos katsotaan puolestaan keskikentän pohjapelaajan tärkeimpiä ominaisuuksia, Kanté ei täytä niitä kovinkaan monella osa-alueella. Keskikentän pohjapelaajan pitää pääasiallisesti olla sijoittumisen ja miesvartioinnin mestari, fyysisesti vahva pelaaja ja ennen kaikkea kurinalainen. Kanté ei ole ominaisuuksiensa puolesta mitään näistä. Tästä viimeisimpänä osoituksena nähtiin edellisen viikonlopun ottelu Valioliigassa Fulhamia vastaan, kun isäntien Tom Cairney piti fyysisissä väännöissä Kantéa ajoittain pilkkanaan ja onnistui karkaamaan ranskalaisen miesvartioinnista useampaan otteeseen ottelun aikana.

Sarrin 4-3-3-muodostelmassa keskikentän pohjapelaajan roolina ei ole pelata perinteistä pohjapelaajan roolia, vaan paikalla tällä hetkellä pelaavan Jorginhon tehtävä on sekä pystyä liikuttamaan pallon nopeasti alakerrassa ja näin auttaa joukkuetta tulemaan pois paineen alta palloa aktiivisesti liikutellen. Jorginhon roolin toinen oleellinen osa on ohjata kanssapelaajia sekä liikkumisen että syöttövalintojen suhteen. Näitä pelillisiä seikkoja on helppo tutkailla sekä artikkeleja lukemalla että videoita katsomalla.

Kantén rooli Sarri-pallossa

Mauricio Sarrin alaisuudessa Kantén osalta miehen hyökkäysvastuun suuruus on korostunut. Kanté pelaa keskikentän kolmikossa usein niin sanotun kolmannen miehen roolissa, jonka tehtävänä on tehdä aktiivisesti juoksuja sekä topparin ja laitapakin väliseen taskuun että puolustuslinjan taakse. Kantén ruokkijana pelitavassa toimii luonnollisesti Jorginho tai erinomaisesti peliä avaava toppari David Luiz.

Hapuilevan alun jälkeen Kanté on kehittynyt roolissaan erinomaiselle tasolle. Ranskalainen on ollut yhdessä Eden Hazardin kanssa joukkueen eniten maalipaikkoja luonut pelaaja, ja onpa mies itsekin osunut Valioliiga-kauden aikana jo kolmeen otteeseen. Chelsean oikean laidan hyökkäyspelaaminen on viime aikoina rullannut nimivahvempaa vasenta laitaa huomattavasti jouhevammin, ja Kantén rooli tässä on ollut suuri. Erinomaisella ja aina 90 minuuttia kestävällä liikkeellään Kanté on luonut tilaa sekä laidalla operoivalle Pedrolle tai Willianille että nykyään varsin innokkaasti hyökkäyksiin mukaan liittyvälle Cesar Azpilicuetalle.

Chelsean hyökkäyspeli ei Kantén hyvistä esityksistä huolimatta ole silti edelleenkään Valioliigan kärkipäätä, ja tässä vaiheessa herääkin kysymys: missä kaikki sitten mättää?

Yhdeksi suurimmaksi syyksi nostaisin Chelsean osalta sen, että joukkueen hyökkäyspelaamisesta puuttuu edelleen tarvittava määrä pystysuuntaan etenevää liikettä. Sarrin Chelsean tavoitteena on pelata paljon kombinaatioita seinäsyötöillä ja yhdistää tämä nopea pallon liikuttelu suoraviivaiseen etenemiseen kohti vastustajan maalia. Tällä systeemillä vastustajan linjojen väliin jää aukkoja, ja puolustus ei ehdi ryhmittyä helppoihin puolustusasemiin.

Chelsean osalta ongelmat ovat kuitenkin siinä, että joukkue ei vieläkään osaa liikkua yhtenä yksikkönä siten, että seinäsyöttökombinaatiossa pallon tyhjään tilaan saavalla pelaajalla olisi tarjolla tarpeeksi vaihtoehtoja pelata palloa pystyyn. Tästä johtuen hyvätkin aihiot tahtovat päättyä vaihtoehtojen vähyyteen ja Chelsean peli tylsyy pallon sivuttaissiirtelyyn keskikentällä.

Esimerkiksi voitokkaassa ottelussa Tottenhamia vastaan N’Golo Kanté karkasi pallonriiston myötä Tottenhamin puolustuslinjan ja keskikentän väliin noin puolen kymmentä kertaa, mutta tilanteet kuivuivat kasaan vaihtoehtojen vähyyden vuoksi. Kantén ainoa taustatuki hyökkäyksissä oli kerta toisensa jälkeen kokenut argentiinalaishyökkääjä Gonzalo Higuain. Kahdella viittä vastaan hyökkääminen menestyksekkäästi on aika tekemätön paikka.

Valoa tunnelin päässä?

Sunnuntain Valioliigaottelussa Wolverhamptonia vastaan Chelsea joutui jälleen pelaamaan pitkälti oman mukavuusalueensa ulkopuolella vierasjoukkueen keskittyessä voimakkaasti oman maalinsa suojelemiseen. Erinomaisesti läpi kauden nimenomaan Valioliigan kuuden kärkeä vastaan esiintynyt Wolves teki sunnuntaina jälleen sen, minkä se oli aiemmin tehnyt myös esimerkiksi Old Traffordilla, Webleyllä ja Emiratesilla: se hyydytti ennakkosuosikkina otteluun lähteneiden isäntien hyökkäyspelin ja nappasi näin mukaansa tärkeitä vieraspisteitä. Ainoastaan Eden Hazardin lopun kaukolaukausosuma toi isännille edes pisteen.

Jos jätämme laskuista sunnuntain vaisun pelillisen esityksen, on perusteltua sanoa, että Chelsean otteissa on ollut viime aikoina havaittavissa myös jonkin verran positiivisia seikkoja.

Etenkin Chelsean aktiivinen prässipeli on ollut viime peleissä ajoittain komeaa katsottavaa, ja joukkue onkin saanut kollektiivisella paineen luonnilla vastustajiensa alakerran ajoittain niin pahoihin ongelmiin, että edes puoleen kenttään pääseminen pallon kanssa on tuottanut suuria vaikeuksia. Myös luotujen paikkojen ja hyvien hyökkäysten aihioiden määrät ovat nousseet viime peleissä huomattavasti.

Monen muun Chelsea-pelurin tavoin Kantén ottelu Wolvesia vastaan oli hankala. Ottelun ensimmäisellä 45 minuuttisella Kanté sai kuitenkin paljon hyvää aikaan kentän molemmissa päissä. Ensimmäisellä jaksolla Kanté loi joukkueensa ainoan kohtuullisen tilanteen hienolla pystysyötöllä Gonzalo Higuainille. Tämän lisäksi Kanté käynnisti puoliajan aikana kaksi Chelsean vaarallista hyökkäyksen aihiota, teki kaksi pallonriistoa omalla puolustuskolmanneksella ja kolme riistoa vastustajan kenttäpuoliskolla.

Vaikka konkreettinen tulos jäikin tulostaululta pois sunnuntaina, yllä mainitut asiat ovat ehdottomasti juuri niitä, joita Kanté kentällä tekee parhaiten ja minkälaista pelaamista Kantén nykyinen pelillinen rooli myös tukee. Kantén operoiminen kentällä mahdollisimman laajalla säteellä onkin Chelsean menestyksen kannalta aivan yhtä tärkeä tekijä kuin vaikkapa Eden Hazardin suoritusten tasaantuminen, Jorginhon pystysyöttöjen putoaminen oikeaan paikkaan tai Gonzalo Higuainin parhaan fyysisen kunnon ja maalijyvän löytyminen.

Yksilötasolla Kanté on yhdessä toppari Antonio Rüdigerin kanssa ollut ainoa Chelsea-pelaaja, joka on pystynyt pitämään tasonsa tasaisena läpi koko kauden. Kantén kohdalla suoritukset ovat itse asiassa parantuneet kauden aikana ja jos sama trendi jatkuu, on Chelsealla pian riveissään erinomainen sekoitus Ramiresia muistuttavaa ikiliikkujaa ja erittäin kokonaisvaltaista kahden suunnan taitajaa Michael Essieniä.

Maailman parhaan työmyyrän valjastaminen rajoitetumpaan rooliin keskikentän pohjalle olisi sulaa hulluutta, ja tällainen valinta sotisi lähes kaikkia Kantén pelillisiä ominaisuuksia vastaan. Chelsean pelillisiä ongelmia etsiville ihmisille toteaisinkin: jättäkää N’Golo Kanté rauhaan.



Byyri.com